Ongelmakohtia ruotsin kieliopissa

Substantiivien suku

harjoitus 1

Joissain kielissä substantiivien suku on helposti pääteltävissä sanan päätteestä, useimmissa koulukielissä ei näin onnellisesti ole. Kuitenkin kaikissa on keinoja systematisoida oppimista, niin ettei jokaista yksittäistä sukua tarvitse oppi leksikaalisesti. Ruotsin sukujen oppimista helpottaisi, jos kerrottaisiin, että ett-suku on neutri. Kun sen käsittää, on helpompi muistaa, että elolliset olennot, ihmiset, jotka ovat naisia tai miehiä, eläimet naaraita tai uroksia, eivät pääsääntöisesti ole neutreja. Samoin tulee selväksi, että ihmisten ja eläinten erisnimetkin ovat en-sukuisia. Muiden erisnimien suvuista riittää tiedoksi, että ne useimmiten ovat ett-sukuisia. Vanhat tutut säännöt vesistöjen suvuista joutuvat uuteen valoon kun tutkii SAGia.

Määräysmuodot

Viestin välittymisen kannalta substantiivin oikea määräysmuoto on jopa tärkeämpi kuin oikea suku. Määräisyyden opettamista pidetään vaikeana, mutta on monia tapoja oppia ainakin joissain tapauksissa melko varmasti päättelemään onko substantiivi määräinen vai ei. Hyvä kuviteltu kysymys viestin vastaanottajalle on "sinähän tiedät ketä tai mitä tarkoitan". Jos vastaus on kyllä, substantiivi on määräinen.

Esimerkki: På vintern är medeltemperaturen just under nollpunkt…? Tietääköhän toi ope mikä on nollapiste? Eiköhän,  siis nollpunkten.

Substantiivilausekkeiden taivutus

Substantiivilausekkeiden taivutus ett-suvussa on ruotsissa vaikeampi oppia kuin en-suvussa. Yksi selitys siihen on, että neutreja on paljon vähemmän, vain noin 30 prosenttia sanastosta, joten niitä on tavattu teksteissä huomattavasti harvemmin. Lisäksi neutrien monikossa on en-suvun näköisiä muotoja, ja kun neutrit lisäksi usein ovat ei-laskettavia, niitä ei tapaa monikossa. Neutrien muodot eivät ole automatisoituneet yhtä hyvin kuin en-sukuisten. Siksi kannattaa tehostaa tietoisesti ett-sukuisten morfologian harjoittelua.

Sinänsä neutrien monikko on helppo ja mekaaninen, kunhan sen muistaa. Tämän muistisäännön ovat keksineet oppilaat: Jos sanalla ei ole vielä konsonanttia, se saa monikossa sen (ämne – ämnen). Jos sanalla on jo konsonantti, se ei saa monikossa mitään (mål- mål).

Jos lausekkeessa on sekä määrääjä että loppuartikkeli, on loppuartikkelin suku useammin oikein kuin määrääjän: min jobbet, mitt bilen. Oikeaa loppuartikkelia ei siis osata hyödyntää määrääjän muodon valinnassa. Selityksenä pidetään sitä, että sanat on opittu analysoimattomina kokonaisuuksina, koska monet sanat usein esiintyvät määräisessä muodossa: på landet, i stan, i skolan. Vad är klockan? Ta fram boken.

Oma lukunsa on oppilaiden vahva usko siihen, että possessiivipronominin ja genetiivin jälkeen kuuluu tulla määräinen substantiivi. Väärinoppiminen on niin vankkaa, että jopa tekstiä ääneen luettaessa lausekkeet korjataan väärään muotoon. Tämän harjoittelemiseen kannattaisi keksiä jokin loru tai laulu ja uhrata riittävästi aikaa, koska fossilisaatiota tapahtuu yllättävän nopeasti.

