Ajattelun taidot

OPS 2016 korostaa oppimaan oppimisen ja ajattelun taitojen merkitystä. Elämänkatsomustiedossa ajattelun taidot ja etenkin eettinen ajattelu ovat avainasemassa. Niitten harjoittelua alkaa jo alkuopetuksessa. Kaikessa ihmisen tiedollisessa toiminnassa on merkityksellistä ajattelemisen taito ja siihen liittyvä tieto. Kouluopetuksessa valmius omaksua, ymmärtää ja käsitellä tietoa on keskeinen. Pelkkä tiedon imeminen ei riitä, tieto muuttuu tehokkaaksi ja totuudellisuuteen pyrkiväksi vasta suodattamisen kautta. Ajattelun taitojen kehittämisessä on kyse tällaisen suodatinjärjestelmän tietoisesta luomisesta.

Lapsen teoreettinen ajattelu on kytkeytynyt leikkiin ja tutkimiseen. Ajattelu kehittyy leikin myötä, ja sitä on tuettava leikin ja pohdinnan avulla. Aikuisen tapa hahmottaa maailmaa ja ratkoa sen ongelmia on lapselle usein outo ja siksi lapsi ei osaa vastata aikuisen kysymyksiin. Toisaalta aikuisen pitää harjoitella ymmärtääkseen lapsen puhetta ja ajatuksia sekä usein huikaisevia kysymyksenasetteluja.

Ajattelu on ajatusten yhdistelemistä uusiksi ajatuksiksi. Ajatteluun kuuluvat muisti ja tiedon prosessointi, kriittisyys, luovuus, ongelmanratkaisu ja päätöksenteko sekä älykkyys. Hyvässä ajattelussa kohtaavat älyllinen vastuullisuus eli kriittisyys ja älyllinen uteliaisuus eli luovuus. Kriittisyys on metodinen, harjoiteltava taito. Kriittinen asenne sisältää halun päätellä, halun analysoida omia ja toisten ajatuksia sekä pyrkimyksen totuuteen ja älylliseen vastuullisuuteen. Ajatteluun liittyviä luovia ja kriittisiä ominaisuuksia tarvitaan ongelmanratkaisussa ja päätöksenteossa. Tärkein kyky ei ole valmiitten ongelmien ratkaiseminen vaan merkityksellisten ongelmien löytäminen, kysyminen. Älykkyyttä on määritelty monin tavoin. Keskeiseksi nousee kuitenkin kyky ajatella älykkäästi, sillä ajattelemalla hyvin ihminen voi oppia käsittelemään oman kapasiteettinsa rajoja, ikään kuin ne olisivat ulkoisia ongelmia, jotka ovat voitettavissa.

Ajattelu on toimintaa, tekemistä. Siinä harjaantuu vain tekemällä. On hyvä, että sama henkilö opettaa oppilaille myös muuta kuin ajattelua. Näin ajattelun kehittämiseen tähtäävä toiminta on mukana kaikessa opetuksessa eikä vain erillisenä oppituntina. Ajattelun kehittyminen on tiedon muodon ja sisällön kytkeytymistä entistä paremmin. Kaikki opetettava tiedollinen aines tulisikin rakentaa niin, että se edistää kykyä käsitteellistää ja nähdä yhteyksiä. Tieto ja ajattelu ovat toisiinsa sidoksissa, ja ajattelun kehittämisen tavoitteena koulussa on luonnollisesti myös oppimisen tehostaminen.

Käsitteet vaikuttavat siihen, mitä havaitaan ja mitä ei havaita. Näin käsitteet ja käsitejärjestelmät toimivat siis ennakkoasenteina, ja niihin liittyy yleensä voimakkaita arvostuksia. Pieniäkin oppilaita voidaan harjaannuttaa pohtimaan, tulkitsemaan ja järjestämään erilaisia käsitteitä ja käsitejoukkoja.

