Ideoinnista ja synopsiksesta kuvakäsikirjoitukseksi - storyboardin aakkosia

Tavallisesti oppilaat haluavat ensimmäisissä videoelokuvissaan toistaa television sarjafilmeissä, viihdeohjelmissa tai elokuvissa ja peleissä näkemiään tuttuja ideoita. Uusien elokuvallisten ideoiden synnyttämiseksi on mielekästä rajata aihepiiriä niin, että oppilaille tulee haasteeksi käyttää juuri uusia kuvallisia keinoja videota tehdessään. Näin oppilaille syntyy ymmärrys siitä, kuinka elokuvan keinoja käytetään, eivätkä he ryhdy tekemään ensisijassa näytelmää – minkä harjoitteleminen olisikin sitten aivan eri asia.

Elokuvan ideoinnin aiheeksi voidaan antaa esimerkiksi tehdä:

  • elokuva, jossa jokin katoaa tai ilmestyy yhtäkkiä näkyviin
  • elokuva, jossa käytetään ”subjektiivista kameraa”: kuvataan esim. koiran silmin maailmaa
  • elokuva, jossa esiintyy pääosassa jokin luokkaan tuotu esine, esimerkiksi tekokukka, salaperäinen rasia, suurennuslasi tai puhelin
  • elokuva, jossa harjoitellaan ristikuvausta: kaksi keskustelijaa päähenkilöinä
  • elokuva erilaisista tunteista, jolloin harjoitellaan erityisesti erikoislähikuvan käyttöä
  • mainoselokuva, jossa käytetään samoja keinoja kuin nähdyssä mainospätkässä, mutta mainostetaan jotain ei-materiaalista
  • elokuva, joka sijoittuu tiettyyn tilaan koulussa ja jossa on tarpeen käyttää erilaisia kuvakulmia
  • elokuva siitä, kuinka pieni tapaa suuren ja muuttuu sitten itsekin suureksi
  • elokuva siitä, kuinka A tapaa B:n ja joutuu sitten vaikeuksiin.

Ennen elokuvan käsikirjoittamista laaditaan synopsis, hahmotelma elokuvan sisällöstä. Synopsiksen avulla selviää elokuvan lähestymistapa, idea, rakenne, tyylilaji ja tapahtumasarja. Synopsiksen tekemiseksi voidaan perustaa pieniä aivoriihiryhmiä, tehdä aiheesta käsitekarttoja – tärkeintä on synnyttää aiheesta ideoita vapaasti ja innostuneesti. Pienryhmät voivat myös toimia siten, että ideoidaan kuvia piirtäen elokuvan tiloja, hahmoja, tapahtumia tai tunnelmia.

Kuvakäsikirjoitus eli storyboard tehdään siksi, että pystyttäisiin yhdessä suunnittelemaan, miten eri kohtaukset hahmotellaan visuaalisesti. Ilman kuvakäsikirjoitusta oppilaat eivät tule miettineeksi, millaista kuvakieltä he aikovat käyttää, ja silloin myöskään ei ole mahdollista oppia uutta elokuvan ilmaisukeinoista. Kohtaus jaetaan otoksiksi, ja jokaisesta otoksesta piirretään yksi kuva, josta ilmenevät kuvakoot, kuvakulmat, kameran liikkeet sekä esiintyjien asemat ja liikkeet. Otoksesta piirretään tv-ruudun muotoinen kuva ja kuvan viereen voidaan kirjoittaa tapahtumat ja mahdolliset ääniefektit, repliikit tai muut huomautukset. Voidaan käyttää myös kolmepalstaista kaavaketta, jolloin kuvat piirretään vasemmalle, seuraavaan sarakkeeseen kirjoitetaan kameran käyttöön liittyvät seikat ja oikealle äänet, repliikit ja huomautukset.

Teksti ja kuva: Sirkka Laitinen