Yhteisöllisyys, käsityöllä osallistuminen, vaikuttaminen ja viestiminen

Yhteisöllinen käsityönopetus

Yhteisöllinen oppiminen tarkoittaa sitä, että joukko oppilaita työskentelee yhdessä saman oppimistehtävän parissa. Käsityönopetuksessa yhteisöllisesti voidaan toteuttaa koko käsityönprosessi (ideointi, suunnittelu, valmistus, arviointi) tai jokin osa kokonaisesta prosessista, esimerkiksi suunnittelun osuus. Yhteisöllinen oppiminen toteutuu parhaiten erilaisten projektien kautta ja sen avulla on luontevaa tehdä yhteistyötä myös eri oppiaineiden kanssa.

Yhteisöllisen oppimisen edellytys on kokemus yhteisöllisyydestä. Käsitteenä yhteisöllisyys viittaa erilaisiin ihmisten välisiin verkostoihin ja yhteenliittymiin, joita yhdistää jokin yhteinen intressi ja jokseenkin samansuuntainen päämäärä. Näin ei koulussa itsestään selvästi ole. Koulussa opetussuunnitelma ja opettaja määrittelevät sen, mitä tavoitellaan ja millä keinoin. Se, että organisoi oppilaat työskentelemään tiimeinä, ei siis välttämättä tuota yhteisöllisyyden kokemuksia.

Opettajan tehtävä on luoda turvallinen, hyväksyvä ja luottamuksellinen oppimisympäristö, jotta yhteisöllinen oppiminen toteutuu. Oppilaiden on voitava ilman pelkoa jakaa ajatuksiaan ja tulla kuulluksi. Heidän on ymmärrettävä toistensa näkökantoja ja hyväksyttävä erilaisuutta. Toisten nahkoihin astumista ja asioiden tarkastelemista nurin kurin voi harjoitella esimerkiksi draaman keinoin. Suunnitteluprosessiin voi ottaa tehtäviä, joiden avulla oppilailla on mahdollisuus kertoa jotakin itsestään toisille.

Opettajan on myös hyvä tietoisesti purkaa valta-asemaansa ja antaa oppilaille aktiivinen rooli koko oppimisprosessissa, myös opetuksen suunnittelussa. Kun oppilaat saavat enemmän vapauksia valita esimerkiksi opetuksen teemoja, voi toiminnalle helpommin muodostua yhteisesti hyväksytty päämäärä.

Esimerkkejä yhteisöllisestä käsityönopetuksesta

  1. Tuotelähtöinen käsityönopetus, jossa osa kokonaisesta käsityöprosessista tehdään itsenäisesti ja osa yhteisöllisesti. Painotetaan muotoilun ja teknologian näkökulmia käsityöhön. Oppilaat muodostavat suunnittelutiimejä, joiden tehtävänä on ideoida ja suunnitella yhdessä vuorovaikutteinen tuote, joka parantaa valitun kohteen ja kohderyhmän elinympäristöä. Tämä voi olla myös fiktiivinen. Tiedonhakua, ideointia ja visuaalista suunnittelua toteutetaan tiimeinä. Prototyypit tehdään itsenäisesti ja niistä valitaan yhdessä yksi, jonka jokainen toteuttaa itsenäisesti. Tuotteen tarina viimeistellään yhdessä, ja arvioinnissa hyödynnetään vertaisarviointia. Prosessia dokumentoidaan esimerkiksi valokuvin ja videoin niin, että yksi suunnittelutiimin jäsenistä on vuorollaan dokumentointivastuussa. Oppilaiden tuottama dokumentaatio on mahdollista myös laittaa verkkoympäristöön muidenkin nähtäville. Tieto- ja viestintätekniikan avulla on helppoa tehdä yhteistyötä myös toisen koulun kanssa, näin yhteisöllisyyden käsite laajenee edelleen.

  2. Teoslähtöinen ja käsityöilmaisua korostava opetuskokonaisuus, jossa kaikki kokonaisen käsityöprosessin osat toteutetaan yhteisöllisesti ja koko luokka toteuttaa yhteisen lopputuloksen. Tehtävänä on toteuttaa ITE-taideteos rakennettuun ympäristöön, jossa ihmishahmojen avulla nostetaan paikalle leimallinen toiminta nä-kyville.

Ideointivaiheessa oppilaat tutustuvat tiimeinä ITE-taiteeseen ja taiteilijoihin ja valitsevat teospaikan yhdessä ym-päristössä kulkien ja keskustellen. Hahmot luodaan havainnoimalla tiimeinä, millaisia ihmisiä paikassa liikkuu ja mitä he tekevät. Yhteisesti valitaan, mitä arkista tilannetta ITE-teos tulisi kuvaamaan, ja tiimit suunnittelevat ku-kin oman hahmon tilanteeseen. Pysäytyskuva tuotetaan siten, että tiimin yksi jäsen ottaa hahmolleen tyypillisen asennon valitussa tilanteessa ja seuraavat hahmot tulevat tilanteeseen mukaan. Valokuva tilanteesta toimii teos-suunnitelmana.

