Terminologia

Terminologiaa ei pidä pelätä, mutta sen on oltava vain apuväline, jolla asiat kootaan kategorioiksi, ja jonka avulla puhutaan kielen ilmiöistä, kun yleiskieli ei ole riittävän tarkkaa. Tärkeää on kuitenkin aina selittää asia myös yleiskielellä niin hyvin kuin mahdollista. Koulussa opiskellaan myös matematiikkaa, biologiaa ja muita teoreettisia aineita, joissa käytetään käsitteitä. Monet oppilaat ovat analyyttisiä eivätkä suinkaan pistä aivoja naulakkoon piponsa kanssa, kun tulevat kieliluokkaan.

On järkevää käyttää yleisesti hyväksyttyä terminologiaa, sillä se sitoo toisiinsa äidinkielen ja muiden kielten oppimista ja kuvailee samoja ilmiöitä samoin käsittein. Termien tulisi olla myös lingvistisesti oikein, ei mielellään termejä, joita esiintyy vain suomalaisissa vieraan kielen oppikirjoissa, sillä yleispätevän termin käyttö tukee myöhempiä opintoja.

Esimerkiksi ruotsin kieliopista soisi man-passiivin käsitteen katoavan, kyseessähän on pronominisubjekti ja aktiivi. Kun puhutaan passiivista, monet luulevat, että verbi taivutetaan passiivissa (*man talas). Myös liikkuvan määreen voisi unohtaa ja puhua (lause)adverbiaaleista. Samalla jäisi pois yksi turha lauseenjäsenen nimi muistia rasittamasta. Monet ovat myös siinä käsityksessä, että liikkuvalla määreellä tarkoitetaan vain kieltosanaa.

Teksti: Ullamaija Fiilin