Kulttuuritaitojen merkitys

Vieraan kielen opiskelu on aina sisältänyt myös vieraan kulttuurin opiskelua: maan tuntemusta ja maan tapoja. Törmäyksiä sattuu hyvästä kielitaidosta huolimatta, jos henkilö ikään kuin käyttäytyy 'väärin'. Edes englannin kieli yleismaailmallisena kommunikoinnin kielenä ei välty näiltä vaaroilta. Sen neutraalius voidaan asettaa kyseenalaiseksi, koska sen puhujilla on omia kulttuurisia arvoja ja merkityksiä.

Kansainväliset kontaktit ovat laajentuneet (esimerkiksi maahanmuuttajat ja monikulttuurinen yhteiskunta, yhdentynyt Eurooppa), ja nykyään perusopetuksen arvopohjan mukaan oppilas tarvitsee ennen kaikkea kykyä ymmärtää toiseutta, kykyä sopeutua uusiin ennalta arvaamattomiin tilanteisiin sekä kykyä ymmärtää vierasta kieltä ja sen mukanaan tuomia erilaisia arvoja ja merkityksiä.

Eurooppalainen kielisalkku määrittelee kielenoppijan monikielisyyden (plurilingvaalisuus) siten, että eri kielet ja kulttuurit eivät lokeroidu omikseen yksilössä, vaan että hänen kielellinen viestintätaitonsa koostuu kaikista hänen osaamistaan kielistä ja kokemuksistaan eri kulttuureista. Nämä kielet toimivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, jolloin esimerkiksi lukiessaan vieraskielistä tekstiä oppilas käyttää apuna tietojaan jostakin toisesta kielestä, esimerkiksi ranskantaitoinen selviää vaikkapa italiankielisestä ruokalistasta. Euroopan neuvoston  tavoitteena ei olekaan henkilö, joka osaa muutamaa kieltä syntyperäisen tavoin, vaan yksilö, joka rohkeasti ja aktiivisesti käyttää koko kielirepertoaariaan. Tähän pyrkii myös uusi opetussuunnitelma, jonka mukaan opetuksen tehtävänä on totuttaa oppilas nimenomaan aktiivisesti käyttämään kielitaitoaan.

Kirjallisuutta 

  • Huttunen, I. (toim.)1998. Ei kieltä ilman kulttuuria. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opetusmonisteita ja selosteita.
  • Kaikkonen, P. 1993. Kulttuuri ja vieraan kielen oppiminen, osa I, Tampereen opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja, Tampereen yliopisto
  • Kaikkonen, P. 1995. Kulttuuri ja vieraan kielen oppiminen, osa II, Tampereen opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja, Tampereen yliopisto
  • Kaikkonen, P. 2000. Autenttisuus ja sen merkitys kulttuurien välisessä vieraan kielen opetuksessa. Teoksessa P. Kaikkonen ja V. Kohonen (toim.) Minne menet kielikasvatus? Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos.
  • Kohonen, V. 2000. Eurooppalaisen kieliportfolion mahdollisuuksia ja ongelmia. Teoksessa P. Kaikkonen ja V. Kohonen (toim.) Minne menet kielikasvatus? Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos.
  • Salo-Lee, L., Malmberg, R. ja Halinoja, R. 1996, Me ja muut. Kulttuurien välinen viestintä. Yle-opetuspalvelut.
Teksti: Tuija Anttila