Jokainen tiimi tuottaa oman teossuunnitelman, jossa kuvin, sanoin ja vaikkapa äänin on kerrottu millaista hah-moa lähdetään toteuttamaan. Tekstiilityön ja teknisen työn työtapojen yhdisteleminen toimii tällaisessa kokonaisuudessa mainiosti, samoin erilaisten kierrätysmateriaalien käyttö. Käytettäviä tekniikoita ja materiaaleja voi etukäteen rajata, samoin hahmojen kokoa. Prosessin kruunaa pysäytyskuvan rakentaminen havainnoituun kohteeseen. Arviointikeskustelua voidaan käydä yhdessä. Koulun ja oppilaiden omia mobiililaitteita käyttämällä koko teosprosessi saadaan dokumentoitua tehokkaasti kuvin, äänin ja videoin koko yhteisön nähtäville.

Käsityöllä osallistuminen, vaikuttaminen ja viestiminen

Käsityönopetuksessa osallistuminen, vaikuttaminen ja viestiminen muodostavat jatkumon, jossa tavoitteena on muuttaa asioita, vaikuttaa, ottaa kantaa ja tuoda oppilaiden ääni kuuluviin heille merkityksellisissä asioissa. Osallistuminen on aktiivista toimintaa, jossa tullaan osaksi jotakin, nostetaan esille näkökohtia ja kerrotaan oma mielipide – käsityön keinoin.

Vaikuttamisen kohde voi olla hyvin moninainen, mutta tärkeää on, että se liittyy oppilaiden arkiseen todellisuu-teen. Parhaimmillaan vaikuttamisen kohde lähtee oppilaista itsestään. Sopivia teemoja voivat olla esimerkiksi lähiympäristön parantaminen, koulurakennuksen huono laatu, lähiterveysaseman lakkauttaminen, leikkipuistojen kunto, skeittiparkin puute, massateollisuuden epäeettisyys tai muovin liikakäyttö. Tuotteiden tekeminen hyväntekeväisyysjärjestöjen kampanjoihin on käsityönopetuksessa tuttu tapa osallistua ja vaikuttaa. Myös erilaisiin tapahtumiin osallistuminen ja niiden organisoiminen on mitä mainioin tapa tuottaa osallisuuden ja myös yhteisöllisyyden kokemuksia.

Tuotteiden lisäksi voidaan tehdä kantaaottavia teoksia, jotka nostavat esille lähiympäristön ongelmakohtia. Tehdään esimerkiksi installaatio, jossa lähimetsään rakennetaan virkistäviä levähdyspaikkoja, tuoleja ja riip-pukeinuja. Jos lähikirjastoa uhkaa lakkauttaminen, voidaan järjestää mielenosoitus, johon tehdään banderolleja ja kirjoja käsityön keinoin. Käsityön tekeminen itsessään voi olla kannanotto kestävämmän elämäntavan puolesta. Kauppakeskuksessa virkkaaminen saa tekijän ja ohikulkijan pohtimaan kuluttamista ja taidon merkitystä.

Oleellista on paitsi oppilasryhmän oma kokemus myös näyttäytyminen ja kommunikoiminen muille. Suunnitteluvaiheessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten haluttu viesti materialisoidaan. Onko tuotteiden tai teosten viesti suora kannanotto tekstimuodossa, käytetäänkö kuvioita ja symboleita vai toteutetaanko kenties teospaikan kanssa rinnasteinen tai siihen huomaamattomasti nivoutuva. Väreillä on omia merkityksiään, samoin tunnuilla, pinnoilla ja rytmeillä. Myös materiaalivalinnoilla voi viestiä. Muovi ja erilainen roskaksi ymmärretty materiaali toimii jäteongelmaa käsittelevään tuotokseen, rikkoutuneiden pyörien kunnostaminen ja koristelu ottaa kantaa yksityisautoiluun tai vaikkapa liikkumiseen ja nyppyyntynyt trikoo kommentoi massamuotiteollisuutta.

Viestinsä saa laajemmin näkyville hyödyntämällä erilaisia verkkopalveluja, jossa tapahtumaa/kannanottoa doku-mentoidaan ja siihen kutsutaan mukaan myös muita. Erilaisia sovelluksia käytettäessä on oltava tarkkana palvelujen käyttöehdoista, tietosuojasta ja tekijänoikeuksista. Näistä on hyvä keskustella myös oppilaiden kanssa. Apua ja tukea saa paikallisilta tvt-osaajilta ja opettajien tvt-foorumeilta.

Miia Collanus
yliopisto-opettaja
Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö

OPS 2016