Ilmaisu, muotoilu ja teknologia käsityön oppimistehtävän pohjana

Käsityö on uudessa opetussuunnitelman perusteissa “monimateriaalinen oppiaine, jossa toteutetaan käsityöil-maisuun, muotoiluun ja teknologiaan” perustuvaa toimintaa. Käsityön opetuksen tavoitteet korostavat luovuu-den, kriittisen ajattelun, ongelmaratkaisun ja keksimisen taitojen kehittämistä. Käsityön opetuksella tuetaan oppilasta itsensä ilmaisemiseen ja teknologisen ja kulttuurisen maailman ymmärtämiseen.

Käsityöilmaisulle, muotoilulle ja teknologialle on tyypillistä avoimet ja monimutkaiset suunnitteluongelmat. Suunnitteluongelmia ratkaistessaan oppilas sisäistää, ettei ole oikeita tai vääriä ratkaisuja kaikkiin ongelmiin ja että suunnitteluprosessin kulkua ei voida kovin tarkkaan ennalta määritellä; samoista lähtökohdista voidaan päätyä hyvin erilaisiin ratkaisuihin. Käsityössä ja muotoilussa suunnitteluprosessin käynnistäminen tapahtuu ensisijaisesti tehtävänannon avulla, joka samalla määrittelee käsityöprosessin luonnetta. Tehtävänanto ja siihen sisältyvät niin sanotut suunnittelua säätelevät tekijät (tai suunnittelurajoitteet) ovat keskeinen osa käsityönopetusta, jolla tuetaan kokonaista käsityöprosessia. Kokonainen käsityö ilmentää sellaista muotoiluprosessia, jossa suunnittelu, valmistaminen ja arviointi tapahtuvat oppilaan tai oppilaiden oman idean pohjalta. Käsityöilmaisulla, muotoilulla ja teknologialla on paljon yhteistä, mutta tehtävänanto painottaa erilaisia lähtökohtia.

Suunnitteluprosessin ensimmäistä vaihetta kutsutaan ideoinniksi, ja sen lähtökohtana voidaan käyttää erilaisia lähestymistapoja. Käsityössä suunnittelun lähtökohtana tulisi olla jotain muuta kuin tekniikka, materiaali tai työ-väline. Vieläkin helposti turvaudutaan valmiisiin malleihin tai ohjeisiin. Erityisesti tehtävänannoilla on tärkeä merkitys juuri ideoinnin käynnistämisessä, mutta samalla niillä asetetaan suunnittelulle rajoitteita, jotta työskentely olisi hallittavissa.

Ilmaisu oppimistehtävän lähtökohtana

Opetussuunnitelma korostaa, että käsityötuotteen tai teoksen suunnittelussa perehdytään erilaisiin suunnittelun lähtökohtiin. Käsityöilmaisua korostavan tehtävänannon tavoitteena on rikkoa perinteistä tekniikkapainotteista lähestymistapaa ja korostaa käsityön ilmaisullista arvoa. Tästä käytetään usein nimitystä elämys, -kokemuslähtöinen suunnittelu tai taidepainotteinen suunnittelu. Ideoinnin lähtökohtana voi olla erilaiset tarinat, leikit, pelit tai taidekuvat. Käsityöilmaisussa hyödynnetään erilaisia moniaistisia kokemuksia ja elämyksiä ja tehtävänannossa korostetaan omien tunteiden ja kokemusten merkitystä oman tai yhteisen suunnitteluprosessin käynnistäjänä. Ilmaisua korostava tehtävänanto voidaan myös aloittaa yhteisellä retkellä, muistoilla, musiikilla, tarinalla tai erilaisten aistikokemusten (esimerkiksi tuntoaisti) kautta. Myös paikallinen, kansallinen tai kansainvälinen esine- ja käsityökulttuuri (kuvioinnit, ornamentiikka, materiaalit) voivat toimia ilmaisun inspiraation lähteenä. Ympäristö- ja kulttuuripedagogiikan menetelmät ja työtavat tarjoavat käsityöilmaisua korostavaan tehtäväantoon runsaasti mahdollisuuksia. Näiden erilaisten virikkeiden käytön tarkoituksena on etäännyttää käsityöprosessi perinteisestä tekniikkaorientoituneesta ja tuotekeskeisestä ajatte-lusta. Käsityön ilmaisuvoimaa painottava tehtävänanto korostaa luovan ideoinnin ja erilaisten materiaali- tai tekniikkakokeilujen vaihetta sekä niihin liittyvää visuaalis-esteettistä elämyksellisyyttä.

