Mikä on keskeistä kieliopissa?

Kieliopin tulisi palvella viestin välittymistä tarkoitetulla tavalla. Kun arvioidaan viestin ymmärrettävyyttä, olisi hyvä testata asiaa laajemminkin äidinkielenpuhujilla, koska suomalainen kielenopettaja ymmärtää yleensä lähes kaiken, mitä oppilaat tuottavat.  Äidinkielisen ja suomenkielisen opettajan näkemykset siitä, mikä on ehdottomasti tärkeintä kielioppiainesta viestin välittymisen kannalta, saattavat poiketa huomattavastikin.

Kielissä, joissa on runsaasti taivutusmuotoja, on panostettava niiden harjoittelemiseen. Viesti ei välity, jos substantiivit ja verbit on taivutettu kovin puutteellisesti, koska viestistä ei käy ilmi, kuka tekee, mitä ja milloin. Substantiivin ja verbin taivutus olisi ihanteellista oppia kerralla kuntoon kertotauluperiaatteella. Alaluokkalaisten kanssa se ehkä voisi onnistuakin, ainakin paremmin kuin murrosikäisten.  Mutta ennen kaikkea olisi tarpeen käydä keskustelua siitä, millaisia tavoitteita ylipäänsä eri kielioppiseikkojen oppimiselle asetetaan.

Tuotos ei myöskään ole ymmärrettävä, jos se on suomea kohdekielen sanoin. Morfologiaa oppii harjoittelemalla, tekstin rakennetta lukemalla. Oppikirjoissa on yleensä paljon enemmän tekstejä kuin luokassa ehditään yhdessä käsitellä. Tämä antaa mahdollisuuden eriyttää ja käsitellä tekstejä ekstensiivisesti. Myös sanaston oppimiseen runsas lukeminen on mielestäni järkevämpää kuin sanalistojen pänttääminen. Tekstejä kannattaa siis vain lukea sisäistääkseen kielen rytmin ja informaatiorakenteen ilman että jokaiseen sisältyy tehtäviä.

Teksti: Ullamaija Fiilin