Viestinnällinen suullinen harjoittelu

Perusasteen opetussuunnitelman perusteissa toinen kotimainen kieli ja vieras kieli on määritelty laajasti taito- ja kulttuuriaineeksi. Opetussuunnitelmassa korostetaan viestinnällistä suullista kielitaitoa ja monipuolista viestinnällistä harjoittelua. Viestintästrategiat on nostettu keskeiseksi sisältöalueeksi tilanteiden, aihepiirien ja rakenteiden rinnalle. Tässä artikkelissa tarkastellaan lyhyesti, mitä viestinnällinen suullinen kielitaito ja viestintästrategiat tarkoittavat ja mitä pedagogisia seurauksia niillä on viestinnälliseen suulliseen harjoitteluun.

Vieraan kielen viestinnällinen suullinen kielitaito on erittäin laaja ja kompleksinen kokonaisuus. On selvää, että kouluopetuksessa voidaan saavuttaa vain osatavoitteita, osittainen kielitaito. Suurin osa oppilaista tarvitsee kuitenkin elämässään todennäköisimmin vierasta kieltä erilaisiin suullisiin viestintätilanteisiin, usein keskusteluun. Tähän haasteeseen voidaan vastata harjoittelemalla oppitunneilla vierasta kieltä systemaattisesti ja pitkäjänteisesti käyttäen viestinnällisiä suullisia tehtäviä, jotka vaativat oppilaan omaa tuotosta ja kieliaineksen sovellusta. Vieraan kielen viestinnällinen suullinen harjoittelu tukee vieraan kielen kokonaisvaltaista oppimista ja siihen käytetty aika ei täten ole pois mistään muusta. Se, että oppilas uskaltaa ja haluaa puhua ja osallistuu keskusteluun, on osoitus vieraan kielen osaamisesta.

Lähdekirjallisuutta

  • Eurooppalainen viitekehys. Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. Huttunen, I. & Jaakkola, H. (käänt.) 2003. Helsinki: WSOY.
  • Harjanne, P. 2004. Yksi polku opettajasta tutkivaksi opettajaksi - intressinä vieraan kielen viestinnällinen suullinen harjoittelu. Teoksessa Loima, J. (toim.) Theoria et praxis (pdf). Helsinki: Viikin normaalikoulun julkaisuja 1, 49-68.
  • Kristiansen, I. 1998. Tehokkaita oppimisstrategioita. Esimerkkinä kielet. Helsinki: Opetushallitus. WSOY.
  • Tiittula, L. 1993. Suullinen kielitaito: Puhutun kielen ja suullisen viestinnän ominaispiirteitä. Teoksessa S. Takala (toim.) Suullinen kielitaito ja sen arviointi. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B. Teoriaa ja käytäntöä 77,  63-76.
Teksti: Pirjo Harjanne