Kuullunymmärtämistaito

Opetuksen perustaksi on hyvä muistella, millainen taito kuullun ymmärtäminen on. Kuunteleminen ei ole sitä miltä se ehkä ulospäin näyttää – eli kuulija ei ole pelkkä passiivinen vastaanottaja vaan aktiivinen rakentaja. Kun kuulija rakentaa merkitystä kuulemastaan puheesta, hän tukeutuu kahdenlaiseen tietoon: konkreettiseen puhesignaaliin ja omiin tausta- ja tilannetietoihinsa. Ymmärtämisen tutkijat puhuvat vastaavasti kahdenlaisesta prosessoinnista:

  • "bottom-up"-prosessoinnissa kuulija tarkkailee ensisijaisesti puhetta ja sen ominaisuuksia, esimerkiksi ääntämistä ja kielellisiä rakenteita ja niiden keskinäisiä suhteita
  • "top-down"-prosessoinnissa kuulija tukeutuu enemmän omiin taustatietoihinsa (kielitietoon ja yleistietoon) ja tilannevihjeisiin, joiden perusteella hän tulkitsee ja ennakoi puheviestiä.

Sujuvassa kuuntelussa nämä prosessointitavat toimivat rinnakkain yhteistyössä, toisiaan tukien, ohjaten ja korjaten kuuntelutilanteen vaatimusten mukaan. Tähän perustuu hyvän kuullunymmärtämistaidon tärkeä ominaisuus, joustavuus. Vastaavasti voidaan päätellä, että "huono" kuulija yrittää turvautua liiaksi jompaankumpaan prosessointitapaan. Jos kielenoppijalla on vaikeuksia hahmottaa puhesignaalia riittävästi, hän  tukeutuu kuuntelussaan vahvasti omiin taustatietoihinsa ja päätelmiinsä – ja on vaarassa ajautua merkitystulkinnoissaan harhaan. Toisaalta jos oppija yrittää kuunnella normaalitempoista puhetta sana kerrallaan, hän huomaa pian joutuneensa toisenlaisiin vaikeuksiin: irrallisista "sanoista saa kyllä selvää" mutta "kokonaisuutta ei ennätä ymmärtää".

Itse asiassa kielenoppija ei ole huono kuulija. Hän on ehkä hidas, kankea ja joustamaton kuulija, koska ei ole vielä kyllin harjaantunut käsittelemään vieraskielistä puhetta sujuvasti. Kielenoppija tarvitsee runsaasti kuuntelun harjoitusta.

Teksti: Marja-Kaisa Pihko