Kansalaisaloite: Kaikille yhteinen katsomusaine peruskouluihin 13.8.2015

Kansalais-aloite ei edennyt jatkoon.

Aloitteen sisältö

Suomessa on aika uudistaa katsomusopetus ja sallia kaikille oppilaille yhteinen katsomusoppiaine. Oppilaita erottelevasta ja erilaisuutta korostavasta järjestelmästä tulee siirtyä yhteisölliseen opetustapaan. Etiikkaa ja uskontoja tulee voida opettaa niin, että kaikki luokan oppilaat osallistuvat yhdessä pohdiskeluun. Luokan on rakennettava yhdessä ymmärrystä siitä, kuinka erilaiset ihmiset tulevat keskenään toimeen yhteisten sääntöjen avulla. Tämä on luonteva jatko varhaiskasvatukselle ja esiopetukselle, joiden osalta on jo päätetty siirtyä yhteiseen katsomuskasvatukseen. Ehdotamme, että opetus ja kulttuuriministeriö ryhtyy valmistelemaan perusopetuslakiin muutokset, joilla mahdollistetaan kaikille oppilaille yhteinen katsomusoppiaine.

Perustelut

1. Nykyisessä oman uskonnon mallissa on paljon ongelmia

Tällä hetkellä oppilaan pääsääntöisesti on opiskeltava omaa uskontoaan seurakunnan jäsenyyden perusteella. Elämänkatsomustietoa saavat opiskella vain uskonnottomat ja ne, joiden omaa uskontoa ei opeteta kotikunnassa. Kaikki saavat silti valita evankelisluterilaisen uskonnon katsomusaineekseen. Laki on kuitenkin epäselvä ja monimutkainen tältä osin, mutta selvää on, ettei se kohtele eri katsomuksia yhdenvertaisesti ja että useimmat eivät voi valita katsomusainettaan. Oman uskonnon periaate on vähemmistöön kuuluvia oppilaita leimaava ja aiheuttaa heille hyppytunteja ja pitkiä koulupäiviä. Koska kaikkien katsomusainetta ei opeteta kaikissa kouluissa, monien pitää siirtyä toiseen kouluun oppituntiaan varten. Opetusryhmät muuttuvat lukuvuosittain, ja samassa ryhmässä saattavat olla kaikki alakoulun vuosiluokat tai kaikki yläkoulun vuosiluokat, mikä ei ole mielekästä opetuksen kannalta. Vähemmistöjen uskontoihin ei aina löydy päteviä opettajia, eikä kaikkien oppilaiden omassa uskonnossa anneta opetusta. Opetushallitus on laatinut opetussuunnitelman perusteet 13 uskontoa varten. Uskonnollisia yhdyskuntia on yli 50. Niiden kaikkien jäsenillä on oikeus vaatia kunnalta oman uskonnon opetusta, jos jäseniä on saman kunnan peruskouluissa oppilaina vähintään kolme, vaikka kysymys olisi yhden uskonnon eri suuntauksista. Oman uskonnon mallista seuraa yhä enemmän painetta järjestää opetusta yhä useammille ryhmille. Nykyään on myös tavallista, että oppilaan vanhemmilla on eri uskonnot. Katsomusten välinen vuorovaikutus ja yhteinen pohtiminen eivät toteudu tällä hetkellä, koska katsomusopetus toteutetaan sirpaleisesti oman uskonnon periaatteella. Elleivät eri katsomukset aidosti kohtaa yhteisessä opetuksessa, niitä ei voi syvällisesti tutkia ja vertailla. Peruskoulun uudet opetussuunnitelmat velvoittavat tutkivaan ja vertailevaan ilmiöpohjaiseen opetukseen. Ne haastavat työskentelyyn, joka ylittää oppiainerajat.

