Oppituntiesimerkkejä

Vieraan kulttuurin opiskelu nivoutuu normaaliin oppituntityöskentelyyn eikä ole irrallaan kielen opetuksesta. Oppitunnit muodostavat kokonaisuuksia, jotka tarjoavat oppilaille kulttuurien kohtaamistilaisuuksia. Opettajan tulisi suunnitella oppitunnit kokonaisuuksiksi teemojen ympärille, järjestää oppilaille kulttuurien kohtaamisharjoituksia.

  • Ensin pyritään havaintojen tekemiseen (esim. ruokakulttuuri tai asuminen: video, kuva tai lehtiartikkeli vaikkapa ruokailu- tai kahvilatilanteesta tai erilaisista asumismuodoista ja taloista).
  • Seuraavaksi käsitellään ja opiskellaan aiheen sanastoa ja sanontoja. Edellinen voidaan toteuttaa päinvastaisessakin järjestyksessä eli opiskellaan sanastoa ensin ja kysellään sitten kohdemaan oppilailta suoraan esim. heidän ruokailutottumuksistaan netin välityksellä.
  • Tämän jälkeen tilanne simuloidaan eli eläydytään toiseen elämänmuotoon (esimerkiksi perheen ruokapöytäkeskustelu pöytätapoineen, kahvilassa käynti tai kirje kotiin, jossa vaihto-oppilas tai kielikurssilainen kertoo uudesta isäntäperheen kodista ja vaikutelmistaan) ja mikäli mahdollista rakennetaan tilanne ja käydään se läpi vielä syntyperäisen kanssa.

Asioita, joita on opittu oppikirjan teksteistä, voidaan verrata omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin tai suomalaiseen elämäntapaan. Esim. kun on tutustuttu oppikirjan esimerkkiperheeseen, esitellään 'tyypillinen' suomalainen perhe tai oppilaan oma perhe, kerrotaan oppilaan omasta koulupäivästä ja/tai suomalaisesta koulusysteemistä, suomalaisten lomanviettotavoista, matkailutottumuksista jne.

Suomalaisuuden piirteistä kerrottaessa voidaan samalla harjoitella myös kompensaatiostrategioiden käyttöä suullisissa harjoituksissa. Oppilaalla ei välttämättä ole kaikkea tarvittavaa sanastoa, jotta hän pystyisi selittämään pikkutarkasti esimerkiksi, miten käyttäytyä saunassa tai mitä 'mämmi' on. Hänen tulee yrittää selittää asiat ja korvata puuttuva sanasto omin sanoin ja elein. Syntyperäinen kielenpuhuja tai muu vieraan kulttuurin edustaja olisi oiva peili oppilaalle siitä, miten hänen strategiansa toimivat käytännössä.

Monikulttuurisuutta kieltentunnilla voi lähestyä myös siten, että kielenoppimisharjoituksena on tehtävä, jossa oppilas joutuu asettumaan vieraan kulttuurin edustajan asemaan. Parityön aiheena voi olla vaikkapa haastattelu tai haastattelun pohjalta tehty lehtiartikkeli, jossa esimerkiksi kurdinuori kertoo, miten hän on sopeutunut ruotsalaiseen yhteiskuntaan tai algerialaistytön kokemukset ranskalaisessa koulussa, jossa hänen uskontoonsa kuuluvan huivin pitäminen ei ole sallittua, tai Lontoossa asuvan intialaislapsen taiteilu englantilaisen ja intialaisen kulttuurin välillä.

Opiskelun alussa on luonnollista, että näkökulma on "turistinäkökulma". Pikkuhiljaa opitaan havaintojen tekemistä ja vieraaseen kulttuuriin eläytymistä, jolloin vieras kulttuuri pyritään näkemään sen edustajan silmin. Lopulta pyritään näkemään oma kulttuuri vieraan kulttuurin edustajan silmin.

Teksti: Tuija Anttila