Luonto ja ekosysteemit

Opetussuunnitelman perusteiden keskeisistä sisällöistä käsitellään tämän aihepiirin yhteydessä seuraavia:

  • kotiseudun keskeisten kasvi-, eläin- ja sienilajien tunnistaminen
  • ohjattu kasvien keruu
  • ekosysteemi, sen rakenne ja toiminta, metsä- ja vesiekosysteemin ominaispiirteet sekä yhden ekosysteemin omakohtainen tutkiminen
  • metsänhoitoon ja kasvinviljelyyn tutustuminen
  • luonnon monimuotoisuus

Opetussuunnitelma korostaa yhden ekosysteemin omakohtaista tutkimista. Koulun sijainti, maastotyöskentelymahdollisuudet ja perusasteen alempien vuosiluokkien painotukset voivat ohjata ekosysteemin valintaa. Tutkimuskohteeksi valittu ekosysteemi voi olla esimerkiksi järvi, Itämeri, joki, metsä, suo tai tunturi.  Jos vuosiluokilla 5–6 tutkitaan metsäekosysteemiä, kannattaa vuosiluokilla 7–9 ottaa tutkimuksen kohteeksi jokin muu ekosysteemi ja verrata sen lajistoa, ominaispiirteitä, rakennetta ja toimintaa metsäekosysteemiin.

Koska opetussuunnitelma korostaa biologialle ominaisia, monipuolisia tiedonhankinta- ja tutkimusmenetelmiä, ei aika riitä usean ekosysteemin käsittelyyn syvällisesti. Usein kotiseudun ekosysteemin tutkiminen on 7. vuosiluokan opetussuunnitelmassa. Maastoretket, joissa tutustutaan oman paikkakunnan eliölajistoon, ovat tärkeitä. Maastoretkillä voidaan opettajan ohjeiden mukaan kerätä aineistoa myöhempää käsittelyä varten. Näin harjaannutaan biologian tutkimustaidoissa.

Ohjattu kasvienkeruu voidaan toteuttaa tämän aihepiirin yhteydessä. Voidaan myös tehdä yhteistyötä vuosiluokkien 5–6 opettajien kanssa ja suorittaa kasvienkeruu nivelvaiheen yhteistyönä. Esimerkiksi voidaan yhdessä laatia lajilista ja keruuohjeet, joiden perusteella oppilaat keräävät kasvion ennen 7. vuosiluokalle saapumista, ja tätä kasviota hyödynnetään ekosysteemin tutkimisessa.

Kasvinviljelyyn ja metsänhoitoon tutustuminen voi olla tarkoituksenmukaista siirtää esimerkiksi ”Ihminen ja ympäristö” -kokonaisuuteen, jotta voidaan syventyä monipuolisesti oman kotiseudun tutkimiseen.

Teksti: Mervi Holopainen ja Eeva-Liisa Ryhänen | Kuva: Mervi Holopainen