Miksi holokaustia pitää opettaa

Holokaustilla tarkoitetaan toisen maailmansodan aikaista juutalaisten joukkotuhoa. Suomi on valinnut kansainvälisesti käytössä olevan holokausti-termin, vaikka juutalainen nimitys Shoah olisi ehkä luontevampi.

Kansainvälisesti on haluttu pitää huolta, ettei holokausti unohdu. Holocaust Task Force on vuonna 1998 Ruotsin entisen pääministerin Göran Perssonin aloitteesta perustettu hallitustenvälinen järjestö, jonka tehtävänä on edistää juutalaisten joukkotuhoa koskevaa koulutusta, tutkimusta ja muistamista kaikkialla maailmassa. Suomi hyväksyttiin Holocaust Task Forcen tarkkailijajäseneksi kesäkuussa 2008. Täysjäsenyys saavutettiin vuoden 2010 joulukuussa. Opetushallitus täydensi perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteita vuonna 2010 ja silloin täydennetyt asiat sisältyvät myös perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteisiin 2016. Tarkoituksena on vahvistaa ihmisoikeuksien tuntemista sekä varmistaa ihmisoikeusrikosten käsittely sekä historiallisena että ettisenä kysymyksenä. Teksteissä käytetään sanaa holokausti, jotta toisen maailmansodan juutalaisvainot varmasti opetetaan tavalla, jota Suomen solmimat kansainväliset sopimukset edellyttävät.

Holokausti oli ihmisoikeusrikos, jonka toteuttamiseen, hyväksymiseen tai sivustakatsomiseen osallistui koko Eurooppa. Se oli kristillis-eurooppalaisen kulttuurin tuote, nousi saman kulttuurin arvopohjasta, jolle nykyinen EU on rakennettu. Eurooppalainen identiteetti edellyttää holokaustin tuntemista, ymmärtämistä ja sen pohjalta oppimista.

Holokausti merkitsi 6 miljoonan ihmisen ja kokonaisen kulttuurin hävittämistä Euroopasta. Ilman tätä tapahtumaa eurooppalainen kulttuuri olisi nyt toisenlainen ja väestörakenne monessa Euroopan maassa toinen.

Natsit toteuttivat 1900-alun antisemitismiohjelman - antisemiitti inhoaa ja juutalaisuutta syvästi. Filosofisesti taustalla on vanha ajatus orgaanisesta yhteiskunnasta. On syntyjään erilaisia ihmisiä, jotka eivät voi muuttua. Lahjakkuus, mentaliteetti ja luonteen piirteet (useimmiten halutaan puhua kielteisistä taipumuksista) eivät ole meidän tahtomme vallassa, vaan jollain mystisellä tavalla syvempiä olemuksia. Natseille ihminen ei ole vapaa, vaan osa suurempaa kokonaisuutta, kansallista yhteyttä (Volksgemeinschaft). Harrastettiin näennäistiedettä rodusta ja verestä, jolla yritettiin korostaa mystiikan perusteltavuutta. Mutta vieläkin vertauskuva ihmisistä oikeilla paikoilla saa kannatusta; siis ihmisruumiin osat vastaavat ihmisten eri rooleja: on päätä, mahaa ja käsiä.

Holokausti oli merkittävä sysäys Israelin perustamiseen. Israelin valtion perustaminen loi Palestiinan palkolaisongelman. Lähi-idän edelleen jatkuva konflikti on yksi keskeinen uhka maailmanrauhalle.

Suomi valtiona selvisi holokaustista monia Euroopan valtioita puhtaammin paperein, kun joukkotuhon kohdistamista Suomen kansalaisiin ei sallittu. Suomen juutalaisten asema oli myös saksalaisten aseveljinä poikkeuksellinen. Suomi ei kuitenkaan antanut turvapaikkaa juutalaisille pakolaisille, vaan luovutti maahan saapuneet 8 henkilöä. Lisäksi luovutettiin venäläisiä juutalaisia sotavankeja muiden vankien mukana. Suomi oli Saksan liittolainen, joten luovutuksista päättäneet lienevät olleet täysin tietoisia luovutettujen juutalaisten tulevasta kohtalosta.

Vaikka holokausti historiallisena tapahtuman tuntuu suomalaisesta näkökulmasta kaukaiselta, on hyvä muistaa, että naapurimme Viro sai karttoihin merkinnän judenfrei, ja lähin kuolemanleiri Klooga Tallinnan kupeessa on vain noin 100 kilometrin päässä Helsingistä. Kloogassa tuhottiin noin 2000 juutalaista.

Holokausti määritellään ainutlaatuiseksi, muista kansanmurhista poikkeavaksi joukkotuhoksi. Tämä näkemys on ehkä kiistanalainen, mutta sitä puoltavia seikkoja on useita: Juutalaisia vainottiin etnisyyden perusteella, juutalainen ei voinut luopua juutalaisuudestaan, vaan se oli verenperintö. Holokaustin tavoite oli pelkästään maailman kaikkien juutalaisten tuhoaminen, ja sitä pyrittiin toteuttamaan niin pitkään kuin mahdollista, jopa Saksan sotatoimia vahingoittaen. Holokaustia varten kehitettiin teollinen tuhoamiskoneisto.

