Lukemisesta on moneksi

Me luemme monesta eri syystä. Lukemalla saadaan tietoa, viihdytetään itseä, opitaan ajattelua ja rikastutetaan kielitaitoa. Myös oppilaille on hyvä järjestää  erilaisia lukukokemuksia jo alkuvaiheesta lähtien. Aivan vaatimattomallakin kielitaidolla voi hakea suppeaa tietoa. Voidaan esimerkiksi käydä internetissä katsomassa, milloin joku tietty elokuva alkaa vaikkapa Tukholmassa. Edistyneemmät voivat hankkia tietoa esimerkiksi jostain kohdekielialueen muusikosta. Tiedonhankinta ja sen opastaminen soveltuu hyvin vieraiden kielten opetukseen ja monikielinen internet on korvaamaton apu kieltenopettajalle. Oppilaan tulisi kuitenkin aina muokata löytämäänsä tekstiä ja tietoa niin, että osoittaa lukeneensa ja ymmärtäneensä asian ja että tekstin sisältö välittyy myös luokkatovereille.

Tehtävät eivät ole välttämättä tarpeen, jos luetaan omaksi iloksi. Sarjakuva-albumit, lyhyet kertomukset, vitsikirjat,  nuortenlehdet  ja muut vastaavat lukemistot kuuluvat hyvin varustetun kieliluokan varusteisiin. Lukemista voi myös eriyttää näiden lukemistojen avulla. Kielitaidon kehittymisen kannalta olisi hyvä yhdistää lukemiseen – myös viihdelukemiseen – muita kielitaidon osa-alueita. Oppilas voi esimerkiksi suullisesti referoida lukemaansa työparilleen tai luokalle, esittää muiden oppilaiden kanssa sarjakuvan tapahtumat, kirjoittaa elämäkerran jostain sarjakuvahahmosta, muuttaa kertomuksen loppua tai kirjoittaa yleisönosastokirjeen nuorten lehden toimitukselle jostain lukemastaan artikkelista.

Lukemisen perimmäisenä tarkoituksena on sisällön ymmärtäminen. Pinnallinen lukija keskittyy vain kielen piirteisiin eikä siihen, mitä tekstillä yritetään viestiä. Opettaja voi sisältötehtävien avulla ohjata oppilasta ajattelemaan lukemaansa, ottamaan siihen kantaa tai elaboroimaan tekstiä. Vasta sitten on kielityön vuoro.

Esimerkki tekstin elaboroinnista

Tekstin elaboroinnilla tarkoitetaan tässä tekstin rikastamista ja sen sisällön työstämistä. Kaikissa teksteissä jää huomattava osa tietoa lukijan pääteltäväksi. Opettaja voi auttaa elaborointia apukysymysten avulla.

Esimerkki suomen kielestä, jonka opettaja voi kääntää opetuskielelle:

Kun Liisa kuuli jäätelöauton tulevan, hän muisti viikkorahansa. Hän lähti juoksemaan talolle.

Opettajan apukysymyksiä:

Kuinka vanha Liisa on? Miksi hän muisti viikkorahansa? Missä viikkorahat ovat? Mistä talosta on kyse?

Tarinaa voidaan jatkaa kuvauksella, juonenkäänteillä, tuomalla muita henkilöitä tarinaan jne.

Teksti: Leena Vaurio