Opetussuunnitelman käsitteiden avausta

Uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön 1.8.2016 alkaen porrastetun siirtymäajan mukaan. Opetussuunnitelman perusteissa on käytetty joitakin käsitteitä, joiden merkitystä elämänkatsomustiedon opetuksessa avataan tässä tukimateriaalissa laajemmin. Soveltuvin osin avaukset on liitetty myös ePerusteisiin.

Elämänkatsomustetoa koskevat kohdat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (pdf)

Oppiaineen tehtävä

Hyvä elämä

" Elämänkatsomustiedon opetuksen ydintehtävänä on edistää oppilaiden kykyä etsiä hyvää elämää."

Filosofiassa hyvään elämään on perinteisesti liitetty laajasti ymmärretty onnellisuus (myös kukoistus, kreikk. eudaimonia). Uudempi tärkeä näkökulma on hyvinvointi (engl. well-being), Niille on yhteistä, että ne kuvaavat perustavasti ihmisen hyvää. Filosofia sekä tieteellinen tieto ja tutkimus antavat elämänkatsomustietoon välineitä pohtia rationaalisesti hyvää elämää. Keskeisimmässä roolissa on kuitenkin kunkin oma hyvän elämän pohtiminen. Mikä on hyvää ja mikä oikeudenmukaista sekä miksi näin, ovat tyypillisiä esimerkkejä elämänkatsomustietoon kuuluvista hyvän elämän kysymyksistä.

Suvaitsevaisuus ja arvostelukyky

”Elämänkatsomustiedon opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden valmiuksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi”

Suvaitsevaisuus korvataan usein termillä yhdenvertaisuus, jolla tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät, kuten syntyperä tai ihonväri, eivät vaikuta mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja - perusoikeudet kuuluvat kaikille. Koulu kasvattaa siihen, että kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti, yhtä arvokkaina kaikissa asioissa.

Arvostelukyky on harjaantumisen ja kokemuksen myötä karttuva kyky arvioida kriittisesti, mitä ja miten uskoa, mitä ja miten asennoitua mitä sekä miten toimia ja tehdä asioita. Arvostelukyky ei ole synnynnäinen ja muuttumaton kyky, vaan kokemuksen ja harjaantumisen myötä karttuva valmius.

Kulttuurinen osaaminen

”Elämänkatsomustieto tukee laaja-alaisen osaamisen kehittymistä, erityisesti ajattelun ja oppimaan oppimisen taitoja, kulttuurisen osaamisen, vuorovaikutuksen ja ilmaisun taitoja, itsestä huolehtimista ja arjentaitoja sekä osallistumista, vaikuttamista ja vastuullisuutta.”

Tarkastelemme maailmaa oman kulttuurimme ”silmälasien” läpi. Sen vuoksi tarvitsemme kriittistä kulttuurin lukutaitoa sekä oman että muiden kulttuurien ymmärtämiseksi. Se on osa kulttuurista osaamista, joka pitää sisällään myös oman kulttuurin arvotuksesta nousevan itseluottamuksen kohdata uutta, myönteisen asenteen maailman moninaisuuteen sekä kulttuuria koskevia perustietoja ja -taitoja.

Elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 1-2

Eettinen ulottuvuus

”T5 ohjata oppilasta tunnistamaan kokemiensa arkipäiväisten tilanteiden syitä ja seurauksia sekä eettisiä ulottuvuuksia ”

Etiikassa pohditaan, mikä on hyvää ja oikein, miten toisia pitäisi kohdella ja mikä tekee ihmisen elämästä elämisen arvoista.

Tapakulttuurit

”T7 opastaa oppilasta tuntemaan lähiympäristön tapakulttuureja”

Alkuopetuksessa on tarkoitus antaa vastauksia oppilaiden omaan elämänpiiriin liittyviin kysymyksiin ja selittää ympäristössä näkyviä ilmiöitä. Erilaisissa kouluympäristöissä nousee esiin erilaisia ilmiöitä. Lähiympäristön tapakulttuurista voi nousta esille esimerkiksi joulun, pääsiäisen tai ramadanin vietto, sianlihan syöntikielto tai hijapin tai romanihameen käyttö. Tapakulttuureja käsitellään lapsen ikätason mukaan.

Elämänkatsomustiedon oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet vuosiluokalla 1-2

Tutkimuskeskustelu

”Yhteisiä, opettajan ohjaamia tutkimuskeskusteluja rikastetaan toiminnallisilla aktiviteeteilla, saduilla, kertomuksilla, leikeillä, musiikilla, kuvataiteella ja draamalla.”

