Ympäristöoppi

Geomedia

Geomedia tarkoittaa ympäristöopissa monipuolisesti käytettäviä ja tuotettavia aineistoja, joita ovat esimerkiksi kartat, diagrammit, tilastot, kuvat, videot, tietotekstit ja uutiset. Karttaopetus aloitetaan 1-2-luokilla oppilaiden omasta lähiympäristöstä, esimerkiksi koulun pihakartan laatimisesta, edeten myöhemmin 3-6-luokilla laajempiin alueisiin ja karttatasoihin. 3-6-luokilla oppilaita ohjataan seuraamaan ajankohtaisia tapahtumia omassa lähiympäristössä ja koko maailmassa. Geomediataitoihin sisältyy eri alueita käsittelevien uutistekstien ja -kuvien lukutaito, ja uutisissa kuvattujen ilmiöiden syiden ja seurausten pohdinta alueen kannalta.

Kasvien kasvatus

Kasvien kasvattamisen kautta voidaan oppia lisääntymistä, kasvien rakennetta, kehitystä ja ruuantuotannon perustaa sekä harjaannutaan havainnointiin, pitkäjänteisyyteen ja yrittäjämäiseen toimintaan.
Kasvien kasvattamisella pitäisi olla tarkoitus, esimerkiksi kasvattaminen syötäväksi kotiin tai käytettäväksi kotitalouteen, tutkittavaksi, ominaisuuksien tai kasvuolosuhteiden vertailemiseksi, koristeeksi koulun pihalle, vanhustentalon parvekkeille tai myyjäistuotteiksi. Kasvua voidaan seurata esimerkiksi viljelypäiväkirjalla, kuvaamalla tai videoanimaatioin.

Kasvio

Kasviota kerätessä voidaan liikkua luonnossa, oppia luonnon monimuotoisuutta ja luonnontieteellistä työskentelyä. Kasvio suunnitellaan osaksi opetusta, lajien lukumäärä ei ole olennaista. Aiheena voivat olla esimerkiksi piennarkasvit, metsän ekosysteemi, lähiympäristön puuvartiset, kasvupaikkojen vertailu tai taideprojektit.
Kasvien prässäys ja kiinnitys voidaan tehdä perinteisesti tai esimerkiksi liimaamalla vihkoon. Digitaalinen kasvio voidaan koota oppilaan tai ryhmän ottamista kuvista luonnossa tai luokassa. Elävä kasvio syntyy, kun lajit kasvatetaan itse luokassa tai koulun pihalla.

Ihmisen kasvaminen ja kehittyminen

Kasvamista ja kehittymistä voidaan tarkastella fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen kehityksen näkökulmista siten, että oppilaat saavat myös ajankohtaista ja hyödyllistä tietoa kulloiseenkin kehitysvaiheeseen. Ihmisen kasvamisessa ja kehittymisessä on kaikille yhteisiä piirteitä, mutta toisaalta muutokset tapahtuvat yksilöllisesti ja monimuotoisesti. Ihmisten erilaisuutta ja niihin liittyviä ominaisuuksia pidetään arvokkaina ja hyvinä. Yksityiskohtaisia taulukoita, ikärajoja ja aikatauluja, joiden keskiviivalle kaikkien olisi asetuttava, sekä poikana tai tyttönä olemisen normittamista on hyvä välttää.

Seksuaalisuuden portaat -malli kasvatuksen tueksi

Seksuaalisuuden portaat -käsikirja

Mallit ympäristöopissa

Ilmiöitä ja asioita selitetään usein mallien avulla. Ne ovat yksinkertaistuksia tutkittavista kohteista ja niitä käytetään, jotta tutkimuskohteita saadaan kuvattua ymmärrettävästi. Mallit voivat olla kuvia tai piirroksia, jotka kertovat tutkimuskohteesta vain olennaiset asiat. Mallit eivät ole pysyviä, vaan ne muuntuvat ja tarkentuvat, kun tutkittavasta ilmiöstä saadaan lisää tietoa. Kartat, aurinkokuntamalli, veden kiertokulku ja tasainen liike ovat esimerkkejä malleista.

Seksuaalisuus, seksuaaliterveys ja seksuaalikasvatus

Seksuaaliterveys ja seksuaalikasvatus ovat keskeisiä osa-alueita ympäristöopin ja terveystiedon opetuksessa.
WHO on laatinut sukupuolen, seksuaalisuuden, seksuaaliterveyden ja seksuaalioikeuksien käsitteille perusmääritelmät. Vaikka näistä määritelmistä ei olekaan vielä tullut WHO:n virallisia määritelmiä, niitä käytetään enenevässä määrin. Niiden pohjalta on laadittu WHO:n Euroopan alueen seksuaalikasvatuksen standardit, jotka ohjaavat myös seksuaaliterveyden edistämisen tavoitteita Suomessa. Standardit sisältävät seksuaalikasvatuksen tavoitteet ja sisällöt eri ikäkausille.
Terveystiedon sivuille on koottu keskeiset määritelmät ja niihin liittyvät perusaineistot sekä linkit sosiaali- ja terveysministeriön sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuille. Ne ovat olleet myös lähtökohtana laadittaessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita sekä Opetushallituksen yhdessä Väestöliiton kanssa tuottamaa Seksuaalisuuden portaat - aineistoa.

