Tiedon käsittelyn työtavat


Bransford, Brown ja Cocking (2000) perustelevat, että asiantuntijan kyky ajatella ja ratkaista ongelmia perustuu hyvään tiedonalan tietojen ja tietojen käsittelytaitojen hallintaan. Asiantuntija pystyy tunnistamaan asiantuntemuksensa alalla ongelmia ja ratkaisemaan niitä tehokkaasti. Asiantuntija pystyy esimerkiksi havaitsemaan informaatiosta (verkkosivu, kirja, mittausaineisto) olennaisia asioita ja hahmottamaan suuresta määrästä informaatiota tuttuja rakenteita eli järjestämään tätä informaatiota - noviisi ei tähän pysty. Ero asiantuntijan ja noviisin välillä tiedon jäsentämisessä ja ongelmien ratkaisemisessa perustuu siihen, että vain asiantuntijalla on tiedonalan keskeisten keskuskäsitteiden (big ideas) ympärille ryhmittynyttä tai järjestynyttä tietoa. Nämä keskuskäsitteet ohjaavat ekspertin ajattelua ja sen pohjalle rakentuvaa ongelmanratkaisua.

Tiedon käsittelyllä tarkoitetaan keinoja, joilla yksilö käsittelee ympäristön ärsykkeitä, järjestää niitä, tunnistaa ja ratkaisee ongelmia, kehittelee käsitteitä ja omaksuu uutta tietoa. Tiedon käsittelyyn harjaannuttavien työtapojen, kuten lukemisen, kirjoittamisen ja erilaisten graafisten tiedonesittämismenetelmien käytön on tarkoitus kehittää käsitteiden oppimisen lisäksi oppilaiden tiedon hankkimisen, käsittelyn ja arvioinnin taitoja.

Muuntamalla kirjoittamista esimerkiksi prosessikirjoittamisen tai lukemista vastavuoroinen lukemisen suuntaan oppilaat saadaan tehokkaammin käsittelemään ja prosessoimaan tietoa (ks. lisää Bentley & Watts, 1989). Prosessikirjoittamisen keskeinen idea on se, että kirjoittaminen on prosessi, johon kuuluu tekstin muokkaaminen (ks. lisää White & Arndt, 1991). Vastavuoroisessa lukemisessa oppilaita ohjataan konstruoimaan uutta tietoa prosessoimalla luettavaa tekstiä ryhmässä (Palincsar & Brown, 1984).

Trowbridge ja Wandersee (1989) ovat esittäneet, että opetuksessa on tarkoituksenmukaista käyttää sellaisia opetusmenetelmiä, jotka tukevat käsitteiden välisten linkkien ja verkkojen muodostumista. Bransford ym. (2000) suosittelevat, että opetuksessa (opettajan esityksessä) ja opiskelussa (opiskelijan omatoimisessa opiskelussa tai pienessä ryhmässä opiskeltaessa) käytettäisiin erilaisia graafisia ja hierarkkisia tiedonesittämismenetelmiä (network presentation, graphical presentation, hierarchical chart, concept map), joiden avulla opiskelijat yksin tai yhdessä voivat järjestää käsitteitä hierarkkisesti tai organisoida tietoa hierarkioiden muotoon. Tähän tarkoitukseen soveltuvat opettajan esitykseen kehitetyt kaaviot, kuten ennakkojäsentäjät ja oppilaan opiskeluun kehitetyt mielle- tai käsitekartat. Nämä ovat kaksiulotteisia, tietyn tiedonalan keskeisten käsitteiden ja niiden välisten suhteiden hierarkkisia esityksiä, joissa tiedonalan keskeiset käsitteet on yhdistetty linkeillä (nuolilla tai viivoilla) ja linkit on mahdollisesti nimetty käsitteitä yhdistävillä sanoilla siten, että sana selittää linkin luonteen.

Teksti: Jari Lavonen ja Veijo Meisalo, Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos