Arviointi

Kuvataiteen opetuksessa arvioinnin tehtävänä on toisaalta antaa oppilaalle palautetta omasta työskentelystään ja toisaalta arvioida oppilaan valmiuksia jatko-opintojen kannalta.

Kuvataideopetuksessa arviointi ei ole samaa kuin arvostelu: kuvataiteellisessa toiminnassa arvioinnin tulee lähteä oppilaan omista, yksilöllisistä tarpeista kuvan tekemisessä ja ymmärtämisessä. Arvioinnin on näin ajatellen aina oltava kannustavaa ja pyrittävä ymmärtämään oppilaiden erilaista ilmaisua. Kuvataideopetuksen arvioinnin kohteena on se, mitä oppilaassa, hänen ja ajattelussaan ja toiminnassaan tapahtuu. Valmiit kuvalliset tuotokset ovat osaltaan arvioinnin kohteena, mutta eivät pelkästään. Oppilaan paneutuminen tehtäviin, kiinnostus ja valmius jakaa ajatuksiaan taiteesta muiden kanssa ovat yhtä lailla arvioinnin kohteina.

Kuvataiteen arvosanat

Arvioinnin tehtävänä on myös taata kuvataideopetuksessa tasa-arvoisuutta riippumatta siitä, missä oppilas kouluaan käy. Siksi neljännen luokan lopussa hyvän osaamisen kriteerit ja päättöarvioinnin kriteerit ovat valtakunnallisesti yhtenäiset. Paikallisessa ja koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa voidaan kuitenkin määritellä tarkemmin arvioinnin kohteita, ja silloin arviointia voidaan tarkentaa luokka-asteittain.

Kun kuvataiteen kaikille yhteinen opetus loppuu useimmissa kouluissa jo 7. tai 8. luokalla, peilataan oppilaan osaamista jo silloin päättöarvioinnin kriteereihin. Samoihin kriteereihin verrataan myös oppilaan saavutuksia yläluokkien kuvataiteen valinnaiskursseilla. Näin kuvataiteen valinnaiskurssien arvosanajakautuma tavallisesti onkin huomattavasti korkeampi kuin 7. luokan arvosanat, onhan oppilas opiskellut ainetta huomattavasti pidempään. Koska taide- ja taitoaineiden päättöarvosanat vaikuttavat painotetusti jatko-opintoihin pääsyyn ammattioppilaitoksiin, onkin huolehdittava oppilaiden mahdollisuuksista opiskella valinnaiskursseilla kuvataidetta ylimmillä luokilla.

Arviointi opetuksen palautteena

Oppilaiden töiden arviointi antaa myös opettajalle palautetta hänen työstään. Jos oppilaiden työt ovat samankaltaisia, ei työskentelyssä ole ollut tilaa taiteelliselle luovuudelle. Jos työt ovat huolimattomasti sutaistuja, on ollut liian kiireinen aikataulu, työskentelyä ei ole riittävästi yhdessä pohjustettu tai työskentelyn aihe ei ole kiinnostanut oppilaita niin paljoa, että he olisivat paneutuneet työskentelyyn. Silloin opettajan on oltava herkkänä kuuntelemaan, mitä oppilaiden elämänpiiriin kuuluu, mitkä asiat elämässä ovat heille tärkeitä ja kuvaamisen arvoisia. Työn tulokset muodostuvat hyviksi, kun on opetettu tekniikkaa, näytetty ja keskusteltu taidekuvista, harjoiteltu, hahmoteltu ja viimein rakennettu omaksi työksi.

Teksti: Sirkka Laitinen