Kaupunkisuunnittelu

Kuvassa on kaupunkitalojen siluetteja kiinnitettyinä kuvisluokan ikkunoihin. Matalalla oleva talviaurinko saa keltaiset silkkipaperi-ikkunat hohtamaan ikään kuin ne olisivat valaistuja. Talojen siluetit perustuvat olemassa olevan kaupungin rakennuskannan tutkimiseen. Samalla on myös pohdittu vanhan ja uuden rakentamisen yhteensopivuutta sekä niihin liittyviä eturistiriitoja.

Ihmisten yhteistyö synnytti jo esihistorian hämärissä (keräily- ja metsästyskulttuurissa) kyläyhteisöjä, joissa samaan heimoon kuuluvat asuivat. Maapohjan hallintaoikeuksien määrittely oli yhteisön sisäisen rauhan edellytys, tärkeä hallintotehtävä viimeistään maanviljelykulttuuriin siirryttäessä. Se kehitti Lähi-idän viljavissa jokilaaksoissa maanmittauksen ja "ruutukaavoituksen" jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua.

Mikä tekee kylästä kaupungin? Asukasmäärä yksin ei ratkaise, vaan kaupunkiin liittyy tärkeitä laadullisia tekijöitä, kuten keskenään vieraiden ihmisten rauhanomainen läsnäolo. Tämän synnyttää tavaranvaihto sekä uskonnolliset ja hallinnolliset riitit laajan alueellisen kanssakäymisen tiimoilta. Kaupungissa tarvitaan siten  yhteisiä julkisia alueita. Määrätietoiset kaavasommitelmat edellyttävät keskitettyä hallintovallan käyttöä.

Kirjallisia dokumentteja kaupunkisuunnittelusta on säilynyt antiikin ajalta lähtien ja varsin runsas on renessanssin Italian anti. Modernin kaupunkisuunnittelun voidaan katsoa  syntyneen 1800-luvulla vanhojen linnoituskaupunkien ruuhkaantuneen kasvun, teollisuuden ja konevetoisen liikenteen aiheuttamien kestämättömien ympäristöhygienisten olojen korjaamistavoitteista. Niihin pääsemiseksi katsottiin tarvittavan laajaa ja määrätietoista teknistä kehitystä sekä maankäytön ja rakentamisen pitkälle menevää säätelyä julkisen vallan toimesta. Kaupunkirakennustaide eli kaupunkiarkkitehtuuri on osa kaupunkisuunnittelua. Joissain yhteyksissä kaupunkisuunnittelu-sanaa on käytetty tarkoittamaan vain esteettis-elämyksellistä ympäristön muotoilua.

Asukkaat ovat kiistatta parhaita asiantuntijoita oman elinympäristönsä pienimuotoiseen kehittämiseen. Kaupunkien voimakas kasvu luo tarpeita mittavaan lisärakentamiseen, huomattaviin ympäristömuutoksiin, jotka synnyttävät monitahoisia intressiristiriitoja, joita pitää ratkoa edustuksellisessa päätöksentekojärjestelmässä. Uusin lainsäädäntömme pyrkii synnyttämään laajaa julkista keskustelua ennen kuin viralliset päätökset kaavasuunnitelmista tehdään.

Tutustu oheiseen kaupungin olemuksen luonnehdintaan ja tutki kaupunkisuunnittelun moninaisia kysymyksiä valokuvaamalla kaupunkia joistakin oheisen luettelon näkökulmista (ks. tehtävä 5.–9. lk). Alaluokilla voidaan ryhtyä leikkimään kaupunkisuunnittelijaa – sehän ei itse asiassa ole kovin kaukana hiekkalaatikolle tai olohuoneen matolle rakennettujen pienoiskaupunkien suunnittelijoiden tehtävästä (ks. tehtävä 1.–4. lk).

Kaupungin olemus

  • Kaupunki on  ihmisen tekemien rakennusten tiivistymä maisemassa.
  • Kaupungille on ominaista pysyvyys ja muutos, osia rakennetaan koko ajan, toiset osat ovat pysyviä ja ne jäävät olemaan meidän jälkeemme (rakennusperintö).
  • Kaupungilla on menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus ja nimi sekä nimistö; kaupungin  ominaislaatu on  elävänä meillä mielikuvissamme; ei ole kahta samanlaista kaupunkia.
  • Kaupungissa on monenlaisia tiloja, historiallisia kerrostumia ja  erilaisia toimintoja ja elämäntapoja (julkishallinto, elinkeinoelämä, koulutus, kulttuurielämä ja asuminen).
  • Keskiaikaiset kaupungit olivat suljettuja muurien sisälle, nyt kaupungit kasvavat avoimiksi. Talot muodostuvat tiloista, talot muodostavat tilakokonaisuuksia. Korttelit ja puistot, kadut ja aukiot rakentavat tilakokonaisuuksien moninaisuuden. Vihervyöhykkeet erottavat  kauppapaikkoja, teollisuusalueita, satama-alueita ja kaatopaikkoja.
  • Kukaan ei yksin hallitse kaupungin moninaisuutta, suunnittelullisten tehtävien ja materiaalien monikerroksellisuutta (liikenne, vesihuolto, energiahuolto, jätehuolto, rakentaminen ja kunnossapito).
  • Talojen sisällä, mutta myös talojen välissä on elämää: kaupunkitilat voivat olla kutsuvia ja toimintaan houkuttelevia tai luotaan työntäviä ja torjuvia, turvallisia tai vaarallisia, rumia tai kauniita.

Linkkejä

Arkkitehti-lehti - Suomen arkkitehtiliitto
Puukausi - Museovirasto
Suomen rakennustaiteen museo

Teksti ja kuvat: Liisa Piironen