2. Euroopassa on monenlaisia uskonnonopetuksen malleja

Uskonnonopetuksesta ja sen toteuttamisesta keskustellaan jatkuvasti ympäri Eurooppaa. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa uskonnon opetus yleissivistävässä koulussa on oman uskonnon opetusta. Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa on jo kauan opetettu tunnustuksetonta uskontotietoa kaikille yhteisenä oppiaineena. Opetus on vastaavanlaista Isossa-Britanniassa. Ranskassa ei valtion kouluissa ole erillistä uskonnon opetusta lainkaan vaan pelkästään etiikkaa. Muissa Euroopan maissa on tavallista, että opetetaan enemmistön uskontoa ja vaihtoehtona etiikkaa, tai ensisijaisesti etiikkaa ja valinnaisena omaa uskontoa. Joissakin maissa uskonnolliset yhteisöt saavat antaa omaa opetustaan koulun tiloissa.

3. Suomen kouluissa tarvitaan yhteisöllistä kasvatusta

Katsomusopetuksen tulee nykyisinkin olla tunnustuksetonta. Koulun tehtävä ei ole opettaa minkään uskonnon harjoittajaksi, vaan antaa eväitä ja taitoja elämää varten. Siksi on järkevää opettaa katsomusaineiden oppisisältöjä yhdessä eikä lokeroida oppilaita eri
ryhmiin. Luokan tulee pohdiskella yhdessä sitä, millainen hyvä elämä ja hyvä ihminen on. Yhteisessä opetuksessa voidaan rakentavasti etsiä kaikkien katsomusten yhteisiä piirteitä eikä pelkästään eroja. Koulussa tarvitaan yhteisökasvatusta ja integroimista luontevissa tilanteissa riitoja ja erimielisyyksiä voi selvitellä yhteisessä katsomusopetuksessa. Se tarjoaa mitä parhaimmat mahdollisuudet opettaa kansalaistaitoja, päätöksentekoa sekä oikeuksia ja velvollisuuksia. Lapsilla on suuri tarve sosiaalisten taitojen oppimiseen luontevasti oman tutun opettajan johdolla. Nykymaailmassa tarvitaan vuoropuhelua eri uskontojen välillä, ja myös kouluissa on ensiarvoisen tärkeää kannustaa tähän. Yhteisessä katsomusopetuksessa oppilaat oppivat tuntemaan ja ymmärtämään toistensa uskontoja ja katsomuksia. Tämä hälventää virheellisiä stereotypioita muiden uskonnoista ja niiden harjoittajista. Myös oman uskon syvällinen ymmärtäminen edellyttää mahdollisuutta tarkastella sitä suhteessa muihin maailmankatsomuksiin.

4. Katsomustieto yhdistää uskonnot ja elämänkatsomustiedon uudeksi oppiaineeksi

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon tilalle tulevasta katsomustiedosta tulee aivan uusi oppiaine. Siihen sisältyvät nykyisestä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta kaikille katsomuksille yhteiset osat sekä merkittävimmät osat jokaisen katsomuksen erityispiirteistä. Opetus sisältää arvokasvatusta, etiikkaa, suomalaista kulttuuriperintöä sekä eri uskontoja ja maailmankatsomuksia. Opetus lähtee yksilöstä ja antaa jokaiselle oppilaalle eväät oman maailmankatsomuksen muodostamiseen. Keskeistä on tukea oppilaan omaa aktiivisuutta: opetuksessa painotetaan ihmisten kykyä tutkia maailmaansa sekä ohjata omaa elämäänsä. Oppilaat nähdään maailmankansalaisina, joiden on tärkeä tulla toimeen monimuotoisessa nykymaailmassa. Siirtymävaiheessa katsomustietoa opettavat luokanopettajien lisäksi uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajat. Heille järjestetään tarvittavaa täydennyskoulutusta. Opetushallitus laatii katsomustiedolle opetussuunnitelman perusteet, joissa otetaan huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edellytykset julkisten koulujen etiikan ja uskonnon opetukselle: opetus on objektiivista, kriittistä ja moniarvoista. Tältä pohjalta kunnat laativat opetussuunnitelmat, ja koulut voivat koulukohtaisissa opetussuunnitelmissaan lisäksi ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet. Yhteistä katsomusopetusta on Suomessakin kokeiltu onnistuneesti ja toteutetaan jo nyt monissa kouluissa eri kaupungeissa. Siihen siirtyminen koko maassa on väistämätön kehityssuunta.

Vireillepanijat Ritva Hujanen, Eeva Suhonen, Teemu Salo, Anu Aarnio ja Kaisa Robbins