Kulttuuri-identiteettiä etsimässä kotitaloustunnilta

Yksilön identiteetti ei enää määräydy pelkästään etnisen taustan perusteella. Lanik (2001) puhuu elämänvaihe-keskeisistä kulttuureista. Kulttuurinen identiteetti ei enää ole läpi elämän säilyvä leima, vaan enneminkin tulos yksilön valinnoista. Lanikin (2001) mukaan koulujen tehtävä ei olekaan enää pelkästään edistää suvaitsevaisuutta eri kulttuureja kohtaan, vaan enneminkin auttaa nuoria löytämään oma kulttuurillinen identiteettinsä. Kotitaloustunnilla oman kulttuuri-identiteetin etsimiseen ja löytämiseen on upeat mahdollisuudet. Tutkimusmatka omaan (tai toisen!) kulttuuri-identiteettiin kun on hyvin konkreettista aloittaa tutustumisella ruokakulttuuriin.

Lanik  (2001) varoittaa saksalaisessa koulussa tapaamastaan tilanteesta, jossa opettaja sanoi:” Luokassani ei ole saksalaisia, turkkilaisia, tai vietnamilaisia – on vain oppilaita”. Näin opettaja yritti välttää kaikki kulttuurilliset konfliktit, mutta joutui samalla kulttuurilliseen tyhjiöön. Hyvin erilaisten kulttuuritaustojen hahmottaminen on opettajalle erittäin työlästä, mutta samalla myös palkitsevaa ja monikulttuurisessa luokassa välttämätöntä.

Kotitalousopettaja tukena kulttuurien sekamelskassa

Kotitalousopettaja on useasti ensimmäisenä vastaanottamassa maahanmuuttajanuorta kouluun. Kotitaloudessahan kun pärjää puhumattakin, ajatellaan virheellisesti. Opettajan oma kulttuurinen sensitiivisyys tai monikulttuurinen tausta toki auttaa eri kulttuureista tulevien nuorten kanssa toimimisessa. Mutta opettajan taustaakin tärkeämpi, on vilpitön halu tutustua uuteen oppilaaseen. Maahanmuuttajanuori on usein rankassa kotoutumisprosessissa. Koti- ja koulukulttuuri voivat olla hyvinkin ristiriitaisia vaatimuksiltaan. Yksikin ihminen voi auttaa ja pienikin teko voi saada aikaan suuren vyöryn (Expositio & al, 2003). Yhden ihmisen – etenkin kotitalousopettajan tuki – voi auttaa kotoutumista uskomattoman paljon.

Teksti: Hille Janhonen-Abruquah