Pohdintoja käsityö-oppiaineesta

Oppiaine on opettajalle kasvatuksen väline

Yleissivistävässä koulutuksessa kukin oppiaine on opettajan hallussa oleva väline, jolla hän tekee kasvatustyötään. Kaikilla oppiaineilla on yhteisenä tavoitteena auttaa kasvavia ihmisiä kehittymään mahdollisimman monipuolisesti, kukin omista lähtökohdistaan, ja varustaa heidät sellaisilla perustaidoilla ja -tiedoilla, joiden varassa heidän on mahdollista aloittaa aikuinen elämä aktiivisina kansalaisina alati muuttuvissa olosuhteissa. Opettajan tehtävä ei ole helppo, ja sen onnistumisen ensimmäinen ehto on, että opettaja ymmärtää opettamiensa oppiaineiden luonteen ja mahdollisuudet tässä työssä. Tutkimuksin on voitu todeta, että kun opettajalla on vahva aineenhallinta, hänen on mahdollista kasvatustieteellisen asiantuntemuksensa varassa muokata oppiaineen taustalla olevasta tiedon ja taidon alasta pedagogista sisältötietoa, joka on oppilaan tavoitettavissa ja jota voidaan käyttää kasvatuksen välineenä. Opettaja, alansa hallitseva ja oppilaansa tunteva pedagogi, itse asiassa tekee oppiaineen, välineen itselleen omaa kasvatustyötään varten. Tästä syystä oppiaineet ovatkin eri opettajien kasvatuksen välineinä painotuksiltaan erilaisia – voidaan sanoa, että ne ovat käyttäjänsä näköisiä. Oppiaineen muotoutuminen ei kuitenkaan saisi tapahtua ilman opettajan tietoista pohdintaa. Sen taustalla tulisi olla hyvin perusteltu ja jäsentynyt käsitys kyseisestä oppiaineesta ja selkeä pedagoginen visio tuon oppiaineen merkityksestä kasvatustyössä.

Seuraavassa on tarkoitus nostaa muutamia käsityö-oppiaineen tiedolliseen taustaan, luonteeseen ja merkitykseen liittyviä seikkoja lähemmin tarkasteltaviksi. Tavoitteena on antaa käsityötä opettaville opettajille virikkeitä ja ajattelun ainesta heidän pohtiessaan toimintaansa ja kehittäessään omaa työtään. Erityisesti toivon, että näistä luvuista olisi opettajille apua heidän tulkitessaan Käsityön opetussuunnitelman perusteita ja laatiessaan niiden antamissa kehyksissä kunnallista ja koulukohtaista käsityön opetussuunnitelmaa, tärkeintä heidän omaa työtään ja oppilaidensa oppimista ohjaavaa asiakirjaa.

Teksti: Seija Kojonkoski-Rännäli