Käytännön harjoitukset

Millaisia sitten ovat käytännön harjoitukset, joilla opettajiksi opiskelevia perehdytetään historiallisen ajatteluun ja rohkaistaan soveltamaan sitä myös omassa opetustyössään.

Monissa opettajankoulutusyksiköissä historian didaktiikan kursseilla käsitellään rautakautisen suomuumion arvoitusta, tapausta "Tollundin mies." Harjoitus pohjautuu todellisiin tapahtumiin. Turpeenkaivajat löysivät 1950-luvun alussa aivan sattumalta tanskalaisen Tollundin kylän alueella sijaitsevasta suosta erittäin hyvin säilyneen miehenruumiin. Mies oli alaston nahkahiippaa ja vyötä lukuun ottamatta. Miehen kaulan ympärille oli kiedottu köysi.  Kun ruumiin löytymisen taustat on kerrottu opiskelijoille, heille näytetään valokuva Tollundin miehestä. Opiskelijat tekevät valokuvan perusteella alustavia johtopäätöksiä tapauksesta. Tässä vaiheessa pystytään sanomaan jotakin esimerkiksi siitä, miten kauan ruumis on ollut suossa ja miksi mies on suohon joutunut. Tämän jälkeen  pohditaan sitä, miten tapauksen selvittelyssä tulisi edetä. Avuksi otetaan historian aputieteet. Opiskelijat saavat luettavakseen lääkärin ja kemistin raportit miehestä. Kun ruumin ikä on suurin piirtein haarukoitu, ryhdytään seuraavaksi selvittämään, millaisia aikalaislähteitä kyseiseltä ajalta on olemassa ja miten luotettavana niiden tarjoamaa informaatiota voidaan pitää. Tollundin miehen tapauksessa avuksi tulevat roomalaisen historioitsijan Tacituksen kuvaukset Pohjois-Euroopassa eläneiden germaani-heimojen tavoista ja uskomuksista. Jatkossa opiskelijoille annetaan tietoja myös muista suurin piirtein vastaavanlaisista ruumislöydöistä ja niistä saaduista tiedoista. Monivaiheisen päättelyprosessin jälkeen opiskelijat voivat esittää oman tulkintansa Tollundin miehen kohtalosta. Harjoituksen tarkoituksena on antaa konkreettinen esimerkki historiallisen tiedon luonteesta. Historian didaktiikan opinnoissa pyritään myös antamaan monipuolinen kuva erilaisista lähestymistavoista menneisyyteen. Esimerkiksi ns. mikrohistoria, joka on noussut viimeisten vuosikymmenten aikana merkittäväksi tutkimussuuntaukseksi, nostetaan kurssilla lähemmän tarkastelun kohteeksi.

Mikrohistorioitsijat ovat kiinnostuneet aiemmin paljolti sivuutetuista tutkimusaiheista, kuten esimerkiksi naisten, lasten tai alempien sosiaaliluokkien menneisyydestä. Kun opiskelijat oivaltavat, että myös ns. tavallisten ihmisten elämä on ”oikeaa” historiaa, heillä on mahdollisuus saada uudenlaista tarttumapintaa menneisyyteen. Laajemmat makrohistorian tapahtumat tulevat ymmärrettävämmiksi, kun niiden vaikutus tunnistetaan esimerkiksi omien isovanhempien elämässä. Tavallisten ihmisten elämä tarjoaa myös luontevan tien eläytymiseen ja menneisyyden ihmisten tekemien ratkaisujen ymmärtämiseen.

Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksen peruskurssiin sisältyy myös ryhmäopetusta, jossa mikrohistoriaa ja eläytymistä harjoitellaan käytännössä. Viime vuosina ryhmissä on esimerkiksi toteutettu Jukka Rantalan kehittämä harjoitus, jossa vuoden 1918 kansalaissodan tapahtumia tarkastellaan yhden pitäjän todellisten tapahtumien näkökulmasta. Opiskelijat saavat eri yhteiskuntaluokkiin kuuluneiden kyläläisten rooleja. Rooliensa näkökulmasta opiskelijat osallistuvat muun muassa pitäjänkokoukseen, jossa selvitellään pitäjän meijerillä kesällä 1917 puhjennutta lakkoliikettä.  Harjoituksen edetessä osallistujat joutuvat pohtimaan oman roolinsa näkökulmasta, olisivatko he liittyneet punaisten vai valkoisten puolelle, jos valinta olisi ollut pakko tehdä. Simulaation lopuksi edetään kansalaissodan jälkiselvittelyihin, joihin liittyy myös sodan voittajien muodostama tuomioistuin, joka jakoi tuomioita punaisille tai heidän myötäilijöikseen epäillyille. Harjoitukseen kuuluu keskeisenä osana jälkipuinti, jossa muun muassa annetaan tietoa siitä, millaisia tuomioita valkoisten kenttäoikeus todellisuudessa pitäjässä jakoi. Opiskelijoiden antama palaute harjoituksesta on ollut yleensä erittäin myönteistä. Usein esille on noussut esimerkiksi se, miten harjoitus auttaa ymmärtämään eri osapuolten motiiveja, vaikka oma poliittinen kanta poikkeaisi roolihenkilön ajattelusta. Usein opiskelijat ovat myös olleet harjoituksen jälkeen hieman järkyttyneitä. ”Vasta nyt ymmärrän miksi omassa suvussani kansalaissodan tapahtumista puhutaan vieläkin tai miksi vuoden 1918 tapahtumat Suomessa ovat vaikuttaneet niin syvästi ihmisten mieliin” ovat tyypillisiä opiskelijoiden kommentteja. Harjoitusta on toteutettu myös historian aineenopettajiksi opiskelevien kanssa, ja palaute on ollut samansuuntaista. 

Historian toimijoiden rooliin eläytyminen ja heidän ajattelunsa pohtiminen näyttäisi siis syventävän ja laajentavan näkemyksiä, vaikka perusfaktat asiasta sinänsä olisivatkin hallussa. Peruskurssin ryhmäharjoituksissa on myös useana vuonna toteutettu Kuuban kriisiin vuodelle 1962 sijoittuva harjoitus, jossa opiskelijat tarkastelevat Kuuban kriisiä joko Yhdysvaltain tai Neuvostoliiton näkökulmasta. Keskeisenä ideana pelissä on se, että poliittiset päättäjät joutuvat tekemään päätöksiä vajavaisen informaation pohjalta ja usein hyvin nopeasti. Erilaiset valinnat johtavat luonnollisesti erilaisiin lopputuloksiin. Myös tämä harjoitus avaa usein uudenlaisia näkökulmia. Jälkipuinnissa on usein noussut esille esimerkiksi historian luonne inhimillisen toiminnan näyttämönä. Koska historia perustuu ihmisten tekemiin päätöksiin, tapahtumien tietynlainen kulku ei ole itsestäänselvyys, ainoa mahdollinen vaihtoehto, vaikka historiankirjoista toisinaan tällainen kuva välittyykin.

Teksti: Marko van den Berg