Päättely, ajatusten yhdistäminen, on ajattelussa keskeistä. Ajattelu on loogisesti sitovaa päättelyä premisseistä johtopäätökseen. Erimielisyys ei johdu erilaisesta logiikasta vaan premisseihin liittyvästä erimielisyydestä. Asiaa ehkä tarkastellaan toisesta näkökulmasta, jolloin premissit ovat kokonaan toiset, tai sitten käsitteille annetaan erilainen merkitys. Logiikka toimii kaikilla tiedostamatta samalla tavoin, ei ole erikseen nerokkaan tai yksinkertaisen logiikan sääntöjä.

Selittäminen on usein ajattelun tavoitteena. Ajattelu perustuu käsitteenmuodostukseen ja päättelyyn, mutta kohdistuu useimmiten ilmiöiden selittämiseen. Tavoitteena on tapahtumien käsittäminen ja tekojen ymmärtäminen. Selittämisen tiedostaminen tuo ajatteluun aktiivisuutta, liikkuvuutta ja varmuutta. Looginen selittäminen kertoo, millä perusteella. Looginen selittäminen on tutuinta matematiikasta. Mistä syystä -kysymykseen vastataan kausaalisesti selittämällä syyn ja vaikutuksen välinen suhde. Kausaalinen selittäminen mahdollistaa ennakoimisen. Kausaalisen selittämisen sitovuus edellyttää selitettävien ilmiöitten aika-avaruudellisten suhteitten analysoimista, syyn pitää esiintyä ennen seurausta jne. Finaalisella selittämisellä kerrotaan, missä tarkoituksessa. Finaalisen selittämisen ongelma liittyy sen käyttöalan rajaamiseen. Pallon vierimiselle tulee antaa kausaalinen selitys (Ville potkaisi sitä), ihmisten teoille usein finaalinen (Ville potkaisi tehdäkseen maalin). Välimaastoon lankeaa paljon tapauksia (Lentävätkö pääskyset Suomeen kesän merkiksi?).

Oleellista ajattelussa on, että se on valmius, jota voi sekä harjaannuttaa että opettaa. Opettajan ei pitäisi tyytyä ihastelemaan luokan tähtiajattelijan suorituksia eikä hienotunteisesti sivuuttaa vähemmän taitavan kömmähdyksiä, vaan molempien ajattelulle tulisi löytää sopivaa harjoitusta. Alue, jossa aikuinen voi eniten auttaa, ovat käsitteet. Ydinkäsitteitten ymmärtäminen pitää varmistaa, ja teoreettisia käsitteitä pitää tietoisesti kehittää. Ala-asteen oppilaitten kielelliset valmiudet saattavat erota valtavasti, käsitteenmuodostus kytkeytyy näin myös sanavaraston laajentamiseen ja kielen rakenteiden oppimiseen. Pohdiskeleva suhtautuminen asioihin tuottaa puhetta ja auttaa käsitteitten hahmottamisessa. Erityistä opettajan tukea ajattelun taitojen kehittämisessä tarvitsevat vieraskieliset ja kaksikieliset oppilaat, joitten kielen- ja ajattelun kehittymisen kannalta ala-asteen vuodet ovat tärkeintä aikaa.

Ajattelun harjoittamisen periaatteita:

  1. Opettajan on oltava selvillä, mihin tavoitteisiin opiskelulla pyritään.
  2. Esille otettavat asiat hahmotellaan kokonaisuuksiksi, joiden tarkoituksen myös oppilas ymmärtää.
  3. Käsitteenmuodostukseen kiinnitetään runsaasti huomiota, opetetaan todellisuuden ymmärtämisen kannalta oleellisia käsitteitä.
  4. Päättelyjen virheettömyyteen ja ajattelun totuudellisuuteen kiinnitetään huomiota.
  5. Oppilaat totutetaan etsimään ja vaatimaan perusteluja.
  6. Tieto opetellaan erottamaan mielipiteistä, uskomuksista ja ennakkoluuloista.
  7. Oppilaitten mielikuvitusta rohkaistaan.
  8. Selittämistä tutkitaan (kausaalisuhde, tekojen tarkoitukset, arvot, asenteet).

OPS 2016