Muotoilu oppimistehtävän lähtökohtana

Muotoiluun liittyvän tehtävänannon tavoite voi olla oppilaiden herkistäminen tunnistamaan jokapäiväisen esi-neympäristön ominaisuuksia, jolloin samalla arvioidaan ja havainnoidaan esineiden käyttökelpoisuutta ja esteettisyyttä. Muotoilun esinemaailman tai rakennetun ympäristön havainnoiminen tukee kriittistä ajattelua ja muotoilun maailman tarkasteleminen voidaan hyvin liittää kestävään kehitykseen, kulutukseen ja hyvinvointiin. Ideoinnin lähtökohtana havainnoidaan ja analysoidaan esineitä, rakennettua ja luonnon ympäristöä (värit, kuviot, pinnat, kuosit, muoto, liike ja tasapaino, rakenteet) uusien ideoiden kehittämiseksi. Ideoinnilla pyritään avaamaan uusia näkökulmia aiheeseen ja sitä konkretisoi visuaalinen ja tekninen suunnittelu. Muotoiluun liittyvän tehtävänannon lähtökohtana on ongelmakeskeinen suunnittelutehtävä ja silloin pohditaan laajemmin suunnitteluun liittyviä erilaisia suunnittelua sääteleviä (suunnittelurajoitteet) tekijöitä: käyttäjää, käyttötarkoitusta, käyttötilannetta, tuotteen toimintaperiaatteita sekä pohditaan millaisin resurssein suunnitellaan (aikarajat, työmäärä, tilat ja välineet). Muotoilua korostava suunnittelutehtävä kehittää oppilaiden kykyä ratkaista epämääräisiä, avoimesti määriteltyjä ongelmia ja suunnittelutehtävien monimutkaisuuteen liittyy myös se, että suunnittelun aikana on sovitettava yhteen monia ristiriitaisiakin tekijöitä. Tehtävän ratkaisu voi edellyttää taustatyötä, jolloin tutkitaan ja analysoidaan muita samankaltaisia (historiallisia, kaupallisia) tuotteita, kokeillaan ja testataan niitä sekä pohditaan yhdessä millaisia muita ominaisuuksia tuotteessa voisi olla. Myös materiaaleihin, tekniikkoihin, ja rakenteisiin liittyviä ratkaisuja analysoidaan, kokeillaan ja testataan. Visuaalisen ja teknisen suunnittelun vaiheessa ideat kehittyvät konkreettisen tuotteen suuntaan.

Suunnittelutehtävän ratkaiseminen edellyttää sekä kuvallisen että teknisen suunnitelman tuottamista, jotta suunniteltava tuote voitaisiin sen perusteella toteuttaa. Käsityön valmistusvaiheessa nämä ideat voivat myös elää ja muuttua. Suunnittelussa tuoteidea kehittyy alkuideoinnista monien luonnosten, ideoiden kehittelyn ja konkreettisten kokeiluvaiheiden kautta valmistukseen soveltuvaksi tuotteeksi. Riippuen suunnittelutehtävästä eri vaiheet (esimerkiksi ideointi, suunnittelu, kokeilut) voivat edetä eri järjestyksessä ja limittyä toistensa lomaan. Samoin prosessissa voidaan palata takaisin edeltäviin vaiheisiin, jos esimerkiksi kokeilut osoittavat että suunnitelma ei mahdollisesti toimi. Suunnittelu, ideointi ja kokeilut voivat jatkua läpi kokonaisen käsityöprosessin, ja ne saattavat painottua eri tavalla tai virrata aktiivisena mukana koko prosessin.

