Oppikirjatekstien käsittely

Monipuolinen teeman, tekstirakenteen ja sanaston ennakointi hyödyttää oppilasta ennen oppikirjatekstin käsittelyä. Teemaan voidaan virittäytyä keskustelun, videon, laulun tms. avulla. Oppilaille voi antaa tekstiin pohjautuvan juonirungon, jonka perusteella heidän tulee päätellä, mitä tekstissä pääpiirteissään tulee tapahtumaan ja selostaa tapahtumat omin sanoin. Opettaja voi itse kertoa omin sanoin tekstin juonen (mukana voi olla myös jokin virhe). Oppilaille voi myös antaa sanat perusmuodossa muutamasta juonen kannalta keskeisestä lauseesta ja heidän tehtävänään on koota sanat kokonaisiksi lauseiksi.

Opettaja voi esitellä uuden sanaston selittämällä, näyttelemällä ja kuvien avulla. Oppilaat voivat myös päätellä uusien sanojen merkityksen jonkin helpon tekstin tai muutaman lauseen avulla. Oppilaat voivat mainiosti elaboroida ja käyttää uutta sanastoa omissa puhetilanteissa jo ennen tekstiin siirtymistä. He voivat myös dramatisoida juonen etukäteen. Tällöin kenties vaikeakin tekstiaines ei häiritse uuden sanaston mieleenpainamista ja tekstin hahmottamista kokonaisuutena.

Oppikirjan tekstiä on tarkoituksenmukaista kuunnella useita kertoja sekä ilman kirjaa että tekstiä seuraten. On tärkeää, että oppilas saa muodostettua kokonaiskuvan ensin pelkästään kuulemansa perusteella. Toisaalta on myös hyvä antaa oppilaille mahdollisuus kiinnittää huomiota siihen, miten sanat äännetään (esimerkiksi tietyt sanat sidotaan yhteen ja redusoidaan puheessa) samalla kun he seuraavat tekstiä kirjasta. Luettaessa tekstiä ääneen on muistettava eläytyä. Näin tekstin merkitysrakenne hahmottuu paremmin ja kieliaineksen mieleenpainaminen tehostuu.

Tekstin käsittely lähtee sisällöstä, ei muodoista. Monipuolinen suullistaminen on ensiarvoista. Oppilaat vastaavat sisältökysymyksiin tai laativat niitä itse tai selostavat tekstin pääpiirteissään juonirungon avulla jne.

Sanastoharjoittelun lähtökohtana on soveltaminen. Oppilaan on nähtävä itsensä käyttämässä sanoja itse luomassaan kielenkäyttötilanteessa, joka perustuu hänen omiin kommunikaatiotarpeisiinsa. (Sellaisia oppikirjan tehtäviä, jotka eivät harjoita opittavan aineksen soveltamista, voi hyvin säästää myös myöhempään kertausjaksoon.) Oppilaat hakevat tekstistä esimerkiksi 10–15 mahdollisimman pitkää sanaa, jotka he itse kokevat hyödyllisiksi tai mielenkiintoisiksi ja käyttävät niitä omissa lauseissa tai tilanteissa. Oppilaat voivat myös tehdä keskusteluharjoituksen, jossa he miettivät, miten olisivat itse toimineet tekstin tilanteessa. He voivat laatia tekstille mielipidevastineen, jatkon, taustatapahtumia, kokonaan uuden näkökulman jne. Opettaja voi halutessaan antaa luettelon kappaleen sanoista, joita tehtävässä täytyy käyttää.

Teksti: Kari Moilanen