Opiskelustrategiat

(Katso myös Kari Moilasen artikkeli: Tukea viestintä- ja opiskelustrategioihin.)

Suorat opiskelustrategiat ovat menettelytapoja, jotka liittyvät suoraan jonkin tietyn opiskelutehtävän suorittamiseen:

  • Kognitiiviset strategiat ovat tiedollisia toimintatapoja (havaitseminen, ajattelu, järkeily, analysointi, ongelmanratkaisu), joiden tarkoituksena on asian ymmärtäminen, muistaminen ja oppiminen.
  • Kompensaatiostrategiat ovat menettelytapoja, joilla oppija korvaa kielitaitonsa puutteita (Katso myös Pirjo Harjanteen artikkelista kohta Suulliset viestintästrategiat).  Tällaisia strategioita ovat mm. mielekäs arvaaminen eli merkityksen päättely joko kieliasun tai muun tiedon perusteella  (katso myös Leena Vaurion artikkelista kohta Ennakointi ja päättely ja puuttuvan ilmaisun  korvaaminen ilmeitä, eleitä, lähes samaa merkitseviä sanoja tai kiertoilmaisuja käyttämällä.

Kehonkielen käyttöä voi opetella pantomiimiharjoituksin, ja jopa alaluokkien oppilas osaa käyttää kiertoilmaisuja, jos hänelle annetaan siihen lupa: 4. -luokkalainen poika unohti saksankokeessa ilmauksen ”Sataa vettä” ja tarjosi tilalle nerokkaasti koealueen sanastolla muodostamansa lauseen ”Pilvi roiskuttaa vettä”, koska tunnilla oli puhuttu mahdollisuudesta selittää asiat omin sanoin.

Kiertoilmaisujen harjoittelu voi tapahtua niin, että oppilaat saavat ensin yhdistellä kappaleen sanoja ja niitä selittäviä kohdekielisiä määritelmiä.  Kielitaidon kehittyessä he voivat itse keksiä vastaavanlaisia selityksiä, jotka he esittävät parilleen tai koko luokalle. Myös oppikirjojen tai oppilaiden itsensä laatimat ristisanatehtävät, joissa vihjeet on annettu kohdekielellä, ovat tehokkaita kompensaatiostrategioiden harjoitteita.

Monet oppilaat pyrkivät tuotoksissaan korvaamaan puuttuvan sanan suomenkielisellä. Opettaja voi ottaa opetusryhmänsä kanssa puheeksi, miksi sellainen ei ole kovin viisasta. Muita kieliä sen sijaan kannattaa käyttää hyväksi.

Epäsuoria strategioita (= toiminnat, joilla on vaikutusta yleiseen oppimiseen, vaikka ne eivät liitykään välittömästi mihinkään tiettyyn tehtävään) ovat sosiaaliset, metakognitiiviset ja affektiiviset strategiat.

  • Affektiiviset strategiat liittyvät motivaation ylläpitämiseen ja ahdistuksen vähentämiseen opiskelutilanteissa. Oppimisympäristö rakennetaan turvalliseksi ja työskentelyä tukevaksi esimerkiksi käyttämällä musiikkia, huumoria ja rentoutusharjoituksia (ohjeet vieraalla kielellä). Kun opiskeluryhmässä syntyy hyvä työskentelytunnelma, opettaja kiinnittää oppilaiden huomiota siihen, jotta he huomaisivat, miltä se tuntuu, oppisivat tunnistamaan sen ja tavoittelemaan sitä uudelleen.

Oppilaita ohjataan muokkaamaan opiskeluympäristönsä myös kotona miellyttäväksi (esimerkiksi mukava tuoli, välipala) ja palkitsemaan itseään hyvistä suorituksista. Omia myönteisiä puolia ja tuntemuksia esim. opittuja asioita, käytettyjä työtapoja ja oppikirjan kappaleita kohtaan voi kartoittaa lukukauden aikana tai vaihtuessa erilaisilla rasti ruutuun -tehtävillä ja avoimilla kysymyksillä. Ylemmillä luokilla  motivaatioon liittyviä seikkoja voidaan pitää esillä myös pitämällä oppimispäiväkirjaa (peruskoulussa lähinnä äidinkielellä).

Tärkeintä on, että opettaja osoittaa myös lukeneensa oppilaiden mielipiteet ja että esille tulleista asioista keskustellaan yhdessä.

Teksti: Ursula Viita-Leskelä