Teknologiaa on kaikkialla ja teknologia on merkittävä osa kulttuuriamme. Teknologiset ratkaisut ovat ihmisten kehittämiä ratkaisuja erilaisten esineiden, rakenteiden ja laitteiden toimintaperiaatteiksi. Teknologian avulla ihmi-nen jatkuvasti kehittää elämäänsä helpommaksi, terveellisemmäksi ja turvallisemmaksi. Erilaisten teknologisten toimintaperiaatteiden ymmärtäminen ja kehittäminen on teknologiaa painottavan tehtävänannon lähtökohtana. Muotoilua ja teknologiaa painottavan tehtävänannon erottaminen toisistaan on varsin vaikeaa, sillä kokonaisessa käsityössä ne kietoutuvat tiiviisti yhteen.

Teknologia oppimistehtävän lähtökohtana

Teknologiaa painottava tehtävänanto korostaa erityisesti esineen tai ilmiön toimintaperiaatteita ja siihen liittyvää matemaattisluonnontieteellistä tietoa ja sen soveltamista. Sen voi helposti liittää erilaisiin terveyteen, turvallisuu-teen tai ihmisen elämää helpottaviin haasteisiin. Teknologiaa painottava tehtävänanto on ensisijaisesti ongelma-ratkaisua ja keksimistä korostavaa. Siihen kytkeytyy oleellisesti ongelmien havaitseminen ja luovien ratkaisujen kehittäminen ja niihin kannustaminen. Teknologiaan liittyy rakenteet, mekanismit, koneet (ja niiden toimintaperiaatteet), sähkö ja elektroniikka sekä automaatio ja robotiikka. Myös kemialliset ilmiöt, energian tuottaminen ja varastoimiseen liittyvät asiat liittyvät tähän olennaisesti.

Teknologiaa painottava tehtävänanto voi lähteä liikkeelle tehtävästä "Laita auto nousemaan mahdollisimman jyrkkää mäkeä ylös" tai "Siivoa huoneesi lattia robotilla". Tehtävänanto voi perustua myös johonkin luonnontieteelliseen ilmiöön jota tutkitaan soveltaen käsityön menetelmillä, esimerkiksi valmista hämärässä syttyvät opastevalot, jotka sammuvat aamun koittaessa. Tuotteen suunnittelun lähtökohtana voi esimerkiksi olla lämmön johtaminen ja lämmön eristys (esim. suunnitellaan käsissä pidettävä tuote retkiolosuhteisiin), jolloin perehdytään lämpöön fysikaalisena ilmiönä ja analysoidaan ja kokeillaan erilaisten materiaalien lämmönjohtokykyä, jonka jälkeen testauksessa syntynyttä materiaalista tietoa voidaan soveltaa tuotteen erilaisiksi ratkaisuiksi (retkikupin pidike, kylmälaukku). Teknologista tehtävänantoa suunniteltaessa suunnittelurajoitteilla on vastaavanlainen merkitys kuin muotoilua painottavassa tehtävänannossa; voidaan perehtyä valoon ilmiönä ja suunnitella valaistusta erilaiseen tarkoitukseen; voidaan suunnitella (ja ohjelmoida) millä etäisyydellä tai periaatteella tietynlaiset valot (himmeä/kirkas) syttyvät tai sammuvat. Teknologiaa korostaviin tehtävänantoihin soveltuvat yhtä hyvin sekä tekstiilityön että teknisen työn työtavat ja niiden yhdistelmät. Tällöin teknologiaa painottava tehtävänanto voi hyvin liittyä hyvinvoinnin ja turvallisuuden teemoihin, jolloin kohderyhmäksi voidaan ajatella erilaiset käyttäjät (ikäihmiset, leikki-ikäiset lapset). Sulautetut järjestelmät (mobiilirobotit, ohjaus- ja säätötekniset kokonaisuudet, mittausjärjestelmät, työstökoneet sekä e-tekstiilit) tarjoavat uusia ulottuvuuksia teknologiaa painottaviin tehtävänantoihin.