Terveystieto

Seksuaalisuuden portaat -malli kasvatuksen tueksi

Seksuaalisuuden portaat -käsikirja

Teknologia

Teknologialla tarkoitetaan tässä sitä osaa maailmasta, jonka ihminen on rakentanut omiin tarpeisiinsa. Ihminen myös rakentaa ja kehittää maailmaa teknologian avulla. Teknologia hyödyntää luonnonlakeja ja -ilmiöitä. Se on poikkitieteellistä. Siinä yhdistyvät mm. luonnontieteet, kädentaidot, design ja taide. Keskeistä siinä ovat luovuus ja ongelmanratkaisu sekä tarkoituksenmukaisuus ja toimivuus. Opetuksessa teknologian kehittämistä tarkastellaan kestävän kehityksen, vastuullisuuden ja luonnon ehdoilla toimimisen näkökulmista.
Ympäristöopissa tutustutaan teknologisiin sovelluksiin, jotka ovat oppilaille tuttuja. Arjen teknologisia sovelluksia voivat olla esimerkiksi kuumemittari, sakset, mikroaaltouuni ja hiuspinni. Ympäristöopissa yksinkertaisia teknologisia ratkaisuja voidaan ideoida esimerkiksi paperista tai paperiliittimestä.

Terveysosaaminen

Terveysosaamisella tarkoitetaan kykyä sellaisen tiedon hankintaan, rakentamiseen, arviointiin ja käyttämiseen, jonka pohjalta ihminen pystyy ymmärtämään syvemmin itseään, muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa terveyden näkökulmasta. Tämä osaaminen mahdollistaa tietoisten ja tarkoituksenmukaisten terveyteen liittyvien valintojen ja päätösten tekemisen. Lisäksi se auttaa tunnistamaan ja muokkaamaan tekijöitä, jotka mahdollistavat oman ja muiden terveyden edistämisen ja ylläpitämisen. Koulukontekstissa terveysosaaminen rakentuu viidestä laajasta osa-alueesta. Nämä ovat terveyteen liittyvät tiedot, käytännön taidot, kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus (Paakkari & Paakkari 2012a; 2012b).
Terveystieto

Tunnetaidot ja mielen hyvinvoinnin edistäminen

Mielenterveys on voimavara, jota jokainen voi vahvistaa ja kartuttaa elämässään. Mielenterveys tukee arjen hyvinvointia, auttaa kohtaamaan ja selviytymään vastoinkäymisistä sekä innostumaan ja oppimaan uutta. Mielenterveys rakentuu muun muassa itsensä hyväksymisestä, omien vahvuuksien tunnistamisesta ja itsensä kehittämisestä, taidosta tunnistaa ja ilmaista tunteita, luoda ja ylläpitää ihmissuhteita, hakea tukea ja apua sekä kokea elämä merkityksellisenä. Päivittäin jokainen voi omassa elämässään tehdä mielenterveyttään vahvistavia valintoja. Tällaisia ovat esimerkiksi riittävä uni ja lepo, monipuolinen ravinto ja yhdessä ruokailu, liikunta eri muodoissaan, tunteiden jakaminen ja yhdessäolo.

Katso myös: THL:n julkaisu lasten tunne- ja tutvataitokasvatukseen. (Julkaisu on saatavissa THL.n verkkokaupasta).

Tutkimus ympäristöopissa

Tutkimus on tapa saada tietoa esimerkiksi luontoon ja ihmiseen liittyvistä ilmiöistä. Tutkimuksellisessa lähestymistavassa oppilaat etsivät tietoa vastatakseen yhdessä asetettuihin kysymyksiin esimerkiksi havaintoja, kokeita tai pienimuotoisia tutkimuksia tekemällä, tai etsimällä tietoa erilaisista tietolähteistä. Oppilaat analysoivat ja arvioivat yhdessä saamiaan tutkimustuloksia tai keräämäänsä informaatiota omien taitojensa pohjalta. Tutkimuksen teko etenee vaiheittain. Se, miten paljon mikäkin vaihe kulloinkin painottuu, riippuu tutkimukselle asetetuista tavoitteista ja siitä antaako opettaja valmiin ohjeistuksen vai suunnittelevatko oppilaat tutkimuksen osittain tai alusta asti itse opettajan ohjauksessa. On tärkeää, että aloitetaan pienistä ja hyvin yksinkertaisista tutkimuksista.

Ulkona oppiminen ja turvallisuus

Ulkona oppiminen on arjen hallintaa, yhteisöllisyyttä ja moniaineista oppimista tukevaa toimintaa. Ulkona opiskeluun kuuluvat yllätykset. Tärkeimmät turvallisuustekijät ovat ennakointi ja riittävä määrä oppilaat tuntevia aikuisia. Paikkaan tutustuminen, asianmukaiset varusteet, puhelin, yhdessä sovitut toimintatavat, oppilaiden valmentaminen ja opettajien ensiaputaidot kuuluvat alkuvalmisteluihin. Oppilaiden huoltajat tai vanhemmat oppilaat vertaisohjaajina voivat olla hyvänä apuna.

Katso myös: THL:n julkaisu lasten tunne- ja tutvataitokasvatukseen. (Julkaisu on saatavissa THL.n verkkokaupasta).

Ympäristöherkkyys ja ympäristötietoisuus

Ympäristökasvatuksessa ympäristöherkkyys tarkoittaa tunnepohjaltaan myönteistä suhdetta luontoon ja ympäristöön. Ympäristöherkkyys on myös kykyä tehdä havaintoja luonnosta ja ympäristöstä eri aisteja käyttäen sekä kykyä nauttia luonnosta ja saada iloa monenlaisesta ulkona luonnossa tapahtuvasta toiminnasta. Ympäristöherkkyys rakentuu myönteisten luontokokemusten pohjalle ja se voi edistää oppilaan halua opiskella luontoon ja ympäristöön liittyviä asioita sekä auttaa ymmärtämään, että ihminen on osa luontoa. Ympäristöherkkyyden oletetaan olevan tärkeä perustekijä, jonka pohjalle lapsuudesta lähtien ympäristötietoisuus ja vastuullinen suhtautuminen ympäristöasioita kohtaan voivat rakentua.

OPS 2016