Kielioppi opetussuunnitelmassa ja taitotasoasteikossa

Opetussuunnitelmassa ja taitotasoasteikoissa kieliopin osuus näkyy vain viitteellisesti, se sisältyy tavoitteina olevien viestinnällisten tehtävien suorittamiseen ja niistä selviytymiseen. Mitä korkeammalla taitotasolla ollaan, sitä parempaa kieliopinkin hallintaa edellytetään. Mitä, miten, missä järjestyksessä ja missä opintojen vaiheessa kielioppia pitäisi opettaa, ei opetussuunnitelmassa tarkenneta.

Jotta opetuksessa voitaisiin keskittyä viestinnän kannalta tärkeimpään ainekseen, tarvittaisiin tutkittuun tietoon perustuvaa pohdintaa siitä, mitä kieliopin sääntöjä ja kategorioita on todella tarpeen opettaa eri tasoilla. Samoin olisi tärkeää arvioida, mitä niistä on osattava aktiivisesti selviytyäkseen suullisista ja kirjallisista viestintätilanteista ja mihin taas riittää tunnistaminen esimerkiksi tekstejä lukiessa.

Kielten oppikirjoihin on kehittynyt vuosikymmenten aikana sellainen kieliopin "paketti", joka siirtyy perintönä oppikirjasta toiseen. Kentällä vallitsee vahva konsensus siitä, milloin mikin asia on paras opettaa, esimerkki ruotsin kieliopista: ”perfektin partisiippi on ihan liian vaikea lukion 2. kurssilla”.  Perusasioiden suhteen ei varmaan ole epäselvyyttä: substantiivin ja verbin taivutus, tempukset ja kongruenssi ovat jo varhain opittavaa ainesta, mutta miten todella pitäisi suhtautua partisiipin perfektiin?  Tai millaista terminologiaa kieliopin opetuksessa tulisi käyttää?

Kielentutkimus tuo koko ajan uutta tietoa, jota olisi mahdollisista osittain soveltaa oppikirjoihin, mikäli siihen olisi resursseja. Kaikilla suurilla kielialueilla on sekä laajoja kuvauksia kielestä että normatiivisia kielioppeja. Esimerkiksi Ruotsin akatemian suururakka, Svenska Akademiens grammatik (SAG) 1999, kuvaa kieltä laajasti pyrkien myös antamaan tietoa ilmiöiden frekvenssistä ja kehityssuunnista. Monet vanhat koulukirjatotuudet olisi syytä arvioida uudestaan tämän tiedon perusteella.

Kielioppi opetussuunnitelmassa

Perusopetus A-ruotsi
vuosiluokat 3–6

viestinnän kannalta keskeistä kielioppia
Perusopetus A-ruotsi
vuosiluokat 7–9
keskeinen verbioppi
substantiivien, adjektiivien sekä tavallisimpien pronominien ja prepositioiden käyttö
keskeinen lauseoppi ja sidosrakenteet
Perusopetus B-ruotsi 
vuosiluokat 7–9
kaikkein keskeisin verbioppi
substantiivien ja adjektiivien taivutus
keskeistä lauseoppia ja sidosrakenteita
Lukio A- ja B-ruotsiRakenteiden ja sanaston tuntemuksen laajentamiseen ja käytön monipuolistamiseen ja tarkkuuteen kiinnitetään huomiota kaikilla kursseilla kummankin oppimäärän tavoitteiden mukaisesti.

Kielioppi taitotasoissa

Kielitaidon tasojen kuvausasteikko

A-RUOTSI
Kielen osaamisen taso 9. luokalla kielitaidon tasojen kuvausasteikon mukaan
Päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 merkitty lihavalla.

 B-RUOTSI

Päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 merkitty kursiivilla.
kielen osaamisen taso 9. luokalla kielitaidon tasojen kuvausasteikon mukaan.: taitojen osalta

Taitotaso A1

 

 

Puhuminen

Kirjoittaminen

A1.1

Kielitaidon alkeiden hallinta

* Puhuja ei kykene vapaaseen tuotokseen, mutta hänen hallitsemansa harvat kaavamaiset ilmaisut voivat olla melko virheettömiä.