Tutkimuskeskustelu on ET-opetuksen tärkeimpiä menetelmiä. Keskustelu lähtee ryhmän yhteisistä kokemuksista ja niistä nousseista kysymyksistä. Keskustelussa etsitään yhdessä vastauksia kysymykseen, tuotetaan teoriaa tutkittavasta asiasta. Keskustelussa myös arvioidaan omaa toimintaa ja keskustelussa esiin tulleen ajattelun laatua sekä löydettyjen ratkaisujen merkitystä ja arvoa. Opettaja osallistuu keskusteluun ja ohjaa sitä oppilaitten valitsemalla tutkimusreitillä.

Elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 3-6

Kulttuuriperintö

”T5 ohjata oppilas tutustumaan suomalaiseen, eurooppalaiseen ja maailman kulttuuriperintöön sekä hahmottamaan kulttuurista moninaisuutta ilmiönä.”

Kulttuuriperintö-käsitteellä viitataan yleensä joukkoon menneisyydestä periytyneitä aineellisia ja aineettomia resursseja, jotka ihmiset tunnistavat jatkuvasti kehittyvien arvojensa, uskomustensa, tietonsa ja perinteidensä heijastumaksi ja ilmaisuksi niiden omistuksesta riippumatta.

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus.

Katsomuksellinen ja kulttuurinen yleissivistys

”T6 tukea oppilasta rakentamaan katsomuksellista ja kulttuurista yleissivistystään”

Katsomuksellinen ja kulttuurinen yleissivistys edellyttää, että ymmärtää oman kulttuurinsa ja katsomuksensa sitoumuksineen ja jännitteineen, tuntee muita ajattelutapoja sekä hyväksyy maailman moninaisuuden ja kaikki ihmisiä koskevan yhdenvertaisuuden periaatteen.

Ihmisoikeusetiikka

”T9 ohjata oppilas tuntemaan YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen perustuvaa ihmisoikeusetiikkaa, erityisesti lapsen oikeuksia”

Ihmisoikeudet ovat oikeuksia, jotka kaikilla ihmisillä on. Niiden perustaksi riittää, että on ihminen. Kansainvälisillä sopimuksilla ja julistuksilla on määritelty, mitä ihmisoikeuksia on. Ihmisten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa.

Elämänkatsomustiedon tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokilla 3-6

Arvo ja normi

”Perehdytään arvon ja normin käsitteisiin”

Arvo tekee asioista arvokkaita, esimerkiksi tavoiteltavia ja haluttavia. Arvot toimivat valintaperusteena. Antiikista asti perusarvoina on pidetty totuutta, hyvyyttä ja kauneutta. Arvoja voidaan kuitenkin jaotella ja ryhmitellä eri tavoin, usein puhutaan itseisarvoista ja välinearvoista. Jälkimmäisellä ei ole arvoa itsessään vaan ainoastaan keinona saavuttaa jotain muuta. Yksi keskeinen arvoja koskeva kysymys on, onko olemassa havaitsijasta, käytännössä ihmisestä riippumattomia arvoja vai riippuvatko arvot aina arvostajasta, esimerkiksi yksittäisestä ihmisestä tai yhteisöstä

Normilla tarkoitetaan sääntöä tai ohjetta, joka määrittää sen, mitä pitää tehdä ja mitä ei. Latinan kielen normi tarkoittaa sääntöä, esikuvaa, ohjetta, arvostuksen mittaa ja niin edelleen. Lait ovat tyypillisiä normeja, joihin jokin arvovaltainen taho on liittänyt palkkioita tai rangaistuksia. Sosiaaliset normit kuvaavat vakiintuneita ja hyväksyttyjä toimintamalleja toimimiseen, pukeutumiseen, kommunikaatioon ja ulkoiseen olemukseen. Omaan ja toisten hyvään liittyvät moraaliset normit ovat kolmas normien luokka. Eri aikoina ja eri ihmisryhmissä on erilaiset normit.

Etiikka

”Harjoitellaan tekojen eettistä arviointia niiden kontekstin, tarkoitusten ja seurausten näkökulmista”

Etiikassa teon moraalista arvoa ja luonnetta arvioidaan usein tekijän tarkoituksen tai teon seurausten perusteella. Usein on myös tärkeä huomioida se missä yhteydessä tai tilanteessa teko on tehty – eli teon konteksti.

Aikakäsitys, tietokäsitys

”Perehdytään erilaisiin aikakäsityksiin ja tapoihin selittää maailmaa sekä pohditaan niiden vaikutusta ihmisten elämään ja niihin liittyviä erilaisia tietokäsityksiä”

Aikakäsitys voi olla pistemäinen, syklinen tai lineaarinen. Kulttuurien aikakäsitykset voidaan jakaa myös monokronisiin (yksiaikaisiin) ja polykronisiin (moniaikaisiin). Yhteisön vakiintuneesta aikakäsityksestä poikkeavaa käyttäytymistä voidaan pitää loukkaavana ja se aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä ja suuttumusta.

