Systemaattinen havainnointi

Oppilasta tulisi systemaattisesti ohjata havaintojen tekoon. Sitä varten tarvitaan oppikirjan tarjoaman teksti-, kuva- ja videomateriaalin lisäksi mahdollisimman autenttista materiaalia.

Helpoimmin saatavilla on erilaista videomateriaalia, matkailuesitteitä ja lehtiä, internetin kautta saatua tietoa jne. Syntyperäisen henkilön vierailu tuo autenttisuutta, mutta vierailu olisi järkevää suunnitella etukäteen siten, että se tukee opittua eli syntyperäisen vierailulle voidaan luoda käsikirjoitus, jossa vahvistetaan ja harjoitetaan juuri opittua esim. ostotilanteita, ruokailutapoja, tien neuvomista jne. Syntyperäinen voi antaa palautetta, kuinka aidosti tilanteet sujuivat ja mitä näkökulmia tulisi lisäksi ottaa huomioon. Leirikoulu kohdemaahan on tietysti ihanteellisin tapa kohdata aidosti vieras kulttuuri, kunhan se on valmisteltu etukäteen ja oppilaat ovat jo harjaantuneita tekemään havaintoja, tutkimaan vierailun aikana olettamuksiensa todenperäisyyttä ja matkan jälkeen pohtimaan ja jäsentämään kokemaansa. Tietoverkkojen välityksellä oppilaat voivat olla suorassa yhteydessä vierasmaalaisiin oppilaisiin ja vaihtaa tietoja tai haastatella toisiaan tai tehdä yhdessä yhteisiä projektitöitä.

Myös oppilaat voivat itse hankkia materiaalia, kunhan ensin on tiedossa, mitä tarkoitusta se palvelee. Se, että materiaali on vieraalla kielellä, ei yksin riitä. Toimivaa materiaalia havaintojen tekoon ja kulttuurille herkistämiseen ovat esimerkiksi

  • tekstit ja dokumentit, jotka pyrkivät houkuttelemaan toisen kulttuurin edustajia maahan (esimerkiksi matkaesitteet, joiden avulla voidaan tutkia, millaisen kuvan itsestään maa haluaa välittää toisen kulttuurin edustajille)
  • tekstit, jotka lainaavat toisesta kulttuurista elementtejä itselleen eli millaiset piirteet katsotaan houkutteleviksi (muoti, reseptit, mainokset)
  • tekstit, jotka pyrkivät antamaan tietoa kulttuurista ja maasta (koulukirjat, matkaoppaat), jolloin voidaan tutkia, millaisen kuvan teksti pyrkii välittämään
  • jo vanhentuneet tekstit, joiden avulla voidaan tarkastella muutosta (vanhat sanomalehdet tai vanhentunut Euroopan kartta).

Tekstit voivat koskea yhtä hyvin omaa maata kuin vierastakin tai vielä kiinnostavampaa olisi, jos omasta maasta löytyisi vierain silmin nähtynä vastaavaa materiaalia pohdittavaksi. Nuorempien oppilaiden kanssa voi olla helpompaa käyttää affektiivisuuteen pohjaavia metodeja ja vasta ylemmillä luokilla ottaa analyyttisemmän tarkastelutavan. Opetussuunnitelman mukaan alaluokilla riittää, kun oppilas tutustuu kohdekulttuurin ja suomalaisen kulttuurin yhtäläisyyksiin ja eroihin, mutta yläluokilla on tavoitteena jo oppia tiedostamaan arvojen kulttuurisidonnaisuus.

Kun vierasta kulttuuria tarkastellaan, etukäteisoletuksien tulee olla mahdollisimman väljiä ja johtopäätöksien tulee perustua tehtyihin havaintoihin. Stereotypioita voi kuitenkin käyttää apuna. Nehän ovat tiettyihin ihmisryhmiin kuuluvia yleistyksiä, mutta on hyvä pohtia niiden syntyä ja myös tutkia, millaisia stereotypioita meistä itsestämme on vallalla. Stereotypioita käsiteltäessä täytyy muistaa, että niitä käsitellään tietoisesti ja että ne kuvaavat ihmisryhmää eivätkä yksilöitä. Stereotypiat muuttuvat tiedon lisääntyessä. Stereotypioille ei myöskään pidä antaa liioitellun positiivista tai negatiivista arvoa. Silloin ne muuttuvat kulttuurien välisen viestinnän esteiksi. Stereotypioista keskusteltaessa kannattaa pohtia, ovatko ne mahdollisesti liian yksinkertaistettuja. Vastakkainasettelua tulisi välttää, sillä suvaitsevaisuutta edistää pikemminkin yhtäläisyyksien löytäminen. Kielteiset stereotypiat johtavat helposti ennakkoluuloihin. Myös oppikirjaa voi tarkastella tällaisista lähtökohdista:

  • Antaako oppikirja liian kaunistellun kuvan kohdemaasta vai onko sen tarjoama kuva realistinen ja riittävän laaja?
  • Oppilaiden mielikuvia maasta ja sen elämän piirteistä  voidaan kartoittaa kysymyksillä ja niiden pohjalta tarkastella oppikirjaa: antaako se samanlaisen kuvan, mitä eri näkökulmia ilmenee jne. Vastaavasti voidaan pohtia oppilaiden kanssa, mitä suomalaisuudesta pitäisi kertoa ja mitä näkökulmia tämän päivän Suomessa tulisi ottaa esiin.
Teksti: Tuija Anttila