Kokeellisuus opetussuunnitelmassa

Vuoden 1994 opetussuunnitelmissa (POPS 1994; LOPS 1994) Suomessa korostettiin kokeellisuuden roolia tietojen oppimisen tukemisessa: ”…kokeellinen lähestymistapa on luonnontieteiden opetuksen didaktinen periaate, jossa nojaudutaan ympäristöstä kokeellisesti hankittuun tietoon. Havaintoja, mittauksia, kokeita ja kokeellista tutkimusta käytetään lähtökohtana muodostettaessa ja otettaessa käyttöön luokittelevia ja jäsentäviä käsitteitä, suureita, lakeja ja teoreettisia malleja sekä tarkasteltaessa tiedon sovelluksia.”

2000-luvun peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteissa (POPS 2004; LOPS 2003) kokeellisuudelle annetaan laajempia tehtäviä: ”Kokeellisuuden tehtävänä on auttaa oppilasta hahmottamaan luonnontieteiden luonnetta ja omaksumaan uusia luonnontieteellisiä käsitteitä, periaatteita ja malleja sekä kehittää kokeellisen työskentelyn ja yhteistyön taitoja ja innostaa oppilasta fysiikan opiskeluun." (POPS 2004.); ”Kokeellisuudella tuetaan opiskelijaa omaksumaan uusia luonnontieteellisiä käsitteitä, periaatteita ja malleja. Fysiikan opiskelu kehittää opiskelijan kokeellisen työskentelyn ja yhteistyön taitoja. Kokeellisuus auttaa opiskelijaa hahmottamaan luonnontieteiden luonnetta ja tukee luonnontieteellisen ajattelun kehittymistä." (LOPS 2003.)

Toisena uutena painotuksena vuoden 2004 peruskoulun ja 2003 lukion opetussuunnitelmien perusteissa korostetaan mallien asemaa fysiikan ja kemian opetuksessa: ”Oppilas oppii muodostamaan yksinkertaisia malleja ja käyttämään niitä ilmiöiden selittämisessä sekä tekemään yleistyksiä ja arvioimaan tutkimusprosessin ja tulosten luotettavuutta." (POPS 2004.) ”Tavoitteena on löytää luonnossa yleispäteviä lainalaisuuksia ja esittää ne matemaattisina malleina… ” ”Fysiikan opetuksen tavoitteena on, että opiskelija tiedostaa ihmisen osana luontoa ja ymmärtää fysiikan merkityksen luonnon ilmiöiden mallintamisessa." (LOPS 2003.) ”Kemian opetukselle on luonteenomaista kemiallisten ilmiöiden ja aineiden ominaisuuksien havaitseminen ja tutkiminen kokeellisesti, ilmiöiden tulkitseminen ja selittäminen mallien ja rakenteiden avulla, ilmiöiden kuvaaminen kemian merkkikielellä sekä ilmiöiden mallintaminen ja matemaattinen käsittely." (LOPS 2003.)

Kokeellisuuden määrä, muoto ja perustelu ovat vaihdelleet opetussuunnitelmissa Suomessa ja muualla suuresti ja vaihdelleet esimerkiksi vallitsevan kasvatusfilosofisen suuntauksen ja oppimisesta saatujen tutkimustulosten mukaan (ks. Lisää Gott & Duggan, 1996; Wellington, 1998; Hodson, 1998; Millar, Le Maréchal & Tiberghien, 1999).
Yleisesti opetuksen kokeellisuuden ajatellaan

  • helpottavan luonnontieteiden käsitteiden ja periaatteiden oppimista
  • kehittävän kokeellisen työskentelyn taitoja
  • auttavan luonnontieteiden luonteen hahmottamista
  • lisäävän oppilaan kiinnostusta, motivoitumista ja positiivista asennoitumista luonnontieteitä kohtaan.

Kokeellisuuden ajatellaan kehittävän myös muita oppilaan taitoja, kuten ongelmanratkaisun taitoja, sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja ja itsenäisen persoonallisuuden taitoja (Gott & Duggan, 1996; Ford, 1999; Jenkins, 1999). Kokeellisuus mahdollistaa sen, että opiskelun lähtökohtana ovat ympärillä tapahtuvat ilmiöt. Tällöin puhutaan opetuksen kontekstuaalisuudesta (Yager, 1996; Wilkinson, 1999). Kokeellisen työskentelyn ongelmat voivat olla avoimia, jolloin oppilaan työskentelystä tulee autonomista (Fisher, Harrison, Henderson & Hofstein, 1998). Monien mielestä konkreettinen toiminta jo sinällään edesauttaa oppimista (Chin, Goh, Chia, Lee & Soh, 1994).

Teksti: Jari Lavonen ja Veijo Meisalo, Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos