Käsityön monipuoliset oppimisympäristöt

Oppimisympäristöajattelun mukaan keskiössä on oppija ja oppiminen, ei enää opettaja ja opettaminen. Käsityön oppimisympäristö on paljon laajempi käsite kuin käsityöluokat. Oppimisympäristön tulee ilmentää yhteyttä ympäröivään yhteiskuntaan. Käsityön oppimisympäristöt ovat ilmentäneet omaa yhteiskuntaansa hyvin silloin, kun jako miesten/poikien ja naisten/tyttöjen töihin kuului aikakauden ajatteluun. Oppiaineen sukupuoleen liittyvä tausta on hyvä tiedostaa. Käsityön oppimisympäristöjen kuvaukset on esitetty hyvin perustekstissä jaoteltuna eri vuosiluokille 1-2, 3-6 ja 7-9, joten niitä ei tässä kerrata. Tässä esitetään huomioita perusteissa esitettyjen viiden näkökulman kautta oppimisympäristöjen toteutukseen.

Oppimisen tilat

Oppimista tapahtuu kaikkialla. Koko koulumiljöö kehittää oppilaan käsitystä rakennetusta esineympäristös-tämme ja siihen liittyvistä teknologioista. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilaiden erilaisia kiin-nostuksen kohteita painotetaan ja korostetaan yhteisöllistä toimintaa. Kuinka mahdollistaa käyttäjälähtöisyys ja yhteisöllisyys tekemättä tasajakoa pehmeisiin ja koviin materiaaleihin, koska koulun tilat siihen helposti ohjaavat. Toisen sisällön poissulkeminen ei kai enää pitäisi olla mahdollista. Tuntijaon mukaan alkuopetuksen tuntimäärät lisääntyvät. Monissa kouluissa käsityöluokkia ei ole mahdollista käyttää alkuopetukseen. Kouluun voi varustaa erillisen pajan alaluokille, jossa välineet on valmiina ja likaisempikin työskentely on mahdollista. Toinen vaihtoehto on varustaa erillinen siirreltävä yksikkö, jossa työkalut ja materiaalit kulkevat. Majanrakennus ja muu luonnossa tehtävä käsityö ja yhteistyö muiden toimijoiden kansassa laajentavat toimintamahdollisuuksia. Mikäli kunnassa ei päätetä sijoittaa lisätunteja yläkoulun käsityöhön, kannattaa yläkoulun käsityöluokkia ja opettajia hyödyntää entistä enemmän myös alakoulun opetuksessa, jos se on mahdollista. Tekstiilityöluokan toimintojen siirto teknisen työn luokan yhteyteen onnistuu monessa koulussa pienellä satsauksella (ks. Käsitäksää-hanke).

Oppimisen paikat

Kokonaisen käsityöprosessin eri työvaiheissa on hyvä toimia erilailla. Minkälainen on paikka, jossa ideat läh-tevät pursuamaan ja missä oppilaat pystyvät vaihtamaan ajatuksiaan omista töistään keskenään? Näitä voi miettiä vaikka koko koulun tai luokan yhteisöllisissä sisustusprojekteissa. Oppilaan kokemuksia luonnosta ja rakennetusta ympäristöstä voi hyödyntää opetuksessa monipuolisesti ottamalla oppilaiden oma tai koulun mobiiliteknologia käyttöön havainnoinnissa ja tiedonhankinnassa. Oppimiskokemukset voi kerätä blogiin, vlogiin, wikiin tai portfolioon. Hankkimalla käsityöluokkaan action-kameran saa ongelmanratkaisuprojektien prosesseista mielenkiintoisia dokumentteja. Tuotekuvausta varten voi hankkia kokoon taiteltavan valoteltan ja spottivalot niin käsityön tuotekuvauksen laatu paranee kertaheitolla ja rikastaa yhteistyötä muiden oppiaineiden kanssa. Mallikuvausta varten oppimisympäristöön voi hankkia myös taustakankaat ja järjestelmäkameran niin kuvien jatkokäsittely ja innovaatioiden esittely monipuolistuu. Opettajien tai oppilaiden tekemistä videoista voi tehdä työohjeita eri laitteille QR-koodin taakse, jolloin oppimisympäristö tukee myös muistamista ja tiedon kertaamista. Oppimisen esittely monipuolistuu perinteisen vitriinin lisäksi koulun auloihin hankittavan info-tv:n tai internetin kautta. Silloin kun oppilas osaa esittää mitä hän on tehnyt, on hän oppinut.

Oppimisen yhteisöt

Esimerkki yhteisöllisen toiminnan rikkaudesta voi lähteä oppiainetta opettavien opettajien toimesta. Oppiva yhteisö on monipuolisesti tekemisissä keskenään. Yhteistoiminnalliset ja eri oppiaineita yhdistävät projektit vertaisryhmien, eri-ikäisten oppilaiden ja koulun ulkopuolisten tahojen kanssa aukaisevat ovia ympäristön monipuoliseen tarkasteluun. Käsityössä kekseliästä kokeilua ja kehittelyä on vahvistettava. Turvallisuutta luovassa ilmapiirissä virheen tekeminen on sallittua. Turvallisen virtuaalisen yhteisön takaa esimerkiksi Pedanet tai MoViE (Mobile Video Experience), jotka molemmat ovat suomalaisten yliopistojen kehittämiä sosiaalisen median palveluja, joka mahdollistavat yhteisöllisten digitaalisten tarinoiden tekemisen ja jakamisen. Oppimisympäristön tulee tarjota mahdollisuus hyödyntää uusia opetus- ja oppimisprosessin moninaistuvia mahdollisuuksia. Maailmanlaajuisesti koulutuksessa on otettu käyttöön MIT:ssä kehitelty FabLab (fabrication laboratory) – konsepti. Se on pienimuotoinen työpaja, jossa on esim. laserleikkuri, cnc-jyrsin, vinyylileikkuri, kirjova ompelukone, 3D-tulostin ja erilaista prototyyppien testaamiseen liittyvää elektroniikkaa perinteisten käsityökalujen ohella. Esimerkiksi laserleikkuri on lähtökohdiltaan monimateriaalinen laite. Sillä voi esimerkiksi kankaanpainantaan leikata tarkat sabluunat tai puuttuvat osat robottikouriin ja 3D-tulostimella syntyy niin nappi paitaan kuin vedin laatikkoon. Tällaisten esivalmistavien laitteiden käyttö liittyy molempien perinteisten käsityön sisältöjen opetukseen ja yhteisöllisesti uuden omaksumien on helpompaa.

