Kokonainen käsityöprosessi perusopetuksessa

Kokonaisella käsityöprosessilla tarkoitetaan käsityötä, jossa henkilö suorittaa itse tai osallistuu ryhmän aktiivisena jäsenenä prosessin kaikkiin eri vaiheisiin. Hän ideoi, suunnittelee, valmistaa käsityön sekä arvioi tuotosta ja prosessia. Kokonaiseen käsityöhön kuuluvat kaikki vaiheet siten, että jos jokin vaihe jää toteutumatta, on prosessi ositettua käsityötä.

Kokonainen käsityöprosessi koostuu seuraavista vaiheista

  1. Ideointi / innovointi. Kokonaisen käsityöprosessin käynnistysvaiheessa yhteiseen teeman liittyvää oppimistehtä-vää ideoidaan yksin tai ryhmissä virikkeiden tai luovien ongelmanratkaisutapojen avulla (ideariihi, kysymyslistat, metaforat, SWOT-analyysi jne.). Ideat ovat alkuvaiheessa hahmotelmia oppimistehtävän ratkaisusta. Ideat voivat syntyä omien tunteiden, elämysten tai yhdessä koettujen tilanteiden tai virikkeiden pohjalta, muun muassa taideteokset, populaaritaide, musiikki, filmit, tarinat, luonto, ympäristö, mainokset, retket, vierailut tai muistot voivat antaa yhteisen lähtökohdan. Virikkeitä voivat tarjota myös aistimukset, esineet, muodot, rakenteet, materiaalit ja ilmiöt.

    Erilaiset luonnostelutekniikat ja ajatusten jakaminen tukevat ideointia ja konkretisoivat sitä, mihin ollaan ryhty-mässä. Vasta-alkaja tarvitsee myös kokemusta kyseessä olevasta valmistustekniikasta ja materiaalista ennen suunnittelua. Ylemmillä vuosiluokilla erilaisten materiaalien ja ratkaisuvaihtoehtojen monipuolinen kokeilu tukee innovointia ja auttaa muotoamaan käsityötehtävästä tavoitteita ja mahdollisuuksia vastaavan. Käsityöosaamisen lisääntyessä oppilaiden vastuu luovista ratkaisuista kasvaa. Osallistava ja toiminnallinen ideointivaihe tukee pro-sessia ja oppilaiden motivoitumista.
  2. Suunnittelu. Tämän vaiheen tarkoituksena on saattaa ideoitu käsityö ja sen tekemisen suunnitelma näkyvään muotoon. Suunnittelussa konkretisoidaan tuotteen tai teoksen esteettiset ja toiminnalliset ominaisuudet (visuaalinen suunnitelma sekä käsityön tekemisen vaiheet ja tekniset ratkaisut). Oppilaan osaamisen tason kasvaessa suunnitelmassa kuvataan valmistettavaa tuotetta myös käyttäen käsityön käsitteitä ja teknisen piirtämisen symboleita, mittoja ja mittakaavoja.

    Suunnitteluvaiheessa oppilaat tarvitsevat realistisesti asetettuja rajoitteita (esim. käyttäjä, käyttötarkoitus, käytettä-vät resurssit) ja virikkeitä (mm. tietolähteet, kysymykset, vihjeet, vaihtoehdot, kokeilut, testaaminen) sekä tukea valinnoilleen. Palaute vahvistaa oppilaan motivoitumista ja auttaa keskittymään luovaan prosessiin. Suunnittelu on kokonaisen käsityöprosessin keskeisimpiä vaiheita, koska siinä haetaan tietoa, tehdään kokeiluja, ratkotaan ongelmia yksin ja yhdessä, arvioidaan ratkaisuja ja mahdollista tulosta sekä suhteutetaan tulosta käytettävissä oleviin resursseihin (mm. aika, materiaalit, koneet, laitteet, välineet, taidot). Virtuaalinen suunnittelu mahdollistaa yhteistyön eri tahojen kanssa alueen ja valtakunnan rajat ylittäen. Suunnittelua voi tukea esimerkiksi pyöreän pöydän aivoriihellä, learning cafe tai stealing -menetelmällä. Ideoinnin ja suunnittelun sekä kokeilujen dokumentointi konkretisoivat nämä vaiheet oppilaille näkyväksi osaksi käsityön tekemistä.
  3. Tekeminen. Käsityön valmistusvaiheessa toteutetaan suunnitelmaa ja kerrataan asioita. Tällöin uutta osaamista liitetään vanhaan tieto- ja taitorakennelmaan sekä opitaan soveltamaan sitä uudella tavalla. Koska käsityöprosessi on jatkuvaa ongelmanratkaisua, voivat oppiminen, testaaminen ja kokeilu tarkentaa suunnitelmaa. Oppilaiden osaamisen myötä innovatiivinen luova prosessi voi olla muotoilun tuloksena syntynyt mallikappale tai prototyyppi, joka on ratkaisu laajempaan tehtävään. Yhdessä toteutettavaa tehtävää dokumentoidaan ja jaetaan monimediaisesti tekemisen aikana.
  4. Arviointi. Tämä vaihe sisältää tuotteen tai teoksen ja prosessin arvioinnin. Opettajan arvioinnin sekä oppilaiden itse- ja vertaisarvioinnin kohteena on koko käsityöprosessi. Arvioinnissa palataan prosessin eri vaiheiden kautta ideointiin ja suunniteluun. Arviointia auttaa prosessin dokumentointi näkyvään muotoon esimerkiksi tekstien, kuvien, videoiden sekä niiden yhdistelmien välittämänä. Luovuutta tukevat arviointitavat (mm. tarinallisuus, draama, päiväkirjat, sarjakuvat, videot, valokuvat tai musiikin ja käsityön yhdistäminen) voivat helpottaa luovan prosessin näkyväksi tekemistä ja tuloksen esittämistä ja julkistamista. Onnistumisen kokemusta tukee motivoiva ja kehittävä palaute opettajalta ja muilta ryhmän jäseniltä.

