Heuristiset taidot

Millaisiin uusiin tilanteisiin oppilas joutuu kielenopetuksen alkaessa 3. luokalla tai siirtyessään 7. luokalle? Millaisia tiedonhankkimistaitoja oppilas tarvitsee opiskelunsa eri vaiheissa?

3. luokka merkitsee usein uutta luokanopettajaa ja ainakin osittain luokan kokoonpanon muuttumista. Kielenopetuksen alkaminen edellyttää myös aivan uuden toimintakulttuurin oppimista: Opetus tapahtuu usein muualla kuin omassa luokassa, joten oppilaan on opittava kuljettamaan kirjat, vihkot ja kynät mukanaan toiseen luokkatilaan, eikä kielten kirjoja oikein voi jatkuvasti säilyttää pulpetissa. Kielten läksy on nimittäin jotain muuta kuin mihin oppilas on tähän asti tottunut: tehtävien tekemisen lisäksi hän joutuu opettelemaan ja painamaan mieleensä vieraan kielen sanoja ja lauseita sekä harjoittelemaan ääntämistä ja oikeinkirjoitusta. Oppikirjan sanastojen ja sanakirjan käyttö tiedon etsintään vaatii sekin ohjattua harjoittelua. Vieraan kielen opiskelussa on kuuntelemiseen ja havainnointiin keskityttävä eri tavalla kuin muilla tunneilla, ja kielenopiskelulle ominaiset työskentelytavat, tehtävätyypit ja kokeetkin ovat oppilaille uusia.

7. luokka merkitsee usein siirtymistä täysin uuteen kouluun uusine luokkatovereineen ja aineopettajasysteemeineen. Uudet tilat täytyy oppia tuntemaan nopeasti, sillä opiskelu on hajautettu ympäri koulua, ja opiskeluryhmän kokoonpano saattaa vaihdella aineiden mukaan. Oppilas joutuu ottamaan vastuuta opiskelustaan toisella tavalla kuin aikaisemmin, ja oman lisänsä tuo murrosikä ja omassa kehossa tapahtuvat muutokset. Samanaikaisesti oppilas joutuu myös opettelemaan uusia työ- ja tiedonhankintatapoja, useimmiten myös täysin uutta kieltä (ruotsi).

Heurististen taitojen harjoittelemisesta

Alaluokilla kielenopiskelun alkaessa käytetään aikaa käytännön asioihin: opettaja hakee ja vie oppilaat kieliluokkaan, selvitetään oppilaille ja vanhemmille, miten kieltä on tarkoitus opiskella tunnilla ja miten kotona. Oppikirjoissa on usein valmiita opiskeluohjeita, joihin kannattaa hankkia vanhempien allekirjoitus. Ohjeisiin palataan tavan takaa kouluvuoden aikana.

Oppikirjaan tutustutaan konkreettisesti oppikirjasuunnistuksen kautta: Oppilas saa kirjallisia kysymyksiä kielen oppimateriaalistaan ja joutuu vastauksia etsiessään käymään monipuolisesti läpi vieraan kielen kirjaansa. Samalla harjoitellaan etsimään sanoja aakkosellisista sanastoista. Alkuvaiheessa kysymykset voivat olla hyvinkin yksinkertaisia:

Mikä on kielen oppikirjasi nimi? Montako lukukappaletta tekstikirjassa on? Millä sivulla on kappale xx? Mikä sen nimi on? Mitä on sivulla xx? (opiskeluohje/aakkosellinen sanasto suomi-saksa / saksa-suomi) Etsi suomi-saksa-sanastosta, miten sanotaan saksaksi tai selvitä saksa-suomi-sanastosta, mitä tarkoittaa suomeksi … (3–4 sanaa).