Muotoilua ja teknologiaa korostavat tehtävänannot painottavat erityisesti suunnitteluun liittyvien rajoitteiden analysointia sekä tuotteen erilaisia toteutusmahdollisuuksia. Erilaiset ulkoiset rajoitteet voidaan jaotella

  1. perusrajoitteiksi (suunnittelutehtävän ensisijainen tarkoitus),
  2. käytännöllisiksi rajoitteiksi (toimintaperiaatteet, valmistusmenetelmät, materiaalit),
  3. muotoon liittyviksi rajoitteiksi (visuaalinen ilme, mittasuhteet) sekä
  4. symbolisiksi rajoitteiksi (perusajatus tai assosiaation mistä suunnitelma saanut alkuunsa).

Tämä jaottelu voisi hyvin toimia myös käsityön opettajan tukirakenteena kun hän kehittää käsityön tehtävänantoja. Käsityön rikkaus piilee toimimisena toisaalta käsitteellisten ideoiden (suunnitelma, idea) että ideoiden konkretisoimisessa erilaisia työvälineitä ja materiaaleja käyttäen.

Teemat ja ilmiöt ohjaavat kokonaista käsityöprosessia

Kaikki edellä mainitut käsityön ilmaisua, muotoilua tai teknologiaa painottavat tehtävänannot voidaan helposti rakentaa erilaisten teemojen tai ilmiöiden pohjalle, jolloin teema tai ilmiö ohjaa käsityöprosessia. Teemaa tai ilmiötä voidaan silloin lähestyä tutkivan oppimisen periaatteiden mukaisesti. Käsityön tehtävänantojen tulisi siten luoda laajempia suunnittelukonteksteja siten, että erilaisten traditioiden, materiaalien tai tekniikoiden ominaisuuksia ja mahdollisuuksia voidaan hyödyntää monipuolisesti. Tehtävän asettelu on silloin huo-mattavasti avoimempi ja laajempi, eikä käytettäviä materiaaleja ja tekniikoita ole etukäteen määritelty. Tehtävänannossa saatetaan kuitenkin esittää joitakin suunnittelua sääteleviä tekijöitä kuten tuotteen ominaisuuksia. Lopputulosta arvioidaan ennen kaikkea ratkaisuna asetettuun suunnittelutehtävään ja tavoiteltuihin ominaisuuksiin. Suunnitellessaan käsityötä siihen liittyvät visuaaliset ominaisuudet sekä tekniset ratkaisut kulkevat rinta rinnan. Suunniteltava tuote koostuu kiinteästi sekä visuaalisista ideoista että niihin tiiviisti kytkeytyneistä toteutusmahdollisuuksista. Käsityöllisten suunnitteluideoitten toteuttamiseen tarvitaan siten myös riittävästi tietoa tekniikoista ja materiaaleista. Suunnittelussa pyritään löytämään ja soveltamaan tietoa muista oppiaineista esimerkiksi fysiikasta sähköoppi, kitka, voima tms . Koska oppilas vastaa sekä suunnittelusta että valmistamisesta, hänellä on käsityöprosessin aikana mahdollisuus joustavasti muuttaa ja muokata suunnitelmaansa ja toteutuvaa työtään. Tähän tarvitaan sekä sosiaalista (opettaja / luokkatoverit) että materiaalista (piirrokset, kokeilut) vuoropuhelua. Luonnokset ja erilaiset visuaaliset esitysmuodot toimivat suunnittelun ja käsityöilmaisun ulkoisina edustusmuotoina: suunnittelun tukena sekä keskustelun ja reflektion välineenä. Suunnitteluprosessin keskeisenä piirteenä on suunnittelijoiden luontainen tapa käyttää erilaisia visuaalisia representaatioita, kirjallisia muistiinpanoja sekä graafisia mallikuvia suunnitteluideoiden esittämiseksi, kehittämiseksi ja dokumentoimiseksi hyödyntäen samalla monipuolisesti tieto- ja viestintäteknologiaa.. Suunnittelu ja luonnostelu ovat taitoja, joita täytyy opetella ja harjoitella aivan kuten täytyy harjoitella käsi-työtekniikoiden ja työvälineiden hallintaa.

Pirita Seitamaa-Hakkarainen
käsityötieteen professori
Helsingin yliopisto

Minna Matinlauri
KM, tekstiilityönopettaja
Helsingin normaalilyseo
Helsingin yliopisto

OPS 2016