Elokuvaa analysoimassa

Lapset ja nuoret näkevät elokuvia ja televisio-ohjelmia niin paljon, ettei katselun määrän lisääminen ole koulun kuvataideopetuksen tehtävä. Laatuelokuvien tarjoamisen vastuu sen sijaan koululla on – harvoin ja hyvää. Opettajan tulee nähdä elokuva aina etukäteen, jotta hän voi tietää, miten sitä voidaan lähestyä ja miten sitä voidaan parhaiten hyödyntää opetuksessa. Alaluokkalaisten elokuvien ei tule olla liian pitkiä, koska on tarkoitus, että elokuvat katsellaan rauhassa koko ajan keskittyen. Lopputekstit rauhoitutaan katsomaan, ja opitaan, millaisia ihmisiä ja ammattien harjoittajia elokuvan tekemisessä tarvitaan. Elokuvaan keskittyminen on koulun elokuvaopetuksen tärkeä edellytys. Hyvä pimennys ja rauhalliset olosuhteet koulussa tai parhaimmillaan elokuvan katseleminen elokuvateatterissa antavat oppilaille mahdollisuuden keskittyä katsomaan ymmärtävästi itselleen oudompiakin elokuvia. Silloin on myös lupa eläytyä, ihastua, nauraa tai pelätä.

Elokuvan tutkiminen lähtee liikkeelle sisällöllisen viestin tutkimisesta ja omakohtaisen vaikutelman kertomisesta. Elokuvan jälkeen on hyvä jättää aikaa omalle mietiskelylle ja antaa näin arvoa elokuvan tarjoamalle eläytymiselle. Oppilaat voivat piirtää tai maalata vaikutelmiaan tai muistojaan elokuvasta.

Elokuvan analysointi tapahtuu kuvataideopetuksessa parhaimmin oman videoelokuvan tekemisen rinnalla. Analysointi voi olla sekä kuvallista että sanallista.

  • Pysäyttämällä videonauha hetkeksi voidaan piirtää pieniä luonnoksia otoksista ja tutkia näin kuvan sommittelua elokuvassa.
  • Elokuvasta voidaan etsiä samoja asioita, joita on harjoiteltu omia videoita tehdessä: kuvakokoja, kuvakulmia, kameran liikkeitä, otoksien pituutta, huomiopisteitä tai ristikuvia.
  • Voidaan harjoitella kirjoittamaan nähdystä elokuvasta sen synopsis tai tekemään jostain kohtauksesta kuvakäsikirjoitus.

Lisätietoja

  • Koulukinon sivuilla on runsaasti aineistoa lasten ja nuorten elokuvien käsittelemiseksi. Koulukinon johtoajatus on, että mahdollisimman moni koululainen näkisi elokuvan koulupäivän aikana oikeassa elokuvateatterissa ja saisi käsitellä näkemäänsä jälkikäteen.
Teksti: Sirkka Laitinen