Toisen kotimaisen kielen ja vieraiden kielten tavoitteet ja sisällöt vuosiluokilla 3–6 ja 7–9

Kielellisen päättelyn tukeminen

Oppilaalle opetetaan keskeiset kielitiedon käsitteet (esim. subjekti ja predikaatti)
Oppilas etsii säännönmukaisuuksia ja vastaavuuksia seuraavasti:

  • Havainnoi samankaltaisia tilanteita (esim. tervehtiminen) eri kielillä
  • Tutkii samaa tekstipätkää kahdella (tai useammalla) kielellä.
  • Tutkii tekstin eri tavoin korostettuja ilmauksia ja tekee niistä johtopäätöksiä.

Vuorovaikutustilanteiden harjoittelu eri viestintäkanavia hyödyntäen

Viestintäkanavien monipuolinen käyttö voi olla kasvokkain puhumista, puhelinkeskusteluja, perinteistä kirjeiden ja korttien vaihtamista tai tietoteknisten viestintävälineiden hyödyntämistä. Eri viestintäkanavia käyttäen voidaan harjoitella puhutun ja kirjoitetun kielen tuottamista ja ymmärtämistä, useimmiten vähintään kahta eri taitoa yhdistäen ja parhaassa tapauksessa aidossa vuorovaikutustilanteessa toisen osapuolen kanssa. Osapuoli voi olla puhekumppani, keskustelupalstan nimimerkki, sähköpostin vastaanottaja toisessa maassa, hahmo roolipelissä, puhesyntetisaattori, koevastauksen lukija... Kielenkäytössä otetaan huomioon viestinnän kulttuurinen sopivuus.

Teksti

Tekstin käsitettä käytetään laajassa merkityksessä, joka sisältää sekä puheen ja kirjoituksen tuottamisen että kuultavan puheen ja luettavan tekstin. Teksti voi olla sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa.

Erilaiset aiheet

Tekstien aiheet on määritelty hyvin väljästi, joten niiden puitteissa voidaan käsitellä lähes mitä vain. Aiheeksi voidaan valita yhdessä sopien vaikka autonkorjaus, kivikauden elämä, amatööriteatteri tai jokin ajankohtainen asia. Monipuoliset aiheet tarjoavat myös mahdollisuuden eriyttämiseen. Jotkut oppilaat voivat innostua erikoisista aiheista. Osa sanastosta ei aina ole keskeistä, mutta oppilaat saattavat kokea opiskelun autenttisemmaksi kuin käsiteltäessä hyvin tavanomaisia aiheita.

Kielenkäyttötarkoitukset

Kieltä käytetään erilaisiin tarkoituksiin. Tällaisia ovat:

  • asiatietojen antaminen ja kysyminen (toteaminen, myöntäminen, kieltäminen, jne.)
  • oman suhtautumisen ilmaiseminen (puolesta ja vastaan, mielipide, jne.)
  • tunteiden ja asenteiden ilmaiseminen ja kysyminen (ilo, suru, tyytyväisyys, tyytymättömyys, jne.)
  • asioiden hoitaminen (asiointi, tilaaminen, neuvojen antaminen ja pyytäminen, jne.)
  • sosiaalisten käytänteiden ja normien mukaan toimiminen (tervehtiminen, esittely, small talk, jne.)
  • viestinnän säätely (tarkennus, toistaminen, ymmärtämisvaikeuksien ilmaiseminen, jne.)

Monenlaiset tekstit

Tekstilajeja on useita, ja yksi teksti voi sisältää erilaisia tekstilajeja. Tekstit voidaan jakaa fiktiivisiin ja asiateksteihin. Asiateksti voi olla

  • kertova, kuvaava (matkakuvaus, päiväkirja)
  • ohjaava (kuulutus, esite, säätiedote, uutispätkä)
  • kantaa ottava (mielipidekirjoitus)
  • pohtiva (neuvottelu)

Fiktiivinen teksti voi olla esimerkiksi

  • kertomus
  • näytelmä
  • loru tai riimi
  • sanoitus
  • sarjakuva
  • elokuva
  • nonsense-teksti

Teksti voi olla sanallinen, kuvallinen, äänellinen, graafinen tai näiden yhdistelmä. Teksti voi olla video- tai audiotallenne, keskustelu tai kohtaus näytelmässä. Tekstit voivat sisältää kielellä leikkimistä.

