Aihekokonaisuudet kotitalousopetuksen haasteena

Kotitalouden monitieteinen tausta ja integratiivinen luonne luo hyviä edellytyksiä oppiaineiden väliselle yhteistyölle ja  aihekokonaisuuksien toteuttamiselle. Kotitalousopetuksen tavoitteet ja sisällöt sivuavat monella tavalla useimpia aihekokonaisuuksia. Myös aihekokonaisuuksien suositeltavissa toteutustavoissa on paljon yhteistä. Aihekokonaisuuksien toteutuksen perustana korostetaan oppilaslähtöisyyttä ja kasvatuksellisten päämäärien tärkeyttä. Lisäksi toteutuksessa painotetaan kokonaisuuksien rakentamista ja ilmiöiden tarkastelua eri tiedonalojen näkökulmista. Tämä on myös kotitalousopetuksen lähtökohta ja samalla se tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia integroida erilaista tieto- ja taitoperustaa sekä soveltaa sitä oppilaiden oman arkielämän kannalta keskeisiin sisältöihin. Sekä kotitalouden että aihekokonaisuuksien tavoitteena voidaan pitää yksilön persoonallisuuden eri osa-alueiden tasapainoista kehittämistä, jolloin huomio kiinnittyy sekä sosiaalisiin, fyysisiin ja kognitiivisiin että emotionaalisiin, eettisiin ja hengellisiin piirteisiin.

Seuraavassa sivutaan kaikkia seitsemää aihekokonaisuutta kotitalousopetuksen näkökulmasta, mutta painotetaan ja ryhmittellään niitä kotitalousopetukselle luontaisten sovellusten mukaisesti hyödyntäen edellä esitettyä kolmiojäsennystä. Tärkeää on huomata, että mikään aihekokonaisuus ei ole täysin toisistaan riippumaton.

Ihmisenä kasvaminen

Kotitalous antaa vahvaa tukea ihmisenä kasvamisen aihekokonaisuudelle. Kotitalousopetuksessa keskeistä on yksilön omien lähtökohtien huomioon ottaminen ja kokonaisvaltaisen kasvun tukeminen. Opetus nojautuu käytännön toimintaan, jossa oppilaiden omaehtoisella tekemisellä on keskeinen merkitys. Kotitalousopetuksessa tytöt ja pojat toimivat yhdessä. Lisäksi tasa-arvoon ja perheen ajankäyttöön liittyvät kysymykset ovat erillisinä asiakohtina Perhe ja yhdessä elämisen sisältöalueella.

Kotitalouden opetustilanteissa toimitaan ryhmissä, joiden työn tulos muodostaa kokonaisuuden, esimerkiksi valmistetaan aterioita, joihin jokainen yksilö ja pikkuryhmä tuo panoksensa. Yhteisöllisyys ja yhteisvastuullisuus toteutuvat monin tavoin opetuksen aikana. Konkreettisia esimerkkejä ovat  myös kotitalousopetukseen sisältyvät perinne- ja muut juhlat, joissa edellytetään erilaisten tilanteiden ja kokonaisuuksien hallintaa ja joissa yhdessä tekeminen yhdistyy vahvasti sosiaaliseen kanssakäymiseen, muiden huomioon ottamiseen ja hyviin tapoihin.

Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys

Kotitalouden toiminta on jatkuvaa vuorovaikutusta yhteiskunnan eri tahojen ja elinkeinoelämän kanssa. Kotitalouden toiminnassa ja myös kotitalousoppitunneilla on paljon yrittäjämäistä toimintaa, jossa vahvasti painottuu sisäinen yrittäjyys, vastuun ottaminen omasta itsestä ja oman tekemisensä seurauksista. Erilaisten työkokonaisuuksien ja hankkeiden suunnittelu sisältää myös monia ulkoisen yrittäjyyden piirteitä. Yhteydet oppimateriaalien tai paikallisten asiantuntijavierailujen kautta mm. kotitaloutta lähellä oleviin järjestöihin ja tiedontuottajatahoihin luovat luontevan perustan myöhemmälle osallistumiselle ja kansalaisvaikuttamiselle.

Kuluttaja ja muuttuva yhteiskunta -sisältöalue kattaa oman rahatalouden suunnittelua, tuotteiden ja palvelujen hankintaa sekä kuluttajan vastuun ja vaikutusmahdollisuuksien tarkastelua. Kuluttajuuden mieltäminen perinteistä tavaroiden ja palvelujen ostajan roolia laajemmin kuluttajakansalaisuutena on tällä hetkellä saamassa vahvaa jalansijaa EU-tasolla kuluttajakasvatuksen opettamisessa ja opettajankoulutuksessa. Tällöin korostetaan nimenomaan kotitalousopetuksen keskeisiä tavoitteita, omaehtoista toimintaa, laaja-alaista vastuuta ja monipuolista yhteistyötä. Näitä lähtökohtia valotetaan myös virikemateriaaliin erikseen kirjatun kuluttajakasvatuksen yhteydessä. (Ks. Kuluttajakasvatus)

Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta

Kotitalousopetuksen ja koko kotitalousalan vahvana tavoitteena on yksilön, yhteisöjen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin edistäminen. Toiminta perustuu näkemykseen historiallisen tiedon olemassaolosta, mutta sen toteutus nojaa vahvasti nykyhetkeen ja tähtää tulevaisuuteen. Kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää vahvaa arvokeskustelua ja monipuolista näkemystä yhteiskunnan tilasta ja vaihtoehtoisista kehityssuunnista.

