Puheviestinnän piirteitä

Suullinen harjoittelu tarkoittaa puheen harjoittelua. On todennäköistä, että useimmat oppilaat joutuvat käyttämään vierasta kieltä juuri keskustelutilanteissa. Oppilas tarvitsee tietoa puhutun kielen tyypillisistä piirteistä ja viestintästrategioista sekä tilaisuutta niiden ohjattuun harjoitteluun.

Tyypillisiä puheen piirteitä ovat esimerkiksi

  • ilmeet, eleet ja katsekontakti (ekstralingvistiset keinot)
  • yksinkertainen lauserakenne, lyhyet ja keskeneräiset lauseet
    – jotka ovat kuitenkin usein toimivia puhetilanteessa
  • usein toistuvat, epätäsmälliset sanat ja fraasit (en grej, bra, och så vidare / juttu, hyvä, ja niin edelleen)
  • rutiini-ilmaukset, automatisoituneet fraasit (Kan jag få...?  / Saisinko...? ), keskustelufraasit (Kul att träffas! Ha det så bra! / Kiva tavata! Kaikkea hyvää sinulle!)
    – jotka mahdollistavat keskusteluun osallistumisen vähäiselläkin kielitaidolla ja tuovat sujuvuutta puheeseen
  • tauot, toistot, epäröinnit, korjaukset, uudelleenaloitukset ja täyteilmaukset.

Kun harjoitellaan puheviestintää, on otettava huomioon, että puheella on omat norminsa. Puhuttu kieli eroaa merkittävästi monella tavalla kirjoitetusta kielestä. Niinpä tavoitteena on, että suullisessa harjoittelussa käytettävä kieli ei ole kirjoitettua kieltä, jota puhutaan. On tärkeää, että tämä huomioidaan oppilaiden suullisessa harjoittelussa. Puhetta ei voida arvioida kirjoitetun kielen mittapuiden mukaan.

Teksti: Pirjo Harjanne