Monokulttuurisessa yhteisössä on helppo olla suvaitsevainen

Suomalaisessa koulussa, suomalaisten oppilaiden ja opettajien ympäröimänä on helppo olla suvaitsevainen. Todellinen suvaitsevaisuus punnitaan siinä tilanteessa, kun luokka on kulttuurillisesti hyvin heterogeeninen.

Perustiedot kulttuurien tuntemuksesta ovat toki tarpeen, mutta yksikään nuori ei ole toisensa kaltainen – ei suomalainen, ei somali –, vaan jokainen heistä on yksilö. Lanik (2001) on havainnut, että oppilaat haluavat tulla kohdelluiksi yksilöinä, eivätkä etnografisen näyttelyn (tai museon!) taideaarteina. Kulttuuri on muutakin kuin kansanperinne. Onhan suomalaisuuskin paljon muuta kuin perinneruoat.

Fullinwider (2001) kritisoi kulttuuri-termiä. Lapsen asenteita, kokemuksia, odotuksia ei voi yksinkertaisesti laatikoida termin ”kulttuuri” alle ja nähdä pelkästään vahvuuksina (tai heikkouksina!). Kulttuuri on osa oppilasta, mutta kaikkea käytöstä ei myöskään pidä selittää kulttuurisesti.

Teksti: Hille Janhonen-Abruquah