Klassisen määritelmän mukaan tieto on perusteltu, tosi uskomus. Tietokäsitys muodostuu vastauksista siihen mikä on tietoa, mistä ja miten tieto tulee, miksi se on tietoa ja miksi se on totta.

Luontokäsitys

”Tutkitaan erilaisia luontokäsityksiä, luonnon ja ihmisen tulevaisuutta sekä kestävää kehitystä”

Suomalainen filosofi Juhani Pietarinen on esittänyt, että ihminen voi suhtautua luontoon neljästä eri peruslähtökohdasta lähtien

  • Humanismin perinteeseen kuuluu ajatus jonka mukaan ihmisen tehtävänä on toteuttaa tiettyjä mahdollisuuksia, jotka kuuluvat ihmisluontoon. Ihmisellä on oikeus käyttää luontoa harkitusti hyväkseen.
  • Utilistinen asenne kohtelee luontoa ensisijaisesti välineenä. Luonto nähdään suurena ja arvokkaana energia- ja raaka-ainevarastona.
  • Mystinen käsityksen mukaan ihminen on osa luontoa. Koko luonto muodostaa yhden suuren henkisen kokonaisuuden. Ihmisen tavoite on luonnon ykseyden kokeminen eläytymisen kautta.
  • Naturalistinen luontokäsitys näkee luonnon ekojärjestelmänä, missä ihmisellä ei ole mitään erityisasemaa. Naturalismin mukaan ihmisen tulisi tunnustaa luonnon kokonaisuuden itseisarvo ja luopua omasta erityisasemastaan luonnon kokonaisuuden hyväksi.

Elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 7-9

Unescon maailmanperintöohjelma

”T2 ohjata oppilasta tutustumaan erilaisiin kulttuureihin ja katsomuksiin ja perehtymään Unescon maailmanperintöohjelmaan”

Maailmanperintökohteet liittyvät eri aikojen ja eri kulttuurien tärkeinä pitämiin asioihin. Niitä tutkimalla voimme lähestyä omia juuriamme, eri kulttuureja ja ihmiskunnan yhteistä kulttuurista identiteettiä, erilaisia ajatuksia, uskomuksia ja arvoja. Niihin tutustuminen lujittaa kulttuurien välistä dialogia ja luo pohjaa myönteiselle globalisaatiolle. Maailmanperintökohteet ja tietoa maailmanperintöopetuksesta löytyy http://whc.unesco.org/en/ Suomen kohteet esitellään esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla.

Uskonnollinen ajattelua ja uskontokritiikki

”T4 ohjata oppilasta tuntemaan uskonnollisen ajattelun ja uskontokritiikin perusteita”
Suurin osa maapallon ihmisistä uskoo johonkin uskontoon. Uskontoa on vaikea määritellä. Yleensä se tarkoittaa uskomista johonkin yliluonnolliseen, esimerkiksi jumaliin. Uskontoon kuuluu useimmiten myös uskonnollisia menoja, kuten jumalanpalveluksia ja rukoilemista.

Uskontokritiikki tarkoittaa yhteen tai useampaan uskontoon tai niiden kielteisiin vaikutuksiin kohdistuvaa arvostelua. Usein arvostellaan uskontojen totuutta. Uskonnot ovat esimerkiksi keskenään ristiriidassa, joten miksi yksi niistä olisi totta, kun kaikki muut ovat epätotta. Uskontojen käsitykset ovat myös usein vanhoja ja nykyaikana niitä on vaikea hyväksyä. Uskontoja arvostellaan usein myös pahasta, esimerkiksi: Jos jumalat ovat mahtavia ja hyviä, miksi he sallivat kaiken maailmassa havaittavan pahan? Jos uskonnot pyrkivät hyvään, miksi niiden nimissä on tehty niin paljon pahaa

Elämänkatsomustiedon tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokilla 7-9

Holokausti

”Tutustutaan ihmisoikeuksien kehitykseen ja ihmisoikeusloukkauksiin, kuten holokaustiin”

Holokaustilla tarkoitetaan toisen maailmansodan aikaista juutalaisten joukkotuhoa. Suomi on valinnut kansainvälisesti käytössä olevan holokausti-termin, vainojen uhrien muistopäivä on 27.1.

Holokausti oli ihmisoikeusrikos, jota muu maapallo, erityisesti Eurooppa, tyytyi katsomaan sivusta. Koske se oli eurooppalaisen kulttuurin tuote, eurooppalaisen identiteetin rakentaminen edellyttää holokaustin ymmärtämistä ja sen pohjalta oppimista.

OPS 2016