Opiskelutaidot

Opiskelutaidot tai -strategiat ovat menettelytapoja, taktiikoita ja ongelmanratkaisumenetelmiä, joita oppilas käyttää kohtaamissaan opiskelutilanteissa. Osittain niiden käyttö on automatisoitunut ja jää siksi oppilaalta itseltään usein huomaamatta, sillä ne tiedostetaan yleensä vasta kun opiskelussa syntyy jokin ongelma. Lisäksi jokainen kielitaidon osa-alue ja tehtävä vaatii oman strategiansa, jokainen kielen käyttäjä käyttää erilaisia strategioita ja strategiat muuttuvat jatkuvasti taitojen kehittyessä.

Oppilaan kyky organisoida omat strategiansa ja toimintatapansa kuuluu opiskelutaitoihin. Osa oppilaista työskentelee kaavamaisesti aina samalla tavalla tehden usein ahkerasti täysin turhaa työtä: he kopioivat mekaanisesti kappaleita tai kirjoittavat kuuntelutehtävien suomenkieliset vastaukset kokonaisin lausein, jolloin keskittyminen varsinaiseen tehtävään eli kuunteluun kärsii. On selvää, että puutteellisista opiskelutaidoista johtuva heikko menestys kielenopiskelussa vaikuttaa myös oppilaan käsitykseen itsestään kielenoppijana ja sitä kautta hänen minäkuvaansa.

Onneksi opiskelutaitoja voidaan opettaa, harjoitella ja kehittää. Siihen meitä velvoittaa myös opetussuunnitelma.

Ensimmäinen edellytys opiskelutaitojen opettamiselle ja oppimiselle on tietoisuus niiden olemassaolosta. Opetussuunnitelman perusteissa  heijastuu Eurooppalaisesta viitekehyksestä löytyvä opiskelutaitojen jaottelu neljään ryhmään. Tässä artikkelissa selvitellään opiskelutaitoja ja niiden  käytännön harjoittelua samaa nelijakoa noudattaen:

  • heuristiset taidot eli taidot, jotka auttavat selviytymään uusissa tilanteissa ja tiedonhankkimistaidot
  • varsinaiset opiskelustrategiat
  • sosiaaliset taidot eli taidot käyttää sosiaalista vuorovaikutusta jonkin asian ymmärtämiseen, muistamiseen ja oppimiseen, esimerkiksi kysymällä neuvoa, työskentelemällä ryhmässä, harjoittelemalla toimimaan kohdekulttuurin edellyttämällä tavalla erilaisissa tilanteissa
  • metakognitiiviset taidot eli taidot pohtia oppimistaan, eritellä omia vahvoja ja heikkoja puoliaan, suunnitella, seurata ja arvioida työskentelyään.

Opettajan pitäisi pystyä toimimaan opastajana ja saada vastuu siirretyksi vähitellen kullekin oppilaalle, kun hän on kypsynyt sen ottamaan. Opiskelutaidot eivät ole mekaaninen asia, ja niihin tutustuminen onnistuu parhaiten todellisessa opiskelutilanteessa. Opettaja käyttää opettaessaan monipuolisia työtapoja, keskustelee oppilaiden kanssa käytännön tehtäviin soveltuvista eri toimintatavoista mallintaen tarvittaessa ja ohjaa kokeilemaan työtapoja välittömästi käytännössä.

Oppilaan tietoisuus oppimisesta ja opetuksesta lisääntyy, kun puhutaan paljon siitä, mitä ollaan tekemässä. Koskaan tuskin löytyy keinoja, jotka vaikuttavat välittömästi ja sopivat kaikkiin oppilaisiin, mutta opettajan toiminta ja jatkuva palaute pitää yllä oppilaiden tietoisuutta opiskelustaan, ja turvallisessa oppimisympäristössä on helppo pohtia opiskeluun liittyviä asioita ja esitellä erilaisia tapoja opiskella. Tavoitteena on, että oppija itse tottuu tarkkailemaan menettelytapojaan ja niiden mielekkyyttä ja sopivuutta kyseiseen tehtävään, vertailee muiden strategioita omiinsa ja miettii itselleen vaihtoehtoisia toimintamalleja. Muutos on hidasta ja näkyy ehkä aluksi vain ”en tiedä” -vastausten vähenemisenä opiskelukyselyissä, mutta jo sekin osoittaa, että oppija on saanut välineitä ja taitoa oppimisensa pohtimiseen.

Kirjallisuutta

  • Jaakkola, H. (toim) 2000.  Kielenoppijan opiskelutaitoja kehittämässä. Helsinki: Opetushallitus.
  • Kivi, T.  2001. Oppimisen taidot. Helsinki: Opetushallitus
  • Oxford, R. 1990. Language learning strategies. What every teacher should know. Boston & Heinle.
  • Rohrmann, L. & Self, S. 1998. Eurolingua Deutsch. Lernerhandbuch. Berlin: Cornelsen.
Teksti: Ursula Viita-Leskelä