Käsityön tulokset

Käsityöprosessissa syntyy sekä sisäisiä että ulkoisia tuloksia. Sisäiset tulokset ovat sisäisiä kvalifikaatioita eli kykyjä ja taitoja tekijässä. Ulkoinen tulos on käsityötuote, materiaalinen esine tai teos, jonka laatuina tekijän kyvyt ja taidot tulevat esiin. Jos tuote on kaunis, se kertoo tekijän hyvistä esteettisistä kyvyistä, mutta myös hänen teknisistä taidoistaan ja materiaalituntemuksestaan, joiden avulla esteettiset kyvyt on siirretty materiaan. Samalla tavalla tuotteen toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus ilmentävät tekijän käytännöllisyyttä ja järkevyyttä, omaperäiset ja näppärät tekniset ratkaisut puolestaan hänen luovuuttaan ja ongelmanratkaisutaitoaan.

Tuotteessa olevat laadut eivät tietenkään ole syntyneet vain tuon kyseisen tuotteen suunnittelussa ja valmistuksessa, vaan ne ovat tulosta myös tekijän aiemmista käsityöllisistä tuottamisprosesseista. Jos verrattaessa saman tekijän aiempia tuotteita myöhempiin käy ilmi, että tietyt heikkoudet niiden laadussa ovat ajan mittaan hävinneet ja muuttuneet vahvuuksiksi, on tämä merkki tekijän itsearviointikyvystä ja hänen metakognitiivisista kyvyistään. Tietenkin se kuvaa myös muun muassa hänen sitkeyttään ja pitkäjänteisyyttään.

Oppilaan käsityötuotteen laadulliset ominaisuudet ovat käsityötä opettavalle opettajalle arvioinnin kohteita. Oppilaalle, tekijälle itselleen, ne ovat erinomaista itsetuntemuksen ja itsetunnon rakentamisen ainesta. Ne ovat hänelle erittäin henkilökohtaisia, sillä ne ovat todisteita hänen osaamisestaan. Koska ne ovat näkyvissä konkreettisessa esineessä, ovat ne myös kaikkien nähtävissä ja arvioitavissa. Jos arviot ovat positiivisia, se tuntuu hyvältä, jos ne ovat kriittisiä, se kasvattaa parhaassa tapauksessa oppilaan sisua, mutta voi myös masentaa häntä. Arvioinnin tulisikin aina tapahtua oppilaan itsetuntemusta ja itsetuntoa kehittävällä tavalla. Opettaja, joka tuntee oppilaansa ja on läheltä seurannut hänen tekemisenprosessiaan, löytää varmasti kuhunkin tapaukseen sopivat kannustavan arvioinnin ja rakentavan kritiikin muodot. Heikkouksien vähättelyyn ei kannata sortua, sillä pienetkin oppilaat ovat useimmiten hyvin selvillä työnsä heikkouksista ja vahvuuksista. Aiheeton kehuminen ei kohota oppilaan itsetuntoa, vaan vahingoittaa hänen luottamustaan opettajan haluun ja kykyyn auttaa häntä kehittymään. Onneksi käsityötuotteessa on niin monia laatuja ja ominaisuuksia, että siitä aina löytyy kiitoksen aihetta, jonka opettaja voi nostaa päällimmäiseksi huomion kohteeksi. Usein oppilas suostuu mielellään opettajan kanssa sitten pohtimaan, miten mahdollisia heikkouksia seuraavalla kerralla voisi välttää tai parantaa.

Teoksessa aktualisoituu se, mitä tekijä potentiaalisesti on, sanoo Aristoteles. Siksi teos on tekijälle usein hyvin rakas. Sellaisen teoksen arviointi on äärimmäisen vaikeaa, eikä se aina, ainakaan kovin eritellysti tehtynä, ole edes tarpeellista. Käsityöprosessiin välttämättä kuuluva tekijän itsearviointi voisi sen sijaan olla opetuksen ja ohjauksen erityinen kohde. Siten voidaan auttaa oppilasta kohtaamaan ulkopuolista kritiikkiä ja korjaamaan toimintaansa niin, että hän pääsee mahdollisimman usein tuntemaan sen voimia antavan ja eteenpäin kannustavan ilon, jonka taidon hallinnan kokemus parhaimmillaan tuo.

Teksti: Seija Kojonkoski-Rännäli