Esimerkki 2: Yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot

Tavoitekuvaus: Hyvien tapojen ja ja tasa-arvoisen vastuullisuuden harjoittelu

Opetussuunnitelman mukaan valittujen työtapojen pitäisi edistää sosiaalista joustavuutta, kykyä toimia rakentavassa yhteistyössä sekä vastuun kantamista toisista. Kotitalouden opetussuunnitelmasta löytyy selkeitä yhteyksiä tähän periaatteeseen erityisesti Perhe ja yhdessä eläminen -sisältöalueelta: ”Opetuksessa perehdytään ihmisen hyvinvoinnin ja hyvän elämän kannalta tärkeisiin kysymyksiin, jotka käsittelevät nuorta itseään, kotia ja perhettä sekä niiden yhteyksiä muuttuvaan yhteiskuntaan. Tavoitteena on hyvien tapojen noudattaminen ja tasa-arvoisen työnjaon toteutuminen käytännön toiminnassa.”

Työtapakuvaus: Toimintakokemukset  ja projektit

Käytännöllinen työskentely pareittain tai pienryhmässä ovat luontevia harjoittelutilaisuuksia toisen huomioon ottamisen, tasa-arvoisen työnjaon ja hyvien tapojen harjoitteluun. Yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen huomioon ottaminen arvioinnissa tasaveroisesti käytännön työtaitojen ja tiedonhankintataitojen kanssa on tarpeen selvittää oppilaille ja heidän vanhemmilleen jo opiskelun alkaessa, silloin kun hyvän osaamisen kriteereitä esitellään. Kotitalousopetuksessa tasa-arvoista työjakoa ja vastuullisuutta voidaan harjoitella todellisissa toimintatilanteissa, jotka muistuttavat kodin arkielämää. Kotitalouden opetustilanteissa yhteistyöhön ja vastuuseen liittyviä ongelmatilanteita joudutaan ratkaisemaan jokaisella opetuskerralla riippumatta siitä, onko opettaja sellaisia oppimistilanteita etukäteen suunnitellut. Esimerkiksi silloin, kun joku oppilaista on poissa koulusta tai jonkun oppilaan erityistarpeet täytyy ottaa huomioon, joudutaan neuvottelemaan työnjaosta ja vuorojen vaihtamisesta. Arvopohdintaa herättää myös se, pitääkö nopeiden auttaa aina hitaimpia ja millainen velvollisuus taitavilla on osaamattomien neuvomiseen.

Yhteistyötaitojen ja vastuullisuuden harjoittelua voi vahvistaa käytännön toiminnassa leikkimielisten toimintakokemusmenetelmien avulla. Erityisesti silloin, kun ryhmän jäsenet eivät ole ennestään tuttuja  toisilleen,  kannattaa varata aikaa ns. ryhmäyttämiseen. Yhteistyö liikunnanopettajan kanssa lisää luontevasti mahdollisuuksia näiden taitojen harjoitteluun.

Aihekokonaisuuksien huomioon ottaminen toteutuu usein projektityöskentelynä. Projektityöskentely on luonteva mahdollisuus lisätä kotitalousopetuksen vuorovaikutusta toisaalta muiden oppiaineiden kanssa ja toisaalta ympäröivään yhteiskuntaan. Projektit opettavat pitkäjänteisyyttä ja yllättävien tilanteiden  kohtaamista arkielämän kontekstissa. Projektityöskentelyn alkaessa oppilaat osallistuvat itse tavoitteiden asettamiseen ja toiminnan suunnitteluun. Parhaimmillaan projektiin kuuluu koko oppimisprosessi; sen   avulla opitaan sitoutumista asetettuihin tavoitteisiin ja projektin päättyessä arvioidaan tavoitteiden toteutumista.

Työtapakuvaus: Tarinat ja roolileikit

Tarinat ja anekdootit ovat tunnettuja suullisen kansanperinteen välittämisessä. Tarinoihin voidaan yhdistää asiatietoja, arkielämän toimintatilanteita ja vahvoja tunnereaktioita. Opetustilanteissa tarinan avulla voidaan kaventaa toisaalta koulun ja arkielämän ja toisaalta teorian ja käytännön välistä kuilua. Varsinkin eettisten periaatteiden ja moraalisten toimintakäytäntöjen sisäistämisessä tarinat ovat ylivertaisia. Joitakin tarinoita on valmiina kotitalouden oppikirjoissa ja opettajan käsikirjoissa. Opettaja löytää tarinoiksi sopivia tapauskuvauksia kouluelämää havainnoidessaan tai kirjallisuutta lukiessaan. Oppilaat itse voisivat keksiä parhaat ja opettavaisimmat tarinat. Tarinoiden tuottamisessa tarjoutuu luonteva yhteistyömahdollisuus äidinkielen opettajan kanssa. Jos tarinat kirjoitetaan äidinkielen tunnilla draamamuotoon, ne voitaisiin esittää ja arvioida kotitaloustunneilla. Tarinoiden esittäminen toimii roolileikin tavoin. Tarinan sisällöstä riippuen roolileikin tavoitteena voi olla kielteisten ennakkoasenteiden muuttaminen, vastuun ottamiseen ohjaaminen tai ongelmanratkaisun erilaisten vaihtoehtojen esittäminen. (Sahlberg, 1989, 75–80.) Videoituna tarinoiden esitystilanteista saataisiin vähitellen sopivaa opetusmateriaalia arjen ongelmanratkaisun harjoitteluun.

Teksti: Liisa Haverinen ja Pirjo Äänismaa