Kansainvälinen Holocaust Task Force antaa holokaustin opettamiselle seuraavia syitä ja tehtäviä:

1. Holokausti oli tapahtumana vedenjakaja, ei pelkästään 1900-luvulle vaan koko ihmiskunnan historialle. Se oli ennenäkemätön pyrkimys murhata kokonainen kansa ja hävittää sen kulttuuri. Holokasutia pitää opiskella, sillä se haastoi perustavalla tavalla koko sivilisatiomme lähtökohdat.

2. Holokaustin perusteellinen opsikelu auttaa oppilaita ymmärtämään vallankäyttöä ja väärinkäyttöä, sekä yksilöiden, organisaatioiden ja kansakuntien rooleja ja vastuuta ihmisoikeusrikosten yhteydessä. Se voi osaltaan auttaa tunnistamaan joukkomurhien mahdollisuutta nykymaailmassa.

3. Holokaustin opiskelu auttaa oppilaita ymmärtämään ennakkoluulojen, rasismin, antisemitismin ja stereotypioiden muodostumista missä tahansa yhteiskunnassa. Se auttaa ymmärtämään monimuotoisuuden ja moniarvoisen yhteiskunnan merkityksen sekä lisää herkkyyttä vähemmistöjen aseman ymmärtämiselle.

4. Holokausti osoitti, miten modermi valtio pystyi käyttämään teknologista osaamistaan ja byrokraattista rakennettaan tuhoamispolitiikan välineinä sosiaalisesta muokkaamisesta aina joukkotuhoon asti.

5. Holokausti tarjoaa viitekehyksen, jossa voi tutkia välinpitämättömyyden ja hiljaa pysymisen vaarallisuutta silloin kun toisia sorretaan.

6. Holokaustiin johtaneiden kumuloituneiden historiallisten, sosiaalisten, uskonnollisten, poliittisten ja taloudellisten tekijöiden selviäminen oppilaille auttaa ymmärtämään historian prosessien monimutkaisuutta sekä antaa näkökulman siihen, miten erilaiset tekijät voivat johtaa demokraattisten arvojen hylkäämiseen. Oppilaat ymmärtävät, että demokraattisen valtion kansalaisen velvollisuus on tunnistaa vaaran merkit ja tietää milloin pitää toimia.

7. Holokaustista on tullut monen maan kulttuurin keskeinen teema. Tämä näkyy mediassa ja populaarikulttuurissa. Holokaustiopetus voi antaa oppilaille historiallista tietoa ja taitoja ymmärtää ja arvioida näitä kulttuurin ilmentymiä.

Mitä elämänkatsomustiedossa pitää opettaa holokaustista

Holokausti mainitaan erityisesti perusopetuksen vuosiluokkien 7-9 sisältökohdassa S3 Ihmisoikeudet ja kestävä tulevaisuus esimerkkinä ihmisoikeusrikoksesta. Ihmisoikeuksia käsitellään oppisisällöissä alkuopetuksesta lähtien.
On toivottavaa, että oppilaat ovat jo opiskelleet holokaustin käsittelyn pohjaksi asian historiassa, mutta näin ei välttämättä aina ole. Historian keskeiset perustiedot on syytä lyhyesti kerrata.

Holokaustiin liittyy monia asioita, joitten vuoksi sen käsittely soveltuvin osin voi olla perusteltua jo 3-5-luokkien ET-opetuksessa. Yllättävästi pienetkin oppilaat ovat kuulleet jotain ja muodostaneet positiivisen tai negatiivisen mielikuvan esim. Hitleristä tai natsismista. Aiheen käsittely on tärkeätä etenkin niiden oppilaiden kanssa, joilla vielä ei ole historian opetusta ja joilla on vain hajanaisia, mahdollisesti vääriä tietoja historian tapahtumista.

Juutalaisten vainoja muistetaan YK:n vainojen uhrien muistopäivänä 27.1. Tällöin aihe on yleensä runsaasti esillä mediassa.

Holokaustiopetus

Holokausti-opetuksen lähtökohtana on: Historia kertoo tarinan - kasvatus/opetus antavat sille merkityksen. Holokausti-opetusohjelman kuusi peruskohtaa, jotka opetuskokonaisuuksissa pitäisi ottaa huomioon, ovat: juutalainen uhri, sivustakatsoja ja toimija sekä ikäkaudelle sopiva lähestymistapa, eri oppiaineiden yhteistyö, opetuksen ja kasvatuksen merkittävä rooli.

