Dokumenttitehtävät

Tekstidokumenttien käyttö opetuksessa

Historiallisten dokumenttien käyttäminen opetuksessa on hyvä keino perehdyttää oppilas arvioimaan historiallisen tiedon todenperäisyyttä ja opettaa oppilas käyttämään erilaisia lähteitä tiedonhankinnassa.

Dokumentteja olisi hyvä käsitellä luokassa yhdessä oppilaiden kanssa, jolloin heille syntyy käsitys siitä, että yleensä historian tiedot ovat tulkintoja, joihin vaikuttaa lähteiden lisäksi niiden tarkastelutapa. Historialliset lähteet ovat omana aikanaan syntyneet erilaisista tarpeista ja jo siitä syystä niiden välittämä tieto katsojalle tai lukijalle on erilaista.

Oppilaiden kanssa kannattaa pohtia yhdessä, miten esimerkiksi päiväkirjatekstin, valokuvan tai sanomalehtiartikkelin välittämä tieto poikkeaa toisistaan, sillä niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on hyvin erilainen. Harjoitukset, joissa oppilaat joutuvat arvioimaan erilaisten dokumenttien todenperäisyyttä, vaikuttavuutta ja merkitystä historiallisen tiedon lähteenä, ovat hyviä, sillä niiden avulla oppilaan on helppo ymmärtää lähteiden ja niistä tehtyjen tulkintojen eroja.

Myös se, kuka lähteen on tehnyt ja kenelle tai mitä tarkoitusta varten vaikuttaa historiallista lähdettä tulkittaessa.

Ohjeita tekstidokumenttityöskentelyyn oppilaiden kanssa:

  1. Lue huolellisesti ja alleviivaa ne sanat, jotka liittyvät dokumentissa kuvattuun aikakauteen tai henkilöihin.
  2. Selvitä tekstissä esiintyvät historialliset termit.
  3. Pohdi dokumentin luotettavuutta eli sitä kuka tekstin on kirjoittanut, kenelle sekä miksi.
  4. Pohdi, mitä historiallista tapahtumaa, tapahtumasarjaa tai aikakautta tekstidokumentti kuvaa.

Alla on tekstidokumentti 1800-luvulta. Sen avulla yllä olevia ohjeita voi soveltaa ja harjoitella.

Sieni-kirja; eli Sieni-kallen Osviitta tuntemaan ja käyttämään Syötäviä Sieniä. Kirjoittanut E. H[isinger; suom. Karl Dahlberg ] Keisarillisen Suomen Talousseuran toimesta. Turussa, Frenckellin kirjapainossa, 1863. Imprimatur. C. R. Lindberg.

Uudellamaalla asuva Kalle niminen talonpoika peri isänsä kuoltua velkaisen talon. Tämän saadessansa oli Kalle ainoasti neljänkolmatta, ja vaikka jo aikaisin tunnettiinkin ahkeraksi ja reidun mieheksi, siistiksi ja raittiiksi, tarvittiin kuitenkin, nuoruutensa toten, vielä paljon oppimista, paljon harjaantumista. Ensimäinen kujeensa naapureita oikein ihmetytti: kun peräti lopetti viinanpolton. Mielestänsä, oikein ymmärtäen, ei yhdenkään maanviljeliän pitäisi ikinä kuluttaman aikaa ja viljaa noin ehdolliseksi surmaksi. Muutamat kannunsa pikemmin ostikin.

Mitä muut viljastansa polttivat, syötti hän senverosta karjallensa, joka siitä kostuikin sanomattoman paremmin, kun kaikkein naapurein, sekä siitä tullen myi hän ison kalun enemmän voita, kun nämät.

Muutamaa vuotta myöhemmin hankki hän shottilaisen auran, kummoisen tapasi lähi kartanossa, ja havaitsi kohta sen hyödyn. Leikkunsa piankin palkitsi tän hinnan. Tarhatunkionsa hän myös hoiti aivan tarkoin sekä vedätti joka talvi kelpo joukon suomultaa ja mättäitä hevossonnan sevotukseksi.

Sanalla sanoen, hän oli mainion viisas ja tarkka mies, joka vuosittain enenneen koettelemuksen voitolla pääsi jalkaa jalemmalle sekä siis vähitellen oli mies maksamaan taloa seuranneen velkansa.

Osaantui kova katovuosi ja moni joutui isoon hätään. Kallenkin kotopaikoilla pelloista tuli turha ja hiukka; mutta tällä erää ei hän önkähtänyt, - kiitos höystetunkioinsa, hyvän auransa, ja viisautensa käryttämästä viljaansa viinapannussa sekä muunkin yleisen vireytensä ja toimellisuutensa.
- Eipä tähän vielä loppunut.
Tulevan vuoden sato oli sitäkin kehnompi, niin että monin paikoin ei päästy siemenjyvään.
Viljavaransa tuntui nyt koon vähenneeksi; sentäänkin arpeli sen idartavalla pidolla vielä vuodeksi piisaavan perheelle ja tarhalle.
" Paikoin ylimaassa ollaan jo hätäleivässä, " sanottiin hälle.
Kysyttiin: " kuinkapa meidänkin käynee? " - " Syömään sieniä nälän sammutteeksi! " oli hänen ajateltu vastauksensa.
Sieniä kokosikin väkinensä, suolaili ja kuivaili noita koolta, entisten vuotten tapaan; sillä jo monen vuoden oli kaalaillut näitä jaloja maan antimia.

Syyskauden, kun saatavina kesti, syötiin Kallen kotona tuoreita sieniä, näetsen keitettyinä; talvella taasen nautittiin suolatut ja kuivatut sienet. Koottuina niitä olikin joksikin hyvät varat; sillä kuin Kallen talon yksin niitä kokoiltiin niillä paikoin, niin oli saalis suurempi, kuin jos kaikki naapurit kohdastansa olisivat huolineeet ja ymmärtäneet niitä koota. Näin tultiin talvi hyvin aikoihin; sienet korvasivat leipää ja, kevään tullen, voitiin kylvää kauraa vuoden tarpeiksi, jossa naapurit jäivät verikorviksi.
Tuli suvi ja Kallella oli vielä tarpeeksi leipää, vaikka kaikkein muitten vilja silloin oli loppunut.
- Jo talven kuluella puuttui leipää useammilta naapureistansa, jonka tähden monen oli keväppuolella jättäminen kotonsa ja lähteminen työnansion hakuun, ja moni ku ennen pilkkasi Kallea ja haukkui häntä Sieni-Kalleksi, olisi nyt itsekin mielellänsä syönyt sieniä…

Teksti: Najat Ouakrim-Soivio