Kohti kokonaista käsityöprosessia

Seuraavaksi kuvataan esimerkinomaisesti, miten käsityöilmaisuun, muotoiluun ja teknologiaan perustuvaa toimintaa voidaan toteuttaa kokonaisena käsityöprosessina. Ideana on mallintaa eri tavoin painottuneiden jaksojen opiskelussa olevaa päätavoitetta. Pedagogisina kulmakivinä ovat osallistava oppiminen, pyrkimys osaamisen jakamiseen ja eteneminen kohti yhteiskehittelyä sekä erilaisten välineiden ja teknologioiden käyttäminen sosiaalisina ja henkilökohtaisina työvälineinä.

Taidon ja tiedonrakenteluun painottuva käsityö laajentaa johonkin perinteeseen, valmistustekniikkaan, laitteeseen tai koneen käyttöön tai materiaaleihin liittyvää osaamista. Oppilas kehittää käsityötaitojaan sekä saa valmiuksia ym-märtää yleisempiä sovellutusmahdollisuuksia ja teknologiaan liittyviä toimintaperiaatteita. Tällöin voidaan esimerkiksi uudistaa perinteistä mallia uudella tekniikalla tai materiaalilla, toteuttaa uusi tuote perinteisellä valmistustekniikalla tai luoda kestävän kehityksen mukainen tuote. Yhteisöllinen tiedon ja taidon rakentelu voi perustua myös osaamisen vaihtamiseen ja jaettuun asiantuntijuuteen (esim. käsityöllisin keinoin valmistettava yhteinen oppimispeli, ohjelmoinnin hyödyntäminen). Opiskelussa ja arvioinnissa painottuvat teknologia, valmistustekniikat ja materiaalit sekä niiden mahdollisuuksien tutkiva ja uutta osaamista luova kokeilu.

Suunnitteluun (design) tai muotoiluun painottuvassa käsityössä haetaan ratkaisua avoimeen tehtävään tai haasteeseen. Aihe voi nousta oppilaiden arjesta ja rakentua käyttäjälähtöiseksi suunnitteluksi (esim. lelu, työtila, valaisin). Se voi olla ryhmässä ratkottava laajempi suunnittelutehtävä, johon voidaan löytää erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja monimateriaalisesti oppiainerajat ylittäen ja asiantuntijatietoa hyödyntäen (esim. asuminen). Ongelmanratkaisu voi edellyttää testaamista ja kokeilua valmistustekniikan sekä materiaalien, työvälineiden tai koneiden ja laitteiden käytössä. Käsityö voi olla muotoilun myötä syntynyt uusi tuote, sen osa tai prototyyppi, joita voidaan arvioida esimerkiksi käytettävyyden tai innovatiivisuuden näkökulmista. Yhdessä toteutetun käsityön arviointi ja prosessin julkistaminen voi tapahtua esimerkiksi konferenssimuotoisena esityksenä tai paneelina.

Itseilmaisuun painottuvassa käsityössä on keskeistä mielikuvan prosessoiva, persoonallinen ja aktiivinen kehittely. Tukitoimet ovat ilmaisuprosessia tukevia, esimerkiksi tiedonhankinta voi olla kokeilujen tekemistä tai tiettyjen tunnetilojen ja asioiden ilmaisemistapojen yhteistä pohtimista. Toiminnan lopputuloksen voidaan sanoa olevan (taide)teos, jossa idea tai ajatus on ilmaistu materiassa käsityöllisin keinoin. Itseilmaisullinen käsityö voidaan kytkeä paikallisiin tai globaaleihin ilmiöihin ja haasteisiin (esim. kestävä kehitys, tekstiiliteollisuus, sisäilmaongelmat), eri kulttuureihin tai aikakausiin. Se voi olla kannanotto tai osa oppilaiden oman yhteisöllisen kulttuurin luomista. Lopputuloksena voi teoksen lisäksi olla dokumentoitu luova prosessi. Arvioinnin kohteena ovat prosessin lisäksi merkittäviksi muodostuneet ajatukset, tunnetilat, kyky tarkastella asioita erilaisista näkökulmista sekä uskallus kokeilla uutta.

Sinikka Pöllänen
käsityötieteen professori
Itä-Suomen yliopisto, Savonlinnan kampus

OPS 2016