1. Juutalainen uhri

a) Juutalaisten elämä Euroopassa ennen sotia, 1900-luvun alussa puolilla Eurooppaa.
b) Elämä Shoahin aikana

Tärkeänä pidetään päivittäisen elämän ja yksilöiden tarinoiden valottamista, ei shokkiopetusta keskitysleiri- tai ruumiskuvin.
Pohditaan elämää geton epäinhimillisessä maailmassa - Mitä tapahtui ihmisarvolle, toivolle, perinteille, uskolle, identiteetille, aikakäsitykselle? Mitä merkitsee 45 min / vuodenajat / erityinen päivä / tauon tarve / sapatti, juhlat, syntymäpäivät - monet näistä kävivät sietämättömiksi getossa?
Voidaan pohtia ristiriitoja - miten piti toimia, jos aikoi selvitä eteenpäin hengissä. Getoissa tehtiin valintoja ilman vaihtoehtoja, niitä ei arvioida eikä missään tapauksessa dramatisoida. Voidaan pohtia, miksi joku henkilö valitsi juuri sen, mitä valitsi.

c) Eloonjääneet, paluu elämään

Elämä sodan jälkeen ja nykyään. Tapahtumina ja ilmiöinä vapautus, yksinäisyys, eloonjääneiden etsiminen, runsas määrä häitä ja lasten syntymiä, uudet asuinpaikat, kosto, uhrien muistaminen.

2. Sivustakatsoja

Noin 300 miljoonaa ei-juutalaista joutui päättämään, mihin ryhmään kuului. Vaihtoehtoja oli kolme: auttaa vainon toteuttajia, auttaa juutalaisia ja olla tekemättä mitään. Monilla ei ollut todellista valinnanvapautta, mutta arviolta kymmenillä miljoonilla ihmisillä oli aito mahdollisuus valita suhtautumisensa. Kaikkialla ihmiset tiesivät, että oli kyse vakavasta vainosta ja että juutalaisten tilanne oli hälyttävän huono. Silti useimmat ihmiset eivät auttaneet millään tavoin.

Pohdintakysymyksiä:

  • Mitä holokaust kertoo meistä eettisinä olentoina?
  • Mitkä ovat nykypäivän eettisen ihmisen velvoitteita?
  • Voiko opettaa pelastajaksi? Onko se tavoite?
  • Mikä motivoi auttamaan? Mikä motivoi sallimaan vainoa tai
  • pidättämään ihmisiä?
  • Miten kasvaisimme koulussa sankariyksilöistä sankariyhteisöihin?

Juutalaisia auttaneet eivät olleet vainotilanteessa oma ryhmänsä, sillä kukaan ei ollut alusta pitäen auttaja, vaan ryhtyi sellaiseksi oltuaan ensin uhri, sivustakatsoja tai toimija. Opetuksessa auttajiakaan ei leimata "enkeleiksi", koska usein he olivat tavallisia ihmisiä, jotka ottivat suuria riskejä.

3. Toteuttaja, toimija

Tappajakoneistossa oli tavallisia ihmisiä. Kaikki toimijat eivät myöskään olleet natseja eivätkä saksalaisia.

4. Ikäsopivuus

Oppilaiden iän myötä suositellaan opetusaiheiden etenevän yksilön ja perheen kautta yhteisöihin ja sitten laajempaan historiaan.

5. Eri oppiaineiden yhteistyö

Juutalaisten vainoja tai rasismia ei ole mielekästä opettaa erillisinä asioina, vaan ne ovat mieluummin asiakokonaisuus, jota voidaan lähestyä eri oppiaineiden ja eri aiheiden näkökulmasta. Samoin jos holokausti on aiheena, voidaan opetus toteuttaa monen eri oppiaineen menetelmin.

6. Kasvattajan rooli

Opettaja kasvattajana antaa asioille merkityksiä. Mitä pienempiä oppilaat ovat, sitä herkemmin he omaksuvat opettajan asenteita. Opettajan roolissa haasteiksi nousevat ainakin:

  • Historian tulkinta ja faktat - Mikä on totta?
  • Käsitteiden opettaminen - Mikä on kansamurha? Miten juutalaisten vaino poikkeaa muista kansanmurhista?
  • Aiheeseen herkistäminen ja tietoisuuden lisääminen - Miksi menneiden asioiden käsittely on tärkeää?
  • Opetusaiheiden valinta - Mitä kertoa oppilaille?
  • Aiheeseen kyllästyminen - Miksi taas puhutaan rasismista, suvaitsevaisuudesta, holokaustista?
  • Välinpitämättömyys
  • Vertailut eri asioiden vääryyden ja merkityksen suhteen
  • Holokaustin kieltäminen - Oppilaat löytävät mm. nettiaineistoja, joissa tieteellisesti todistetaan, että vainoja ei koskaan tapahtunut.
  • Antisemitismi
  • Lähi-idän tapahtumien käsittely
  • Opetusmentelmät - Työskentely tapahtuu muiden kuin draaman menetelmien avulla.

Satu Elo