Tunnista harjoitusten pedagogiset tavoitteet

Jotta kuullun ymmärtämisen opetus voidaan suunnitella monipuoliseksi, on tärkeää tunnistaa, millaista kuuntelukäyttäytymistä yleisimmin käytetyt kuunteluharjoitustyypit edistävät. Seuraavassa käsittelen harjoitusten kolmea perustyyppiä, jotka eroavat toisistaan siinä, millainen kuuntelukäyttäytyminen niissä korostuu. Kaikki kolme harjoitustyyppiä ovat opetuksessa yhtä tärkeitä, ja niitä tulisi käyttää monipuolisesti kaikilla luokka-asteilla.

Vaikka kuunteluharjoitusten alla esittelemäni perustyypit ovat hyvinkin erilaisia, niihin pätee useimmiten sama pedagoginen yleisperiaate: kuuntelua on etukäteen pohjustettava ja jälkikäteen analysoitava.

1) Ennen kuuntelua virittäydytään: mitä kuunnellaan ja miten? Virittäytymisen muodot (esim. aihepiiriin orientoituminen, sanaston aktivoiminen) vaihtelevat tehtävien pedagogisten tavoitteiden myötä, mutta kuulijalla on aina oltava kuuntelulleen viestinnällinen tarkoitus (esim. yleisen juonen hahmottaminen tai yksityiskohtaisen tiedon etsintä), aivan kuten meillä arkielämässäkin on. Viestinnällinen tarkoitus paitsi motivoi oppilasta myös aktivoi tai tukee ennakoivien kuuntelustrategioiden käyttöä.

2) Kuuntelun jälkeen kuuntelukokemuksia työstetään oppilaiden kanssa mahdollisimman paljon analyysiperiaatteella (mitä ymmärsit? miten ymmärsit? millä perusteella näin ymmärsit?), ei niinkään testausperiaatteella (montako kohtaa sait oikein?). Näin oppilaat johdatellaan analysoimaan kuunteluaan ja huomaamaan omat kehitystarpeensa. Oppilaiden kanssa on hyvä yleisemminkin keskustella vieraan kielen kuullunymmärtämisprosessin luonteesta ja kuuntelutuntemuksista.

Rennot yleiskuuntelut: prosessien automaattistaminen

Kuunteluopetukseen on hyvä sisältyä paljon helpohkoja yleiskuunteluita, joissa tärkein pedagoginen tavoite on kuuntelemisen riemu, siis aidosti mielenkiintoinen vieraan kielen kuuntelukokemus sinänsä. Runsaan rennon kuuntelemisen myötä kuullunymmärtämisen prosessit automaattistuvat ja kuuntelukäyttäytyminen rutinoituu.

Jotta kuuntelu toimii rentona yleiskuunteluna, kuunneltavan materiaalin on oltava oppilaille sopivan helppoa: selkeää yleiskielistä puhetta, jossa sanasto on arkipäiväistä ja aihepiiri nuoren elämään liittyvää. Näissä kuunteluissa ei tarvitse mitata ymmärtämisen oikeellisuutta, emmehän niin tee vastaavassa äidinkielisessä tilanteessakaan. Sen sijaan keskustelut kuuntelun sisällöstä ja oppilaiden mielipiteistä tai tulkinnoista ja niiden perusteluista ovat useimmiten jälkityöstönä paikallaan. Miten kertomus voisi jatkua? Miksi päähenkilö toimi näin? Miten toisin hän olisi voinut toimia? Innostava kuuntelu voi mainiosti toimia virikkeenä myös kirjoitustehtäville.

Kun ymmärtämistä ei mitata eikä kuunteluun välttämättä liity tehtäviä, opettajaa usein askarruttaa, miten todella saada kaikki kuuntelemaan. Pelkän nauhoitteen kuunteleminen onkin raskasta, ellei aihe aidosti kiinnosta. Nauhoitekuuntelujen tulisi olla sopivan lyhyitä, ja aihepiirien mieluusti oppilaiden itsensä toivomia.

