Etiikkaa

Länsimaisen tieteen ja länsimaisen katsomuksellisuuden synty ovat erottamattomissa. Erityistieteiden kehittymisen myötä filosofia on ottanut tehtäväkseen tutkia juuri niitä kysymyksiä, joihin vielä ei voida vastata laskemalla tai kokeita tekemällä. Ainoaksi tavaksi tutkia tätä aluetta jää järjen käyttö. Maailman järjestystä, olemassaolon kriteereitä, tiedon luonnetta ja hyvän elämän mahdollisuuksia koskevat keskustelut ovat jatkuneet antiikista nykyaikaan.

Länsimaisen etiikan historia on teoreettisen tiedon etsimisen historiaa, jossa järkiperäinen argumentaatio ja pyrkimys täsmälliseen käsitteenmuodostukseen palvelevat objektiivisuutta. Samalla se on pyrkinyt käytäntöön: määrittämään meille kaikille yhteisiä eettisiä normeja. Vaikka useat eetikot kieltävät tämän mahdollisuuden, yleisesti pidetään universaalia etiikkaa ihanteena. Jo sen mahdollisuuden jyrkkä kieltäminen korostaa sitä.

Mikäli tieteen historia todistaa jonkinlaisesta edistyksestä, kyse on objektiivisuuden kasvun historiasta. Tämän perinteen tulee näkyä myös etiikan opetuksessa. Vain tällöin etiikan opetuksen yleissivistävä rooli pääsee täysiin oikeuksiinsa eli rakentamaan siltaa "kahden kulttuurin" välille (Knutsson 2003).

Perusopetuksen keskeinen tavoite on edistää luovan ja itsenäisen ajattelun kehitystä. Etiikassa tulee antaa runsaasti tilaa opiskelijoiden yksilöllisten näkemysten muodostamiselle. Kun opiskelijat paneutuvat peruskysymyksiin, joihin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, he oppivat muodostamaan ja perustelemaan omia näkemyksiään sekä samalla kunnioittamaan toisenlaisia perusteltuja näkemyksiä. Mutkikkaiden kysymysten pohdiskelu ryhmässä kasvattaa opiskelijoissa kykyä luottaa omiin yksilöllisiin mahdollisuuksiinsa selvittää vaikeitakin ongelmia. Näin etiikan opiskelu tukee oppilaiden kasvua aktiivisiksi, vastuullisiksi ja suvaitsevaisiksi kansalaisiksi. Tästä on paljon näyttöä filosofiaa lapsille opetusohjelman käytössä sekä sosiaalipsykologian tutkimustuloksissa. (esim. Münnix, G. 2009 Andervelten, Eine fabelhafte Einführung ins Philosophiren. München: DTV )

Pekka Elo