Maaston keskeiset piirteet ja kartta

Karttoja ja kartastoja luokkaan

Karttojen lukeminen on monelle vielä aikuisenakin vaikeaa. Siksi niiden kanssa työskentelemistä on harjoiteltava säännöllisesti. Karttoja olisi oltava näkyvillä luokkahuoneessa koko ajan. Ainakin kolme erilaista karttaa tarvitaan: karttapallo, Suomen kartta ja koulun lähiympäristöä kuvaava kartta. Lisäksi maailmankartta ja Euroopan kartta olisi hyvä olla näkyvillä mahdollisimman usein, jos vain luokkahuoneen seinillä riittää tilaa.

Oppilaiden käyttöön luokan käsikirjastoon kannattaa hankkia mahdollisimman monenlaisia kartastoja. Ne voivat olla oppikirjojen karttoja tarkempia ja monipuolisempia.

Karttapallo

Karttapallo on malli maapallosta. Se on mittasuhteiltaan todellisuutta vastaava. Karttapallo on tarkoitettu pyöriteltäväksi ja kosketeltavaksi. Siksi se kannattaa sijoittaa matalalle pöydälle oppilaiden ulottuville eikä ylähyllylle

Avaruudessa maapallo pyörii akselinsa ympäri lännestä itään eli edestä katsoen vasemmalta oikealle. Karttapallo on kiinnitetty telineeseensä hieman kallelleen, sillä maapallo kulkee avaruudessa kiertoradallaan auringon ympäri kallistuneena aurinkoon nähden. Tämä kallistus aiheuttaa sen, että maapallolle tulee auringon lämpösäteilyä kierroksen aikana eri kulmassa. Tästä johtuu vuodenaikojen vaihtelu.

Maailmankartta kokonaisuuden hahmottajana

Monenlaiset luonnonilmiöt, kuten maanjäristykset, tulvat ja tulivuorten purkaukset, kiinnostavat oppilaita. Myös ajankohtaiset uutiset esimerkiksi urheilukilpailuista tai kulttuuritapahtumista puhuttavat luokissa. Huonoistakin uutisista on keskusteltava. Uutisten sijoittaminen maailmankartalle ja niiden taustojen alustava ymmärtäminen auttavat oppilaita käsittelemään sekä iloisia että ahdistavia asioita. Samalla käsitys maapallosta ja sen eri osissa vallitsevista olosuhteista alkaa jäsentyä kokonaisuudeksi.

Karttaprojektiot

Kaikki tasoon piirretyt maailmankartat vääristävät mantereiden mittasuhteita. Usein lapsille tarkoitetut maailmankartat on piirretty Mercatorin projektioon, jossa pohjoinen pallonpuolisko näyttää kohtuuttoman suurelta verrattuna eteläiseen pallonpuoliskoon. Tällaiset kartat vahvistavat väärää käsitystä mantereiden ja saarien kokosuhteista. Esimerkiksi Grönlanti näyttää melkein yhtä suurelta Afrikan manner, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Kun luokkaan valitaan seinäkarttaa, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että

  • pituuspiirit ovat kaarevia kartan länsi- ja itäreunoja lähestyttäessä
  • Grönlanti näyttää pinta-alaltaan pienemmältä kuin Australia
  • kartan merkkien selitykset ja mittakaava ovat selvästi esillä
  • kartassa käytetyt värit kuvaavat pinnanmuotoja ja maankäyttöä eivätkä esim. valtioita erivärisinä.

Karttamaisen hahmottamisen kehittymisen arviointi

Oheiseen taulukkoon on koottu kriteereitä karttamaisen hahmottamisen kehittymisen arvioimiseksi reittikarttapiirrosten avulla.

