Kyselyt

Opettaja saa tietoa oppilaidensa opiskelutottumuksista ja uskomuksista teettämällä heillä asiaan liittyvän alkukyselyn opiskelun taitekohdissa (5. luokka tai 7. luokka):

  • Millä mielellä tulet kielitunnille?
  • Missä olet kuullut tai käyttänyt xxx kieltä?
  • Työskentelitkö viime vuonna kykyjäsi vastaavalla tavalla?
  • Olitko tyytyväinen numeroosi?
  • Miten opiskelet mieluiten (yksin/parin kanssa/ryhmässä)?
  • Miten tarkastat osaamisesi/Miten luet uutta tekstiä/Miten opiskelet sanastoa (Oppilas rastittaa sopivimmat vaihtoehdot – kaavakkeeseen varataan myös ”muu – mikä?” -vaihtoehto.

Opiskelutaitoja ja heuristisia taitoja voi pitää esillä ja niiden kehitystä seurata myös vuoden mittaan erilaisten kyselyjen avulla. Oppikirjojen valmiskyselyt ovat kuitenkin usein liian kaavamaisia.

3. ja 4.-luokkalaisten kyselyt saavat olla melko lyhyitä ja tyyppiä ”Teen kotitehtäväni. Muistan ottaa kirjat ja vihkot mukaan. Opettelen sanat jne.  lähes aina - usein – silloin tällöin”. Tällaisten kyselyiden kautta karttuu myös oppilaiden metakielen taito, sillä niistä saa mallia oppimisesta puhumiseen.

Vanhempien oppilaiden kyselyissä käytetään avokysymyksiä. Kyselyiden vastauksista keskustellaan aina yhdessä oppilaiden kanssa: Miksi pitäisi antaa toisille työrauha? Miksi kannattaisi ensin lukea oppikirjan teksti ja tehdä sitten tehtävät eikä päinvastoin? Mikä olisi hyvä tapa harjoitella sanastoa? Keskustelut avartavat oppilaiden tietoisuutta opiskelustrategioista, antavat heille vaihtoehtoisia malleja ja kehittävät heidän taitojaan puhua oppimisestaan.

Liian usein toistuvilla kyselyillä ja itsearvioinneilla on taipumus kääntyä itseään vastaan. Optimitiheys lienee 4 tai 5 kertaa vuodessa.

Teksti: Ursula Viita-Leskelä