*Osaa kirjoittaa kielen kirjaimet ja numerot kirjaimin,

* Ei kykene vapaaseen tuotokseen, mutta kirjoittaa oikein muutamia sanoja ja ilmauksia.

A1.2

Kehittyvä alkeis-kielitaito

 

* Osaa hyvin suppean perussanaston, joitakin tilannesidonnaisia ilmaisuja ja peruskieliopin aineksia.

* Alkeellisessakin vapaassa puheessa esiintyy hyvin paljon kaikenlaisia virheitä.

* Osaa joitakin perussanoja ja sanontoja ja pystyy kirjoittamaan hyvin yksinkertaisia päälauseita.

 * Ulkoa opetellut fraasit voivat olla oikein kirjoitettuja, mutta alkeellisimmassakin vapaassa tuotoksessa esiintyy hyvin paljon kaikenlaisia virheitä.

 

Taitotaso A1

 

 

Puhuminen

Kirjoittaminen

A1.3

Toimiva alkeiskielitaito

*Osaa rajallisen joukon lyhyitä, ulkoa opeteltuja ilmauksia, keskeisintä sanastoa ja perustason lauserakenteita.

*Alkeellisessakin puheessa esiintyy paljon peruskielioppivirheitä.

Osaa kirjoittaa muutamia yksilauseisia virkkeitä.

 * Alkeellisessakin vapaassa tuotoksessa esiintyy monenlaisia virheitä.

 

Taitotaso A2

 

 

Puhuminen

Kirjoittaminen

A2.1

Peruskieli-taidon alkuvaihe

*Osaa helposti ennakoitavan perussanaston ja monia keskeisimpiä rakenteita (kuten menneen ajan muotoja ja konjunktioita).   

*Hallitsee kaikkein yksinkertaisimman kieliopin alkeellisessa vapaassa puheessa, mutta virheitä esiintyy yhä paljon perusrakenteissakin.  

 

 

*Osaa käyttää perustarpeisiin liittyvää konkreettia sanastoa ja perusaikamuotoja sekä yksinkertaisin sidossanoin (ja, mutta) liitettyjä rinnasteisia lauseita.

*Kirjoittaa kaikkein yksinkertaisimmat sanat ja rakenteet melko oikein, mutta tekee toistuvasti virheitä perusasioissa (aikamuodot, taivutus) ja tuottaa paljon kömpelöitä ilmaisuja vapaassa tuotoksessa.

 

Taitotaso A2

 

 

Puhuminen

Kirjoittaminen

A2.2

Kehittyvä peruskieli-taito

* Osaa useita yksinkertaisia ja myös joitakin vaativampia rakenteita.

* Laajemmassa vapaassa puheessa esiintyy paljon virheitä perusasioissa (esim. verbien aikamuodoissa) ja ne voivat joskus haitata ymmärrettävyyttä.

*Osaa arkisen perussanaston, rakenteet ja tavallisimmat sidoskeinot.

* Kirjoittaa yksinkertaiset sanat ja rakenteet oikein, mutta tekee virheitä harvinaisemmissa rakenteissa ja muodoissa ja tuottaa kömpelöitä ilmaisuja.

 

Taitotaso B1

 

 

Puhuminen

Kirjoittaminen

B1.1

Toimiva peruskieli-taito

*Osaa kertoa tutuista asioista Käyttää useita erilaisia rakenteita.

*Laajemmassa vapaassa puheessa kielioppivirheet ovat tavallisia (esim. artikkeleita ja päätteitä puuttuu), mutta ne haittaavat harvoin ymmärrettävyyttä.