Oppilaiden reittikarttapiirrosten arviointiperusteet

A. TilankäyttöPisteet
Tilankäyttö karttapiirroksessa vastaa todellisuutta. 5
Pääosa kohteista sijoitettu todellisuuden mukaisesti, mutta joissakin kohdin vielä sattumanvaraisuutta. 4
Noin puolet kohteista sijoitettu oikein, puolet sattumanvaraisesti. 3
Muutama kohde sijoitettu paikoilleen, mutta suurin osa on sattumanvaraisessa järjestyksessä. 2
Piirrokseen on merkitty taloja ja maamerkkejä yms. kohteita peräkkäin tai ryhmiin, mutta kartta ei juurikaan vastaa todellisuutta. 1
Karttaan piirretyt kohteet eivät vastaa lainkaan todellisuutta tai niitä ei ole. 0

B. Mittakaava ja kohteiden väliset suhteetPisteet
Karttaan piirrettyjen kohteiden koot ja etäisyydet vastaavat todellisuutta. 5
Pääosa kohteista esitetty oikeassa mittakaavassa ja suhteessa toisiinsa./FONT> 4
Puolet kohteista esitetty oikeissa suhteissa, muissa ei ole juurikaan vastaavuutta todellisuuden kanssa. 3
Muutamat kohteet vastaavat todellisuutta, mutta suurin osa sijoitettu satunnaisesti. 2
Viitteitä, mutta ei minkäänlaista tarkkuutta kohteiden koossa tai etäisyyksissä toisistaan. 1
Minkäänlaista mittakaavaa ei ole havaittavissa harvojen merkittyjen kohteiden välisissä etäisyyksissä toinen toisistaan. 0

C. PerspektiiviPisteet
Kokonaan ylhäältä katsoen piirretty karttamainen lintuperspektiivi. 5
Lintuperspektiivi on vallitseva, joitakin yksityiskohtia vielä sivukuvina. 4
Puolet kohteista on piirretty sivulta, puolet lintuperspektiivistä. 3
Sivukuvat ovat piirroksessa vallitsevia, mutta joitakin kohteita on piirretty lintuperspektiivistä. 2
Kaikki kohteet on piirretty sivukuvina. 1
Ei havaittavaa perspektiiviä. 0

D. Abstraktiotaso ja karttamerkkien käyttäminenPisteet
Kaikki kohteet on merkitty itse keksittyinä tai yleisesti käytettyinä karttamerkkeinä. 5
Pääosa kohteista on merkitty karttamerkkeinä. 4
Puolet kohteista piirretty karttamerkkeinä, puolet kuvina. 3
Joitakin väreinä tai laatikoina kuvattuja karttamerkkejä piirrosten ohessa. 2
Kohteet on piirretty sivukuvina tai epämääräisinä hahmoina. 1
Ei havaittavissa karttamerkkejä tai tunnistettavia hahmoja. 0

E. Kulkureitin varrelle merkittyjen kohteiden määräPisteet
Yli 12 tunnistettavaa kohdetta, joista useimmat nimettyjä 5
9–12 itse merkittyä ja usein myös nimettyä kohdetta 4
5–8 itse merkittyä ja usein myös nimettyä kohdetta 3
1–4 itse merkittyä ja usein myös nimettyä kohdetta 2
Ainoastaan mahdolliset ennakkoon nimetyt kohteet, kuten koulu ja rautatieasema on merkitty. 1
Tunnistettavia kohteita ei ole. 0

F. Kulkureittiä laajemmalle alueelle merkityt kohteetPisteet
Reittiä ympäröivä alue esitetty jäsentyneenä karttapiirroksena. 5
Kuljettua reittiä hahmotetaan osaksi suurempaa kokonaisuutta nimistöä ja maamerkkejä käyttäen. 4
1–2 tunnistettavaa kohdetta merkitty etempänä reitistä. 3
Kulkureitin tuntumaan on merkitty joitakin epämääräisiä viittauksia kohteisiin, jotka sijaitsevat hieman kauempana. 2
Ainoastaan ennakkoon merkityt paikat, rakennukset tai alueet, esim. rautatie on sijoitettu johonkin kohtaan piirrosta. 1
Ei tunnistettavia kohteita tai nimettyjä paikkoja tai alueita. 0

Arviointiasteikko on laadittu mukaillen Kaivolan ja Rikkisen (2003, 302–304) esimerkkiä, joka puolestaan perustuu Harwoodin ja Usherin (1999) tutkimukseen.

Lähteet:

Harwood, D. & M. Usher (1999). Assessing progression in primary school children’s map drawing skills. International Research in Geographical and Environmental Education 8 (3), 222–238.
Kaivola, T. & H. Rikkinen (2003). Nuoret ympäristöissään. Tietolipas 199. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Teksti: Taina Kaivola