Nauhoitekuuntelujen lisäksi kannattaa luoda kuuntelutilanteita, joissa ymmärtäminen saa visuaalista tukea, aivan kuten arkiviestinnässäkin. Nykyinen multimedia tarjoaa tähän paljon mahdollisuuksia, mutta tehokkainta lienee silti luokkahuoneessa tapahtuva kasvokkain viestintä. Esimerkiksi pikku oppilaiden herpaantumaton huomio on taattu, kun istutaan piirissä ja opettaja ilmeikkäästi eläytyen kertoo tai lukee tarinaa. Oppilaita kiinnostavat myös opettajan omat jutut ja sattumukset. Ja niin usein kuin mahdollista, luokkaan kannattaa kutsua opiskeltavaa kieltä puhuvia vieraita kertomaan kiinnostavista asioista. Kouluissa on vaihto-oppilaita, urheiluseuroissa ulkomaalaisia urheilijoita, lähipaikkakunnilla ainakin.

Tehtäväkuuntelut: kuuntelustrategioiden ohjailu

Kuunteluopetuksessa tarvitaan luonnollisesti runsaasti erilaisia tehtäväkuuntelun harjoituksia, koska juuri tehtävien muotoilulla ja ohjeistuksella ja kuunneltavan puheen vaikeusasteen vaihteluilla ohjataan oppilaita käyttämään erilaisia kuuntelustrategioita. Tehtävien muoto ja haastavuus siis vaihtelevat, mutta useimmiten oppijan tulee etsiä laajemmasta kehyskertomuksesta tehtävän kannalta merkityksellistä yksityiskohtaisempaa tietoa tai tehdä johtopäätöksiä kuullun perusteella. Pedagogisena tavoitteena on harjoitella kohdentavaa, valikoivaa kuuntelua, jossa kuuntelun strategiat joustavasti vuorottelevat pääasioiden ymmärtämisestä rajatun tiedon etsimiseen, tehtävän vaatimusten mukaan.

Kuuntelun mielekkyyttä lisäävät tehtävät, joissa oppilaat voivat tehdä  mahdollisimman oikeita ja mielenkiintoisia asioita. Kuullun perusteella innostutaan hyvinkin ratkomaan ongelmia, järjestelemään asioita, etsimään tietoa – jos tehtävien sisältö ja aihepiiri on merkityksellinen. Pienimpiä oppilaita innostaa usein kuvan kanssa työskentely: vaikkapa kuvan piirtäminen opettajan suullisten ohjeiden perusteella (kuvasanelu) tai valmiin kuvan muuntelu tai väritys ohjeiden perusteella.

Kirjasarjojen kuuntelutehtävät ovat useimmiten tehtäväkuunteluja. Lisää tehtäviä tai vaihtelua opetukseen saa kuunteluopetuksen käsikirjoista, joissa esitellään eri oppija-asteille sopivia mielenkiintoisia tehtäväkuuntelun harjoituksia (ks. esim. Ur 1984 lähdeluettelossa).

Intensiiviset kuuntelut: puheen ominaisuudet tutuiksi

Intensiivisen kuuntelun harjoituksissa kuulijan huomio kiinnitetään sisällön ymmärtämisen ohella puheen ominaisuuksiin. Pedagogisena tavoitteena on harjaannuttaa oppija kohtaamaan ja sujuvasti käsittelemään puhutun kielen ominaispiirteitä: esimerkiksi puheen rytmistä rakennetta ja painottomien tavujen "kutistumista".

