Henkilökohtaisen taidesuhteen syntyminen

Keskeinen tavoite kuvataiteen opetuksessa on henkilökohtaisen taidesuhteen syntyminen ja syventäminen. Jokainen luo taidesuhteensa omalla tavallaan. Ihminen oppii taidetta monin tavoin – oppimisstrategiat siis ovat erilaisia. Jollekin oppilaalle mielekäs oppimiskokemus syntyy siitä, kun saa kuvilla kertoa tärkeistä asioista. Toiselle on tärkeää oppia piirtämään tarkasti näkemäänsä. Kolmannelle merkittävä taidekokemus syntyy siitä, että saa rauhassa katsella taideteoksia, syventyä niiden viesteihin ja ilmaisuun. Neljäs innostuu muokkaamaan kuvia tietokoneen avulla. Tärkeintä on, että jokainen oppilas voi kokea taiteen merkitykselliseksi omassa elämässään.

Jotta syvällinen taidekokemus voisi syntyä ja oppilaan taidesuhde sitä kautta syventyä, on saatava aikaa ja rauhaa syventymiseen ja keskittymiseen. Siksi opetuksessa ei ole syytä hyppiä aiheesta toiseen ja antaa joka tunti eri tehtäviä. Sen sijaan tehtävien tulisi olla sellaisia, jotka antaisivat mahdollisuuksia monenlaiseen oppimiseen. Tehtäväjaksojen tulee olla pitkiä, mieluummin monta kuukautta kestäviä jaksoja kuin yksittäisiä aiheita.

Jotta tehtäväkokonaisuus johdattaisi erilaisia oppilaita visuaaliseen maailmaan monipuolisesti, sen on käsiteltävä monia erilaisia taiteen ja kuvaviestinnän asioita. Jos opettaja määrittelee tavoitteet ja sisällöt kullekin tehtävälle vain yhden tavoite- ja sisältöalueen kautta, jää monia oppimisen mahdollisuuksia käyttämättä. Esimerkiksi keskittyminen vain jonkin tekniikan opetteluun ilman kuvan sisällön miettimistä johtaa tilanteeseen, jossa oppilaat eivät saa harjoitella keksimisen ja kuvittelun kykyjään. Hyvä kuvataiteen tehtäväkokonaisuus sisältää monia tavoite- ja sisältöalueita.

Teksti: Liisa Piironen