Kompensaation keinot

Kompensaatiokeinoja ovat mm. asian ilmaiseminen toisin, kuvailu ja piirtäminen, lähikäsitteen tai yleisemmän käsitteen käyttö, kierto- ja täyteilmaisut, sanojen ja/tai fraasien toistaminen mietintäajan voittamiseksi, selvennyksen pyytäminen ja antaminen, kaikkien osattujen kielten hyödyntäminen, päättely jo opitun pohjalta, eleet ja ilmeet, kehon kieli, rento asenne, heittäytyminen tilanteeseen.

Lue myös artikkeli: Erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin sopivat viestinnän keinot

Ääntäminen

Foneettisen tarkekirjoituksen merkit

Foneettiset merkit kuvaavat sanojen ääntämisasua. Yksi merkki vastaa yhtä äännettä. Sanojen kirjoitusasu saattaa poiketa ääntämisasusta paljon, joten foneettisten merkkien hallinnasta on hyötyä ääntämisen oppimisessa. Foneettiset merkit hallitseva oppija voi opiskella (tulevaisuudessa) uusien sanojen ääntämistä itsenäisesti sanakirjojen avulla.

Hyvä ääntäminen, ääntämisen perussäännöt

Hyvää ääntämistä on helppo ymmärtää. Oman äidinkielen vaikutus saa kuitenkin kuulua puheessa. Ääntämisen osa-alueita ovat yksittäiset äänteet, sana- ja lausepaino, puherytmi ja intonaatio. Opetusta tulee antaa kaikilta osa-alueilta. Yksittäisistä äänteistä on syytä keskittyä niihin, jotka eivät ole oppilaan äidinkielestä tuttuja, ja niihin, jotka ovat puheen ymmärtämisen kannalta merkittäviä. Sana- ja lausepaino sekä intonaatio ovat tärkeitä osa-alueita sekä ymmärrettävyyden että puheen sujuvuuden kannalta. Erityisesti intonaatio viestii lisäksi mm. tunteita ja asenteita.

Intonaatio

Intonaatio tarkoittaa puheen sävelkulkua. Intonaatioon tutustuminen voidaan aloittaa tutkimalla omaa äänialaa (matala, korkea ja normaali äänenkorkeus). Intonaatiosta on tärkeää opettaa erityisesti nouseva kysymysintonaatio, jolla voidaan monessa kielessä muuttaa väitelause kysymykseksi. Tämän lisäksi tulee huomioida, kuinka intonaatio välittää esim. tunteita ja asenteita. Sävyluku (innostuneesti, tylsistyneesti jne.) on oiva tapa havainnollistaa intonaation merkitystä kommunikaatiossa. Intonaation tarkasteluun suositellaan intonaatiokäyrien piirtämistä ja havainnollistamista käden liikkeellä.

Puherytmi

Puherytmi muodostuu painollisten ja painottomien tavujen vaihtelusta puheessa. Sanojen painotus vaikuttaa suoraan puherytmiin. Rytmiä voidaan harjoitella mm. kävelemällä puheen tahdissa ja taputtamalla puheen rytmiä sekä lukemalla tuttua tekstiä äänitteen päälle.

Sana- ja lausepaino

Suomen kielessä sanan pääpaino on ensimmäisellä tavulla, mutta monissa muissa kielissä pääpainon paikka vaihtelee. Pääpainon paikka on hyvä opetella heti. Lausepainolla tarkoitetaan painoa, joka asetetaan yleensä lauseen tärkeimmälle sanalle korostamaan sen tärkeyttä. Paino toteutuu pidentämällä tavua tai sanaa sekä nostamalla äänenvoimakkuutta ja -korkeutta. Painoa voi harjoitella sekä kuuntelu- että tuottamistehtävien avulla, esim. merkitsemällä pääpainon paikka sanoihin tai lauseisiin. Sanojen epätavallinen painotus johtaa helposti ymmärtämisvaikeuksiin ja verottaa puheen yleistä sujuvuutta.

Lue myös artikkeli: Ääntämisen opettaminen

OPS2016-logo