Kuunteleminen, ymmärtäminen ja kielen oppiminen

Kuullun ymmärtäminen on vieraan kielen oppijalle tärkeä taito. Ymmärtämisen merkitys arkiviestinnässä on itsestään selvä, mutta on hyvä muistaa, että kuullun ymmärtäminen on keskeinen osa itse kielenoppimisprosessia: suuri osa kielenoppimisen rakennusaineksesta, kielellisestä "inputista", tulee nykyään oppijan käsiteltäväksi kuunneltavassa muodossa niin luokassa kuin vapaa-ajallakin. Varhaisessa kielenoppimisessa kuunteleminen on peräti tärkein oppimisen ja omaksumisen lähde.

Kuuntelemisen merkitystä kielen oppimisessa kannattaa pohtia myös kielenhallinnan eri osataitojen näkökulmasta. Kuuntelemisen ja puhumisen välinen yhteys on erityisen mielenkiintoinen. Kuunteleminen tukee puhetaitojen kehitystä monella tavalla; toisaalta monet puheen tuottamisen ongelmat juontavat juurensa kuuntelutaidoissa olevista puutteista. Jotta oppija esimerkiksi pystyy tuottamaan vieraan kielen äänteitä "oikein", on hänen ensin täytynyt oppia kuulemaan äänteet "oikein". Vastaavasti vieraalle kielelle ominaisen prosodian (puheen rytmin, painotustapojen, intonaation) omaksuminen edellyttää, että oppija on sisäistänyt prosodiset piirteet ja niiden merkityksen kuuntelun kautta.

Koska kuullun ymmärtäminen on kielenoppijalle keskeisen tärkeä taito, se on myös oppijan kielellisen itseluottamuksen merkittävä muotouttaja. Hyvä kuullunymmärtämistaito vahvistaa oppijan itseluottamusta. Heikko ymmärtämistaito sen sijaan hiertää oppijaa monella tavalla ja saa hänet tuntemaan itsensä epävarmaksi sekä oppimistilanteissa että arkielämän viestinnässä. Vieraan kielen kuullunymmärtämistaidon merkitys on viime aikoina jopa entisestään korostunut. Lisääntyvät kansainväliset kontaktit ja viestintäteknologian kehitys takaavat sen, että arjessa kielenoppija kohtaa runsaasti eri tavoilla puhuttua vierasta kieltä.

Teksti: Marja-Kaisa Pihko