Porfolioarviointi: työkirja, kansio, vihko tai taitelijakirja

   

Kuvataideopetuksessa käytetään työskentelyn ja arvioinnin välineenä prosessiportfoliota. Koska kuvataiteessa on tärkeää arvioida oppilaan työskentelyprosessia, on tarpeen tehdä tämä prosessi näkyväksi. Omien ideointien, luonnosten, muistiinpanojen, kokeilujen ja epäonnistumisten tallentaminen on tärkeää, jotta prosessia pystyy tarkastelemaan. Oppilaan kannalta on myös tarpeen nähdä oma oppimisensa ja edistymisensä. Siinä työvaiheiden tallentaminen ja tarkasteleminen ovat välttämättömiä. Oppilas oppii näin tunnistamaan oman työnsä vaiheita ja sitä, että taiteelliset työt valmistuvat pitkän ajattelu-, harjoittelu- ja kokeiluprosessin kautta. Prosessiportfoliossa voi olla myös tallennettuna kuvia oppilaan valmiista töistä, mutta mikään näytekansio se ei ole.

Oppilaiden portfoliot toimivat myös opettajalle opetuksen jatkuvuuden kannalta tarpeellisina työvälineinä.  Tavoitetasojen hierarkkisuus toteutuu näin paremmin. Kun kuvataiteessa kaikilla luokka-asteilla käsitellään jokaista neljää kuvataiteen sisältöaluetta, opettajan on tarpeellista pysyä tietoisena siitä, mitä oppilaat jo ovat oppineet ja ymmärtäneet aiemmilla luokilla. Luokka-asteelta toiselle siirryttäessä ja opettajien vaihtuessa oppilas tuo mukanaan kansionsa, työvihkonsa, taiteilijakirjansa tai CD-ROMin, jossa on tallennettuna edellisten vuosiluokkien työskentelyn tarkastelua ja arviointia. Myös hyvän osaamisen arvioinnin ja päättöarvioinnin oikeudenmukaisuuden kannalta on tarpeen, että opettajalla on arvioidessaan tietoa aikaisempien vaiheiden työskentelystä.

On syytä miettiä, mitä osia työkirjasta tehdään oppituntien aikana ja mitä tehdään kotiläksyinä. Oppimisen kannalta on hyvä palata tunnilla käsiteltyihin asioihin kotona. Tuolloin oppilas kertaa käytettyjä käsitteitä ja työtapoja. Portfoliossa on hyvä olla kullakin luokka-asteella tai yksittäisellä kurssilla nimiösivu, jossa oppilas määrittelee omia tavoitteitaan kyseiselle kurssille tai jaksolle. Työkirjaan voidaan koota myös eri työvaiheisiin, tekniikoihin, taiteilijoihin ja taidesuuntiin liittyvää aineistoa.

Portfolio on oman arvioinnin väline

Kuvataiteen portfolio ei voi olla pelkkä muistiinpanojen kokoelma: siinä tulee näkyä oppilaan omat prosessit kuvan tekemisessä ja tarkastelussa.  Oppilas voi arvioida omia kuvallisia töitään, kun hän oppii ensin yhdessä, mitä asioita kuvassa voidaan tarkastella. Näin oppilaan omien töiden tarkastelu kehittää vuorovaikutuksessa myös hänen valmiuksiaan tarkastella, arvioida ja tulkita taidetta, visuaalista ympäristöään ja kuvia.

Oppilaat kokevat usein omien kuviensa arvioinnin vaikeaksi, ja he saattavat varsin yksisanaisesti moittia tai kehua kuviaan. Kuvan arviointia oppii hyvin pariarvioinnin kautta: kukin oppilas arvioi toisen oppilaan työn ennen kuin arvioi omansa. Useasti opettajan laatimat kysymykset auttavat oppilasta arvioimaan työtään. Kysymysten tarkkuus ja sisältö muuttuvat kehittymisen myötä, mutta aina olisi kuitenkin lähdettävä kuvan tekijän omista intentioista, tarkoituksista, joita hän on kuvallaan hakenut.

Kysymykset voivat olla esimerkiksi tämäntapaisia:

  • Kerro, mitä kuvassa on.
  • Mitä olet pyrkinyt kuvallasi kertomaan ja ilmaisemaan?
  • Mistä sait ideoita kuvaasi?
  • Mitä työvaiheita, materiaaleja ja välineitä käytit?
  • Mikä oli työskentelyssä vaikeaa, mikä helppoa?
  • Mikä kuvassasi on onnistunutta, mikä epäonnistunutta?
  • Oletko nähnyt samantapaisia kuvia (taideteoksia, mediakuvia tms.) jossain aiemmin? Missä?
  • Mitä asioita opit, kun teit työsi?

Kaikki arviointi ei ole sanallista. Kuvia ja työskentelyä voidaan tallentaa ja arvioida myös, vaikka oppilaan kirjallinen ilmaisu ei vielä antaisi mahdollisuuksia kirjoittamalla analysoida niitä. Kun kerätään näytteitä työvaiheista, kokeiluista ja työskentelyn pohjana olleista kuvista sekä kuvataan työskentelyvaiheita piirtäen, saavat oppilaat paljon kokemusta prosessin näkyväksi tekemisestä.