Suomalaisen oppijan erityistarpeet

Suomalaiselle kielenoppijalle intensiivisen kuuntelun harjoitukset ovat tärkeitä, koska äidinkielemme informaatio- ja ajoitusrakenne eroaa paljonkin useimmista opiskeltavista vieraista kielistä. Äidinkieltä kuunnellessamme yksittäiset sanat ovat meille tärkeitä informaatioyksiköitä, koska niiden taivutuspäätteet viestivät merkityksiä ja vakaat sanapainot toimivat vihjeinä sanarajoista. Esimerkiksi englanninkielistä puhetta pitäisi kuitenkin pystyä hahmottamaan laajempina rytmisinä puhunnoskokonaisuuksina, joissa painokkaat ydinsanat toimivat maamerkkeinä ja väliin jäävä painoton kieliaines "kutistuu" voimakkaasti. Jos normaalitempoista englantia yrittää kuunnella sana kerrallaan,  joutuu pian toteamaan kuten englannin oppijat tutkimuksessani: puhuja "puhuu liian nopeasti" ja "nieleskelee sanoja reippaaseen tahtiin".

Intensiivisen täsmäkuuntelun tehtävät olivat kielenopetuksessa pitkään unohduksissa, koska päähuomio kohdistettiin ennakoivaan ja tulkitsevaan kuunteluun, joka toki arjessa tavallisin kuuntelutapa onkin. Kuitenkin ennakoivan kuuntelun edellytys on, että kuulija ei liikaa kompastele puheen ääntämis- ja rakennetason piirteiden kanssa. Kuulijan on tärkeää tiedostaa puhutun vieraan kielen ominaisuuksia ja harjaantua käsittelemään niitä sujuvasti.

Intensiivisen kuuntelun harjoitteiksi sopivat mainiosti mm. erilaiset saneluun perustuvat täydentämistehtävät. Sanelupohjaiset tehtävät eivät toki ole "kommunikatiivisia", mutta oppilaat hoksaavat pian niiden tehokkuuden kuuntelutaitojen kehittämisessä. Erityisesti osittaissanelu (ns. aukkosanelu, Partial Dictation) on osoittautunut monipuoliseksi kuunteluopetuksen välineeksi. Osittaissanelua voidaan käyttää

  1. diagnostisesti osoittamaan, millaisia ongelmia oppijalla on puheen käsittelyssä
  2. intensiivisen kuuntelun harjoituksena, joka voidaan kohdistaa opetuksessa parhaillaan käsiteltäviin tai oppilaille vaikeiksi osoittautuneisiin puheen piirteisiin (esim. painottoman puheaineksen "kutistuminen")
  3. kuullun ymmärtämisen yleistestinä.

Osittaissanelun käyttöä kuunteluopetuksessa olen käsitellyt laajemmin Tempus-lehdessä (ks. Pihko 2003).

Vuorovaikutteinen kuuntelu

Oppija tarvitsee harjoitusta myös kuuntelutilanteista, joissa hänen on nopeasti reagoitava puhekumppanin puheeseen ja kysymyksiin. Kaikkia edellä kuvattuja harjoitustyyppejä voi toteuttaa vuorovaikutteisesti vaikkapa multimedian avulla, mutta aidon kasvokkain viestinnän tehokkuus piilee sen luonnollisuudessa. Erilaisten pari- ja ryhmäkuuntelutilanteiden lisäksi tehokasta vuorovaikutteista kuuntelua on aivan tavallinen arkinen luokkaviestintä. Tässä jälleen yksi syy käyttää luokkaviestinnässä mahdollisimman paljon opiskeltavaa kieltä!

Vuorovaikutteisen kuuntelun strategioihin liittyy olennaisesti ns. kuulijapalautteen antaminen puhekumppanille:

  • Miten tuen puhujaa?
  • Miten  osoitan, että ymmärrän?
  • Ja tärkeää: miten osoitan, että en oikein ymmärrä?
  • Miten pyydän kohteliaasti puhujaa selventämään sanomaansa?

Tässä kuunteluharjoittelu nivoutuu oivallisesti puheharjoitteluun.

Teksti: Marja-Kaisa Pihko