Itsearviointi- ja toveriarviointimalleja

Itsearviointivalmiudet ovat sitä vaatimattomampia, mitä nuoremmista oppilaista on kyse. Tätä taitoa on harjoiteltava runsaasti. Alussa voi käyttää valmiita arviointilomakkeita, ja vaikka rasti ruutuun -menetelmä tuntuukin pinnalliselta, se on kuitenkin ensiaskel syvällisempiin arviointeihin. Myöhemmin oppilaille kehittyy hyvinkin selkeä käsitys osaamisestaan, varsinkin jos he ovat saaneet nähdä muiden oppilaiden tuotoksia ja verranneet omia töitään muiden tekemiin. Alkuvuosina opettaja joutuu jopa "arvioimaan arviointia" eli antamaan palautetta siitä, kuinka hyvin oppilas on onnistunut omien ja kavereittensa töiden arvioinnissa. Aina ei tarvitse antaa kirjallista palautetta töistä – riittää, kun oppilas saa kuulla arvion työstään.

Alla muutama kysymys oppilaan itsearvioinnin pohjaksi:

  • Miten suunnittelit työsi?
  • Kuinka paljon käytit ulkopuolista apua, kuten sanastoa, kaveria, opettajaa?
  • Oletko tyytyväinen suoritukseesi? Mitä hyviä puolia työssäsi on?
  • Miten olet edistynyt englannin, ruotsin, ranskan, saksan tai venäjän kirjoittamisessa viime vuoteen verrattuna?
  • Minkä kouluarvosanan antaisit itsellesi?
  • Mitä tekisit toisin, jos tekisit työn uudelleen?

Toveriarviointia voi auttaa seuraavanlaisilla kysymyksillä:

  • Mitä hyviä puolia arvioidussa työssä on?
  • Millainen on mielestäsi työn ulkoasu?
  • Onko arvioimasi työ kiinnostava ja helposti luettava?
  • Oliko aiheen käsittely selkeä ja johdonmukainen?
  • Oliko työn kieliasussa huomauttamista?
  • Miten työtä voisi parantaa?
Teksti: Virpi Sivonen-Sankala