Oppimisen toimintakäytännöt

Jaksot teknisen ja tekstiilityön luokissa voidaan suunnitella joustavasti. Opetustehtävien aloituksessa ja arvioinnissa on molempien käsityönopettajien panos tärkeä. Perinteinen pannunalusta avautuu monimateriaaliseksi oppimistehtäväksi, jos sitä lähestytään turvallisuuden näkökulmasta. Käyttäjälähtöisessä suunnittelussa tehdään tiedonhankintaa ja kokeiluja, miettien tuotteen käytettävyyteen liittyvää ympäristöä, käyttäjää ja tuotetta. Itse tuote voi valmistua huovasta, virkkauksesta, puusta tai metallista. Yhteisprojektien ei tarvitse aina sisältää molempia sisältöjä, mutta yksi hyvä tapa oppia elektroniikan perusteita on esimerkiksi e-tekstiilit. Oppilaan itseilmaisun mahdollisuudet luovat hyvinvointia ja parhaimmillaan toisiaan täydentävät käsityön perinteet rikastuttavat ymmärrystä elinympäristön laatuun vaikuttavista tekijöistä. Uuden koulun tai peruskorjauksen lähestyessä kannattaa miettiä miten monimateriaalisen käsityön kokonaisuus parhaiten voidaan opettaa.

Oppimisen resurssit

Jotta opettajalle jää oppilaan henkilökohtaisen prosessin ohjaamiseen riittävästi aikaa on opetustiloissa hyvä olla oppilaalle itseohjautuvasti käytettävää materiaalia esimerkiksi rakentelusarjoja sähköopin ja mekaniikan opetteluun sekä robotiikkaan tutustumiseen, aineistoa materiaalin tuntemukseen, välineitä dokumentointiin ja virikkeitä ideointiin. Työvälineiden selkeä järjestys ja nimikointi auttavat suuntaamaan tarkkuutta. Jotkut asiat on hyvä olla seinätauluna aina näkyvissä. Materiaalien hintatietouteen voi oppimisympäristöllä myös opettaa, merkitsemällä yksikköhinnat näkyviin. Paikallisen opetussuunnitelman laadinta on mahdollisuus miettiä käsi-työn monipuolisen oppimisympäristön pedagogista toteutusta ja tavoitteiden ja sisällön merkitystä. Oppiaineen nimi on edelleen käsityö, ei käsityömuotoilu eikä teknologia vaan kaikkia näitä yhdessä ja monipuolisesti. Käsityön kehittämisen kannalta on tärkeää että käsityönopettajat tekevät yhteistyötä.

Lähteet:

Kallio, M. 2014. Riskivastuullisuus turvallisuuskasvatuksen kulttuurissa Väitöskirja (monografia) Opettajankoulutuslaitos, Rauma, Käsityökasvatus. Annales Universitatis Turkuensis C 382
Kuuskorpi, M. 2012. Tulevaisuuden luokkahuone. Käyttäjälähtöinen muunneltava ja joustava opetustila. Väitös-kirja. Turun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteiden laitos.
Konu A. 2002. Oppilaiden hyvinvointi koulussa. Acta Universitatis Tamperensis 887. Tampere.
Lindfors E. (2010). Käyttäjälähtöinen suunnittelu - oppilaiden kokemukset ja ideat innovaatioiksi. Teoksessa Tuula Laine, Tuomo Tammi (toim.) Tutki, kehitä ja kokeile. Tampere: Tampereen yliopisto, 139–155. (Hämeenlinnan normaalikoulun julkaisuja 10).
Manninen, J. & Burman, A. & Koivunen, A. & Kuittinen, E. & Luukannel, S. & Passi, S. & Särkkä, H. (2007). Oppimista tukevat ympäristöt. Johdatus oppimisympäristöajatteluun. Opetushallitus, Helsinki
Nuikkinen, K. 2009. Koulurakennus ja hyvinvointi. Teoriaa ja käytännön kokemuksia peruskouluarkkitehtuurista. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden laitos
Piispanen, M. 2008. Hyvä oppimisympäristö: oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.

FabLab
MoViE:n avulla oppilaat voivat luoda, koostaa ja jakaa videotarinoita.
Käsitäksää-hanke
Oppilaalle tärkeä ongelma suunnittelun lähtökohtana (pdf)

  • Käsityönopetuksen oppimisympäristöt nyt ja tulevaisuudessa - valtakunnalliset työturvallisuuspäivät Tampereella 2010:

Koonti (pdf)
Teksti (pdf)

Juha Jaatinen
luokanopettaja, käsityönopettaja
rakennusarkkitehti, hankekoordinaattori ja tohtoriopiskelija

OPS 2016