Kognitiiviset strategiat ja niiden harjoittelu

Opettaja pystyy helpottamaan asioiden jäämistä oppilaiden muistiin, jos hän muistaa opettaessaan seuraavat periaatteet: 

  • Nuorempi aines kahdesta samalla hetkellä hyvin osatusta vaatii enemmän kertausta.
  • Peräkkäin opiskeltavien asioiden tulisi olla mahdollisimman erilaisia.
  • Jaettu oppiminen on parempi kuin yhtäjaksoinen.
  • Ylioppiminen on perustietojen kohdalla taloudellista.
  • Asioiden erottelu (esim. toisilleen läheisten käsitteiden eron selvittely) ennen varsinaista mieleen painamista tehostaa oppimista.
  • Analogioiden, vastakohtien ja yhtymäkohtien etsiminen, jäsentely ja kokoaminen yleiskatsauksiksi tehostaa opiskelua.
  • Graafiset yhteenvedot (kuvat) saattavat toisinaan olla sanallisia parempia.

Oppilaita opetetaan ryhmittelemään sanastoa aihepiireittäin tai sanaperheiksi: esim. värit kerätään vihkoon ”värisivulle” ja väritetään yksi ruutu kullakin värillä; kellonajat kootaan ”kellosivulle”, jolle piirretään myös kellotaulut; kysymyssanat kerätään vähitellen vihkoon omalle sivulleen. Sanoja voidaa myös jakaa mieluisiin ja epämieluisiin, ja adjektiivit esitetään mieluiten vastakohtapareina.

Opiskelun alkuvaiheessa sanaperheistä laaditaan kuvasanakirjoja, ja opetellaan käyttämään rytmiä, äänteitä ja mielikuvia muistin tukena (esim. laulut, lorut,  rytmin taputtaminen sanoja toistettaessa; saksan sana Zug ja junan ääni; värien ja sovittujen kuvasymbolien käyttö saksan sukujen merkitsemisessä).

Muistamista auttaa myös miellekarttojen laatiminen, uusien sanojen ja rakenteiden opettelu kontekstissä ja käyttäminen omissa tuotoksissa (mm. elaborointi).

Kinesteettiset oppilaat (joita alaluokkalaisista on suurin osa) hyötyvät toiminnan liittämisestä opeteltavaan asiaan, ja heille soveltuvat myös erilaiset mekaaniset tekniikat, kuten sanojen kopiointi ja sanakorttien laatiminen ja niiden konkreettinen jaottelu jo osattuihin tai vielä harjoiteltaviin sanoihin.

Tehokkaita harjoittelumenetelmiä ovat sanojen ja lauseiden toistaminen eri yhteyksissä (esimerkiksi kielipelit ja -leikit ovat tähän omiaan) sekä sanojen ja sanayhtymien uudelleen yhdistely ja ottaminen omaan aktiiviseen käyttöön.
 
Esittämällä ohjaavia kysymyksiä opettaja ohjaa oppilaita analysoimaan kielen ilmaisuja ja päättelemään itse kieliopin sääntöjä. Oivaltamisen kautta asiat jäävät parhaiten mieleen. Alleviivaukset ja korostukset eri värein havainnollistavat opeteltavia asioita, mutta niidenkin tekemiseen tarvitaan aluksi opettajan mallia.

Teksti: Ursula Viita-Leskelä