Konjugaatiot

harjoitus 3

Verbin I konjugaation oppimista edistäisi, jos kerrottaisiin että sen vartalo on aina a-päätteinen, a kuuluu siis verbiin eikä päätteeseen. Tästä lähtökohdasta on helppo selittää, miksi I konjugaation kaikissa muodoissa, tempuksista passiiviin, imperatiiviin ja partisiipin perfektiin on aina mukana a. Ja kääntäen miksi a:ta ei esiinny muilla verbeillä muissa muodoissa kuin II ja IV konjugaation  infinitiivissä.

Passiivi

harjoitus 2

Verbiopissa passiivi tuntuu olevan vaikea asia. Englannin ja muidenkin vieraiden kielten passiivi muistuttaa muodostukseltaan ruotsin kiertoilmaisuja vara/bli + partisiipin perfekti. Näiden mallien mukaan oppilaat yrittävät muodostaa passiivia ruotsiinkin. Se on kuitenkin vain harvoin sopiva passiivin vastine ja lisäksi hankala muodostaa, kun partisiippi on taivutettava subjektin mukaan. Itse suosittelen oppilaille aitoa passiivia, koska se on melkein aina mahdollinen ja helppo muodostaa lisäämällä verbiin -s. Passiivilauseen subjekti det ja aktiivilauseen subjekti indefiniittipronomini man menevät myös sekaisin. Asiaa auttaisi, jos ei puhuttaisi man-passiivista, vaan vaikka tuntemattomasta subjektista, kyseessähän on aktiivilause.

Partisiippi

Partisiipin mystiikkaa lievittäisi, jos siihen varsinkin opiskelun alkuvaiheessa, suhtauduttaisiin kuin mihin tahansa adjektiiviin, jolla on kolme muotoa. Leksikaalisena opittujen partisiippien esim. omtyckt, känd, vuxen, handikappad, förälskad taivutuksessa ei ole erityisiä ongelmia. Niitä syntyy, kun kaikki konjugaatiot ja kaikki muodot pistetään kerralla samaan pakettiin. Partisiippien taivutus on sinänsä mekaaninen ja säännöllinen taito, joka ei vaadi syvempää ymmärtämistä.

Sanajärjestys

harjoitus 4 
harjoitus 5

Sanajärjestys kuuluu ruotsin kieliopin keskeisimpiin asioihin. Etenkin päälauseen sanajärjestys on osattava, koska siihen on otettava kantaa jokaisessa virkkeessä. Sivulauseita oppijat tuottavat aluksi harvemmin, ja niiden sanajärjestyksen aktiivinen opettaminen voisikin odottaa myöhempään.

Päälauseen sanajärjestyksen opettamisessa suosittelen lämpimästi vain yhden säännön linjaa. Unohdetaan suorat ja epäsuorat sanajärjestykset ja kuvataan virkettä lauseenjäsenten vakiopaikkojen avulla. Tämä positiomalli sanajärjestyksen kuvaamisessa on ollut käytössä yliopistojen ruotsin laitoksilla 60-luvun lopusta, joten kaikki opettajat ovat siihen tutustuneet opiskellessaan. Sen suurimpana etuna on tosiaankin se, että tarvitaan vain yksi sääntö: verbin paikka on toisena lauseenjäsenenä. Malli kuvaa melkein kaikki lausetyypit, vain imperatiivi ja kysymys, jossa ei ole kysymyssanaa, joudutaan selittämään vähän tosin, esimerkiksi niin, että lähtöruutu jää tyhjäksi.

Kun lausekaaviossa käsitellään lauseenjäseniä, se opettaa ymmärtämään, että lauseenjäsenet koostuvat pääsanansa lisäksi määritteistään ja että alisteiset sivulauseetkin ovat vain lauseenjäseniä.

Alkuvaiheessa keskitytään eniten virkkeen ensimmäisiin lauseenjäseniin, myöhemmin kaavio auttaa oppimaan virkkeen loppuosan sanajärjestystä, joka myös poikkeaa suomen vapaammasta sanajärjestyksestä. Kaavion kenttien nimet voivat olla aluksi lauseenjäsenten nimiä, mutta kun sisällöt ovat tulleet tutuiksi, niille voi antaa myös lyhennenimet, jotka auttavat muistisääntöjen tekemisessä.

Teksti: Ullamaija Fiilin