*Osaa useimpien tutuissa tilanteissa tarvittavien tekstien laadintaan riittävän sanaston ja rakenteet, vaikka teksteissä esiintyy interferenssiä ja ilmeisiä kiertoilmaisuja.

* Rutiininomainen kieliaines ja perusrakenteet ovat jo suhteellisen virheettömiä, mutta jotkut vaativammat rakenteet ja sanaliitot tuottavat ongelmia.

 

Taitotaso B1

 

 

Puhuminen

Kirjoittaminen

B1.2

Sujuva peruskieli-taito

*Käyttää myös monenlaisia rakenteita ja mutkikkaitakin lauseita.

* Kielioppivirheitä esiintyy jonkin verran, mutta ne haittaavat harvoin laajempaakaan viestintää.

* Hallitsee melko monenlaiseen kirjoittamiseen tarvittavaa sanastoa ja lauserakenteita. Osaa ilmaista rinnasteisuutta ja alisteisuutta.

*Pystyy kirjoittamaan ymmärrettävää ja kohtuullisen virheetöntä kieltä, vaikka virheitä esiintyy vaativissa rakenteissa, tekstin jäsentelyssä ja tyylissä ja vaikka äidinkielen tai jonkin muun kielen vaikutus on ilmeinen.

 

 

Puhuminen

Kirjoittaminen

B2.1

Itsenäisen kielitaidon perustaso

*Osaa käyttää monipuolisesti kielen rakenteita ja laajahkoa sanastoa mukaan lukien idiomaattinen ja käsitteellinen sanasto. Osoittaa kasvavaa taitoa reagoida sopivasti tilanteen asettamiin muotovaatimuksiin.

*Kieliopin hallinta on melko hyvää, eivätkä satunnaiset virheet yleensä haittaa ymmärrettävyyttä.

* Osaa laajan sanaston ja vaativia lauserakenteita sekä kielelliset keinot selkeän, sidosteisen tekstin laatimiseksi. Sävyn ja tyylin joustavuus on rajallinen, ja pitkässä esityksessä voi ilmetä hyppäyksiä asiasta toiseen.

* Hallitsee melko hyvin oikeinkirjoituksen, kieliopin ja välimerkkien käytön, eivätkä virheet johda väärinkäsityksiin. Tuotoksessa saattaa näkyä äidinkielen vaikutus. Vaativat rakenteet sekä ilmaisun ja tyylin joustavuus tuottavat ongelmia.

 

 

Puhuminen

Kirjoittaminen

B2.2

Toimiva itsenäinen kielitaito

* Kielelliset syyt rajoittavat ilmaisua erittäin harvoin.

* Kieliopin hallinta on hyvää. Usein puhuja korjaa virheensä itse, eivätkä virheet haittaa ymmärrettävyyttä.

 

* Kielellinen ilmaisuvarasto ei rajoita havaittavasti kirjoittamista.

* Hallitsee hyvin kieliopin, sanaston ja tekstin jäsennyksen. Virheitä voi esiintyä harvinaisissa rakenteissa ja idiomaattisissa ilmauksissa sekä tyyliseikoissa.

 

Taitotasot C1-C2

 

 

Puhuminen

Kirjoittaminen

C1.1

Taitavan kielitaidon perustaso

*Sanasto ja rakenteisto ovat hyvin laajat ja rajoittavat ilmaisua erittäin harvoin. Osaa ilmaista itseään varmasti, selkeästi ja kohteliaasti tilanteen vaatimalla tavalla.

 *Kieliopin hallinta on hyvää. Satunnaiset virheet eivät hankaloita ymmärtämistä, ja puhuja osaa korjata ne itse.

*Osoittaa, että hallitsee monia keinoja tekstin jäsentämiseksi ja sidosteisuuden edistämiseksi.

* Hallitsee erittäin hyvin kieliopin, sanaston ja tekstin jäsennyksen. Virheitä voi esiintyä satunnaisesti idiomaattisissa ilmauksissa sekä tyyliseikoissa.

 
Teksti: Ullamaija Fiilin