Miten löytyy lähtötaso?

Kouluskaalan rivin valinta

  • Mille taso(i)lle suunniteltava jatkumo kohdentuu ko. kielessä?
  • Miten yhtenäisesti opiskelijat sijoittuvat tasoille?

Opetussuunnitelman tasokuvaukset on kirjoitettu nk. nivelkohtiin, joita ovat perusopetuksen luokkien 6 ja 9 päättövaihe ja lukiossa viimeisen vuosikurssin päättövaihe. Perusopetuksessa 6. ja 9. luokan lopussa hyvän osaamisen kuvaus vastaa arvosanatasoa 8. Muille arvosanatasoille ei ole kirjoitettu valmiita kuvauksia, mutta hyvän osaamisen kuvaukset antavat tukea ja kiinnekohtia myös muiden arvosanojen määrittämiseksi.

Nivelkohtia varten kirjatut kuvaukset ovat avuksi myös kolmea vuotta lyhyempien aikajaksojen suunnittelussa. Kouluskaala on laaja kokonaisuus, mutta yksittäinen opettaja tarvitsee kaikista kymmenestä portaasta yleensä vain 2–3 yhtä opetusryhmää ja yhtä tai jopa useampaakin opintovuotta kohden.

Miten tunnistaa oppilaan taitotaso?

Euroopan yhteisiin taitotasokuvauksiin ankkuroituvan arvioinnin etuna on, että seuraavan kouluasteen tai oppilaitoksen opettaja saa kohtuullisen luotettavan käsityksen uuden opetusryhmänsä oppilaiden kielitaidosta vertaamalla tulevien oppilaittensa arvosanoja edellisen nivelkohdan kuvauksiin. Yläluokkien opettaja voisi periaatteessa lukea kahdeksikon arvosanan saaneiden oppilaiden taidot lähes suoraan kuvauksista, mutta kannattaa muistaa, että aineen arvosana sisältää myös työskentelyä ja koulun yleisten kasvatustavoitteiden toteutumista kuvaavaa informaatiota ja tämä hämärtää numeroarvosanan osuvuutta puhtaan aineenhallinnan osoittajana.

Kielitaidon tason tunnistaminen arvosanasta muuttuu haasteellisemmaksi myös etäännyttäessä hyvän osaamisen tasosta alaspäin tai ylöspäin. Yksi todistusarvosana  ei sellaisenaan kerro, mistä kielitaidon puutteista kahdeksikkoa alemmat arvosanat ovat aiheutuneet tai mistä kriteerikuvausten ylityksistä kiitettävät ja erinomaiset arvosanat on ansaittu.

Erityisen selkeästi taitotasoajattelu avautuu oppilaan arvioidessa omaa kielitaitoaan. Itsearvioinnin apuna voidaan käyttää esimerkiksi kielisalkkutoimintaan kehitettyjä taitotasolausumia (osaan tehdä -lausumia), jotka pienten porrasaskelmien tavoin havainnollistavat kielitaidon kasvua. Näitä lausumia pohtimalla oppilas ymmärtää, mitä hänen kielitaitonsa käytännössä merkitsee, mitä hän sillä jo osaa tehdä ja mitä konkreettisesti pitää vielä opetella.

Taitotasolausumia on laadittu kaikille kielellisille toiminnoille, joten oppilaan on myös helppo todeta taitojensa mahdollinen epätasapaino ja ymmärtää, mihin hänen kannattaa panostaa. Itsearviointilausumia pohdittuaan oppilaiden on helppo ymmärtää myös kouluskaalan laajempia kuvauksia, jotka opettaja voi lyhyesti esittää yhteisinä tavoitteina. Oman kielitaidon tilan arviointi lyhyin yksinkertaisin lausekkein auttaa oppilaita myös ryhmänä oivaltamaan, mitä lähiviikkoina tai -kuukausina tehdään ja miksi eli hyväksymään alkavan opiskelujakson tavoitteet ja painotukset.

Alaluokkien ja alkavien kielten opetuksen suunnittelu

Alkavien kielten lähtötason määritys on yksinkertaista, jos alin kouluskaalan taso, A1.1, taso on todella saavuttamatta. Muissa A-kielissä kuin englannissa useimmiten näin onkin, mutta englannin osalta voi olla syytä tarkistaa, missä määrin alimman kuvaustason kriteerit jo täyttyvät aloittavassa opetusryhmässä. Tällöin ei aloiteta ”nollatasolta”, vaan voidaan erilaisin kehitysvaiheeseen sopivin tavoin diagnosoida, jos ja missä määrin aloittava ryhmä jo ”Ymmärtää erittäin rajallisen määrän tavallisimpia sanoja ja fraaseja arkisissa yhteyksissä”, ”Osaa vastata itseään koskeviin yksinkertaisiin kysymyksiin lyhyin lausein”, ”Tunnistaa vähäisen määrän tuttuja sanoja ja lyhyitä fraaseja ja osaa yhdistää niitä kuviin” tai ”Osaa kirjoittaa joitakin tuttuja sanoja ja fraaseja”. Käytännössä lähtötaso voi siis olla esimerkiksi suullisissa taidoissa A1.1 puolivälissä tai jopa lopussa, jolloin varsinainen opetus- ja opiskelupanostus suunnataan puuttuvien toimintoalueiden (vaikkapa luetun ymmärtämisen ja kirjoittamisen) tai vaillinaisesti hallittujen laatupiirteiden (pallukoin merkittyjen) koulimiseen.

Yläluokilla jatkuvat oppimäärät

A-kielissä pyritään alaluokkien aikana vastaanottamistaidoissa (kuullun ja luetun ymmärtämisessä) tasoille A1.3 – A2.1 ja tuottamistaidoissa (puhuminen ja kirjoittaminen) tasoille A1.2 – A1.3. Englannin kieleen sovelletaan korkeampia taitotasoja kuin muihin A-kieliin. Alaluokilla aloittavan kielenopettajan tulee siis opetuksellaan kattaa taitotasoasteikosta se osuus, joka jää A.1.1-tason ja edellä mainittujen tasojen väliin.

B-kielissä lähdetään useimmiten todella alusta ja tavoitteena ovat yhdeksännen luokan loppuun mennessä tavallisimmin taitotasot A1.3 –A2.1. hieman vaihdellen kielikohtaisen kurssitarjonnan sekä sen mukaan, onko kyseessä vastaanottava vai tuottava kielellinen toiminto. Meillä tyypillisimmät B-kielet ovat sellaisia, joilla ei ole itsestään selvää asemaa oppilaiden arjessa eikä joukkotiedotuksessa. Lisäksi niissä on rakenneseikkoja, joiden opiskelu ja aktivoituminen kielenkäytössä vaativat tietoista ja intensiivistä paneutumista sekä opettajalta että oppilaalta jo peruskielitaidon alkuvaiheen (A1-tason) saavuttamiseksi.

Teksti: Raili Hildén