Kotitalousopetus avaa monipuolisen kentän kestävän kehityksen periaatteiden oppimiselle. Kotitalouden teoriaperustan mukaisesti oppiaineessa yhdistyvät luonnon ympäristöön, ihmisen rakentamaan kulttuuriseen ympäristöön ja sosiaaliseen ympäristöön liittyvät tekijät. Tämä takaa mahdollisuuden kokonaisvaltaisille sovelluksille ja asiayhteyksien ymmärtämiselle. Kestävän kehityksen tavoitteita voidaan soveltaa nuorten arkielämän, omien valintojen ja kulutuksen viitekehyksessä. Kyse on konkreettisesta tekemisestä, jossa yhdistyvät ympäristöön liittyvät tiedot, taidot, tunteet, asenteet ja toiminta.

Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys

Kotitaloudella on vahva kulttuurikytkentä. Tarkastelun kohteena ovat sekä suomalaisen arkikulttuurin ja juhlaperinteen peruskysymykset että kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden vaatimukset. Erilaiset perheet ja oppilasaineksen kansainvälistyminen tuovat monikulttuurisuuden eläväksi osaksi kotitalousopetusta. Ruokaan, asumiseen ja tekstiilien hoitoon, perheenjäsenten väliseen työnjakoon sekä tasa-arvoon tähtäävät tavoitteet on helppo kytkeä oppilaiden omaan kulttuuritaustaan. Opetus tarjoaa konkreettisia mahdollisuuksia tutustua kulttuuritaustaltaan erilaisten oppilaiden arkeen, mikä avaa ovia erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen. (Ks. myös Kotitalousopetus kulttuurikasvatuksen välineenä.)

Ihminen ja teknologia

Ihminen ja teknologia -aihealueella on koko ihmiskunnan historian kattava aikajänne. Kuitenkin viimeisen sadan vuoden aikainen tekniikan ja luonnontieteiden kehitys on tehnyt tämän aiheen erityisen monimuotoiseksi ja yhä vaikeammin haltuunotettavaksi. Myös kotien ja arkielämän teknistyminen ja tarve lisätä yksilöiden valmiuksia kohdata teknistyvää elinympäristöä lisääntyvät jatkuvasti. Kotitalousopetuksessa teknistyvä elinympäristö on sekä kodin koneiden ja välineiden käyttöä, tiedon hankintaa ja verkottumista (Internet) että kaupallisten ja yhteiskunnallisten palvelujen käyttöä ja osallisuutta kansalaistoiminnassa. Myös kulutuksessa tekniikalla on yhä merkittävämpi rooli, ja sen vaikutukset kytkeytyvät kaikille arkielämän alueille.

Viestintä ja mediataito

Viestinnän ja median käyttö on entistä vahvemmin esillä myös jokapäiväisten tuotteiden mainonnassa ja markkinoinnissa, joten median käyttötaitojen harjaannuttamiselle tarjoutuu kotitalousopetuksessa luontevia mahdollisuuksia. Lisäksi media moninkertaistaa mahdollisuuksia tuoda opetustilanteisiin mm. dokumenttiaineistoa vieraista kulttuureista ja ympäristöistä. Tekniikka tunkeutuu enenevässä määrin uusien kommunikointivälineiden muodossa myös sosiaalisten suhteiden hoitoon ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Kännykästä on tullut monen kouluikäisen jokapäiväinen viestintäväline.

Turvallisuus ja liikenne

Tämän aihekokonaisuuden osalta kotitalousopetuksen erityisalue on kodin ja lähiympäristön turvallisuus. Huomattavan suuri osa yksilöön kohdistuvista tapaturmista sattuu omassa kotiympäristössä, joten huomion kiinnittäminen mm. työvälineiden ja koneiden käyttöön tai asunnon sisustuksen yksityiskohtiin on perusteltua. Myös turvallisuustarkastelun laajentaminen psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden alueelle on kotitalousopetuksessa konkreettisesti mukana.

Kotitalousopetuksen erityistehtävä teknistyvän elinympäristön osalta on edistää ihmis- ja käyttäjälähtöistä tuote- ja ympäristöajattelua. Yksilön tarpeiden ja erilaisten vaihtoehtojen kriittinen pohdinta nousee tärkeään asemaan. Kuluttajan laatutietoisuus, tuotteiden terveysvaikutukset, niiden käytettävyys ja turvallisuus sekä asuin- ja elinympäristöjen toimivuus ja viihtyisyys ovat konkreettisia kotitalousopetuksen sisältöjä.

Teksti: Kaija Turkki | Kuva: Elvi Turtiainen