5. ja 6. luokkalaiset voivat ajaa "oppikirjarallia" ja ottaa aikaa, kuka selviää ensinnä kaikista tehtävistä (opettaja tarkistaa ja lähettää tarvittaessa "sakkokierrokselle"). Kysymyksiä voi muokata heille paremmin sopiviksi:

Montako kappaletta kirjassa on? Mikä teksti vaikuttaa sinusta kiinnostavalta? Etsi kappale, jossa on hyvin lyhyt sanasto. Mihin tekstiin liittyy paljon harjoituksia (ja montako niitä on)? Mistä löytyvät kielioppiselitykset? Etsi saksa-suomi-sanastosta sana, joka on mielestäsi hassu/tosi pitkä! Etsi 3 sanaa jotka tunsit jo ennen.

Yksi keino opettaa läksyjen lukua ja erilaisia tehtävätyyppejä on mallintaminen. Myös tehtävänannot on syytä avata oppilaille, sillä 3-luokkalaiset ottavat opettajan käskyt kovin kirjaimellisesti. ”Lue sanat” ei tarkoita sanojen lukemista kerran läpi, vaan niiden opettelemista niin, että muistaa ne kun opettaja kysyy. Tehtävät tehdään vieraalla kielellä, ei äidinkielellä. Kieliopin käsitteet, kuten lukusanat, verbit jne., on selitettävä niin, että oppilas pystyy ymmärtämään, mistä oikein on kysymys.

Myös läksyjen merkitseminen opetetaan kädestä pitäen (esim. vihkon takasivulle tai erilliseen läksymonisteeseen). Läksyjen säännöllistä tekemistä ja välineiden mukanaoloa kannattaa seurata, sillä alaluokilla opetellaan nimenomaan opiskelun perustaitoja, joista yksi on säännöllinen työskentely ja asteittainen vastuun ottaminen omasta opiskelusta. Unohtelusta voi seurata erilaisia sanktioita, joista sovitaan yhdessä lukukauden alussa. Sopimuksista on myös pidettävä kiinni.

Huomion suuntaaminen ja keskittyvä kuuntelu ovat kielenopiskelussa tarvittavia uusia taitoja, ja kuunteluharjoitukset ovat niiden parasta harjoittelua:

  • Oppilaat nostavat kätensä aina kuullessaan tietyn äänteen tai harjoiteltavaan aihepiiriin liittyvän sanan opettajan puheesta tai äänitteeltä.
  • Oppikirjan uusi kappale kuunnellaan aluksi pienissä osissa kirjat kiinni, ja opettaja esittää ennen kunkin osan kuuntelua äidinkielellä siitä kuuntelun suuntaamista auttavan kysymyksen, johon vastataan välittömästi. Tarkoituksena ei ole suomentaa lauseita, vaan keskitytään kokonaisuuksien ymmärtämiseen.

Yläluokilla jatketaan tiedonhankintataitojen harjoittelua, mm. opetellaan sanakirjan ja internetin käyttöä antamalla oppilaille konkreettisia etsintätehtäviä (ks. oppikirja-suunnistus).

Kielitaidon eri osa-alueisiin liittyvien strategioiden  ja opiskeluun liittyvien toimintamallien mielessä pitäminen onnistuu erilaisten tarkistuslistojen avulla (Näin teen läksyni / Näin valmistaudun kokeisiin / Näin harjoittelen kuullun ymmärtämistä jne.).

Esimerkki tarkistuslistasta: Vinkkejä kirjoittamisen harjoitteluun

  • Tarkista kotitehtäviä tehdessäsi sanojen oikeinkirjoitus kirjasta.
  • Korjaa tehtävistäsi aina myös kirjoitusvirheet.
  • Yritä sitoa lauseita yhteen käyttäen und, aber ja denn-sanoja.
  • Sanavarasto karttuu lukemalla saksankielistä tekstiä ja harjoittelemalla sanoja.
  • Kirjoitetusta tekstistä voi aina tarkistaa esimerkiksi seuraavat asiat:
    • verbien taivutus
    • onko substantiiveissa artikkelit?
    • sanajärjestys: verbi kakkosena
    • ovatko lauseet ymmärrettäviä?
  • Älä yritä liikaa: käytä sellaista kieltä, jonka tiedät osaavasi
  • Ellet muista jotain sanaa, yritä sanoa se toisin.
  • Älä käytä suomenkielisiä sanoja vieraskielisessä tekstissä.
Teksti: Ursula Viita-Leskelä